Liikkuvat autoilla ja lentokoneilla. Urheilullinen liikunta ulkoistettiin amattilaisille. Se on sirkusta. Ammattiurheiljat ovat sirkuseläimiä.
Puolueiden puheenjohtajat peräävät huippu-urheilun perään. Yhteiskunnan rahaa siihen lupaavat.Ammattiurhelun alttarille uhrataan. Mielestäni yhteiskunnan rahaa ei pidä kylvää ammattiurheilijoille. Sanoivat humoristit ennen: "Urheilu on kansakunnan syöpä." Nykyinen ammattiurheilu on sitä todella. Onko huippu-urheilu ammattimaisena urheilua? Onko se urheilua tai ammattia?
Jos se on ammattia, sen pitää kustantaa sirkuksensa itse. Esittäkööt sirkustemppunsa itse kustantamillaan areenoilla.
Urheiluseuroja ei perustettu tätä nykyistä hurmosta varten. Lähtökohta oli amatööriurheilu. Kilpailut toivat motivaatiota harjoitteluun. Parempiin tuloksiin pyrittiin.
Nykysirkus ei edistä kansan kuntoa. Eikä innosta nuoria ponnistelemaan laajoina joukkoina. Tietävät että ei ole mahdollisuutta huipulle ja ansaitsemaan kuin aivan harvoilla.
KUPS on huomion keskipisteessä hankittuaan mustan supermiehen ulkomailta. Jokainen ulkomailta ostettu pelaaja vie pelipaikan yhdeltä Suomessa asuvalta.
Perustelevat: "pitää hankkia, kun muuten ei pärjää menestyksellisesti. Tarvitseeko menestyä? Tarvitseeko panna rahaa ostettuihin?
Pelataan niillä ketä on. Ennen kasvattivat KUPSissakin nuorista uusia pelaajia.
Urheilussa saisi palata jonkun verran entiseen.
Lähdetään siitä, että jokaiselle annetaan mahdollisuus. Katsotaan yleisurheilua, joka sopii maaseudulle. Tietysti muuallekin. Nappulakilpailuja järjestävät. Hiukan vanhemmat jätetään huomiotta.
Ikäluokkani nuoruudessa kentällä opastivat ja valvoivat ohjaajat. Kilpailuja järjestettiin kaikille ikäluokille. Aloitettiin pihoissa ja niityillä. Kisailtiin kyläkilpailuissa. Pitäjänmestaruuskilpailuissa. Piirnmestaruuskilpailuihin edettiin ja sitä rataa tulosten parannuttua. Kaikki saavat harjoitella. Parhaat pääsevät pisimmälle.
Nyt ei pääse. Jo äidin kohdussa aletaan kasvattaa huippuja. (ehkä vähän liioittelen) Nykytyyli sallii urheilun vain lahjakkaiksi havaituille. Lahjakkaita seulotaan jo varhain. Piilevät lahjakkuudet menetetään.
Yhteiskunta siunaa ja rahoittaa sairasta touhua, joka ei palvele kansanterveyttä ollenkaan.
Yhteiskunnan rahoilla rakennetuja areenoita käytettäköön koko kansan liikuntaan. Jos ammattilaiset ovat ammattilaisia, he rakentavat leikkipaikat omilla varoillaan. Jos eivät siihen pysty, eivät ole ammattilaisia. Tietenkin kun vauraat yritykset rahoittavat joukkueitaan, se heille on oikeutettua.
Uimahallissa katson miesvartaloita. Hoikat ja normaalivartaloiset ovat ikäluokkaani. Kaikki läskimahat ovat hiukan nuorempia. En tee johtopäätöksiä.
Itselleni jäi pääkopan lokeroihin jäänne urheilukipinästä. Vähäistä kokemustani käytän itseni hoitamiseen. Selkävaivanikin hoidan ilman lääkäriä. En tietenkään pysty ylpeilemään. Enhän ole vielä yhdeksänkymmenenkään.
Lällykkäporukkaa kasvaa. Asevelvollisuutta eivät jaksa. !952 palveluksen astuneissa ei ollut lihavia. Kasvoimme sota-aikana. Jaksettiin palvelutehtävät. Kaikki mukana. Lähes jokainen oli jotain urheillut. Hiihtoa varsinkin.
Onko toivoa paremmasta. Ajattelen tyttärieni poikia. Pärjänneet kohtuullisesti. Tiesin yhden jopa treenanneen: "En ainakaan keskeytä sen takia etten pärjäisi".
Heistä kaksi on rivimiehiä. Yksi käynyt RUK:n. Kaksi koulutettu sotapoliisiksi. Yksi on sivari (en siitä moiti).
Ja yksi on kasvamassa. Kohtuullisen hyvä tulos.
