Onpa komea herkkutatti! Kaunis ruskea ehjäpintainen. Kaksi!
Käsitykseni mukaan se on männynherkkutatti, johon olen tottunut. Nämä kaksi olivat kuitenkin pehmeämpiä. Pakastusta varten käsitellessä hupenivat enemmän. Kahdesta jättiläisestä sain vain kaksi voimariinirasiallista löysästi pakattuna.
Toinen rasia oli vielä jäljellä.
Isompaa pakastinta tyhjentäessäni sattui silmiin sienistä kertovia tekstejä. Käytän kyseisiä rasioita myös mustikoihin. Sopivia annoksia.
Taidan laittaa nuo tatit. Kastiketta? Ei ole perunoita. Entä sopiiko kaali? Totta kai. Kaupasta saa erinomaista kaalia.
Hyväkokoinen paistinpannu. Pienen läskiliuskan leikkelin ohuiksi lastuiksi. Pannulle. Näytti vähältä. Sipulin puolikas, sienet ja silputtu kaali olivat melkoinen kasa. Voita lisäksi.
Virta isolle numerolle. Läskilastuja käristin, kunnes ne käpristyivät. Sitten voi, sipuli ja kaali. Paistinpannu kukkuroillaan. --- Tuleehan noista kaksi ateriaa.
Sepustusta pyöritellessäni tuli mieleen aasialaiset sotkemassa vokkipannulla.
Suolaa, pippuria. Ei kun syömään! Ei muuten maistunut pahalta.
Paistinpannun selostuksessa mainittiin sen soveltuvan vähärasvaisen ruuan laittoon. En muuten laita pannulla vähärasvaista. Tässäkin sapuskassa voita ja läskiä.
Pöydällä oli Sydän lehti jossa maininta sydänmerkkisestä ruuasta.
Tunsin ruokani ystävälliseksi. Sydämellekin. Sydämeni tunsi mielihyvää.
Ei tullut kahta ateriaa. Jäi pari ruokalusikallista.
Niin, ne tatit. En tiedä, mutta kuuluu olevan myös kuusenherkkutatteja?
