Pakasteen inventaarion tuloksena löytyi sieniä. Yksi voimariinirasiallinen lampaankääpää. Toinen rasia haperoita. Haperoita en yleensä suosi, mutta viime kesänä oli Lintharjulla niin hyväkuntoisia haperoita, etten voinut vastustaa.
Monet miehet valittavat ruoanlaiton vaikeutta. En minäkään mikään kokki ole, mutta nuoruudessani palvelin myymälässä ja sen lihatiskillä. Liha oli varsinaista lähiruokaa. Navetassa emäntä sanoi: "tuon saat ottaa".
Siitä vaan koko ketju navetasta pöytään. Ruokatavaroiden tuntemus auttaa. Myöhemmin suorastaan vaivauduin lihanpalaa ostaessani. Nuori nainen palveli verstamiestä. Näki käsistä työn jäljet. Ei tyttönen ymmärtänyt lihan päälle, puhui puuta heinää.
Vaivihkaa keskeytin esittelynsä ja näytin mitä halusin.
Tyttö katsoi hiukan ymmällä.
Mutta ne sienet. Silppusin ne muovikulhoon. Lisäksi yksi sipuli, kaupan pakkaus sikanauta jauhelihaa, kaksi munaa, neljä keitettyä perunaa, suolaa, loraus vispikermaa, hiukan vehnäjauhoja.
Vellomastani taikinasta värkkäsin möykkyjä kuumalle pannulle. Käryä tuli. Liesituulettimeni on torso. Talossa ei toimi imuri, tokko onkaan? Jos käytän tuuletinta, menee käryt vessaan ja suihkuhuoneeseen. Ikkunaa raotin hiukan.
Minulle ei ole sattunut yhtään kertaa, että varoitin olisi soinut. Naisväki kokatessaan saa sen vinkumaan.
Paljon kakkaroita on. eilen söin viisi. Riitti ateriaksi. Kasasin nyt kuusi kakkaraa, pilkoin sipulin, lorautin vispikermaa päälle. Lautaselle tomaatti ja puolukkahilloa. Kytken vain levylle virtasen.
Näillä eväillä jaksan Leppävirralla tanssia.
