Sininen sudenkorento

Tietävämpi sanoo: "Ei se ole sudenkorento!" Aina minua oikaistaan. "Aina mun pitää!"
Minulle se oli sudenkorento.
Kaikesta päätellen oli kesä v 1937. Kesästä muistan valoisia hetkiä. Luonnossa. Se oli ensimmäinen kesä Korpelassa uuden tuvan aikaan.  Sen jälkeiset ajat tulee muistikuviin pelkkänä ankeana harmautena. Umpiossa eläneenä. Arvottomana oliona.

Menin Pienen Ohejärven rantaan. Luvattomasti. En olisi saanut mennä. Enkä olisi saanut tehdä mitään. En saanut itkeä, enkä nauraa.
Auringon säteet heijastuivat  veden pinnasta. Pienten välkkyvien aaltojen kupeessa näkyi tummempi osa. Se kohta ei heijastanut. Kuvittelin jokaisen aallon tummassa osassa olevan kalan.
Hulluksi sanoivat.
Opin tuntemaan sudenkorennon. Semmoisen ruskean. Niitä päristeli ilmassa useita.
Yksi tuli aivan eteeni.
 Se oli sininen. Räpytteli paikallaan. Lennähti eteenpäin, mutta hiljainen tuulen puuska palautti takaisin kohdalleni.
Sanavarastoni ei sisältänyt sanaa: näytelmä. Edessäni tapahtui näytelmä. Luonto ohjasi mieleeni painuvaa näytelmää.
Sanavarastoni ei sisältänyt sanaa: kaunis. Ymmärsin sanan: korea.
Kauneus koko merkityksessään säilyy mielessäni tuossa hetkessä. Kaunein lapsuusmuisto: Sininen sudenkorento! Elämäni kauneinko?

Tulin tupaan. Akaatta isoäiti puuhaili hellan edessä. Kerroin hänelle:
--- Metässä ol korree lintu, sillä ol punanen piälaki.
Mummo sanoi:
---- Se on palokärki.  
Tämä pikku tapaus kertoo millaisen tyhmyyden keskellä kasvoin.
Kerroin korreesta linnusta.  Eihän palokärkeä voi sanoa "korreeks".

Vanhaksi tulleena sattui: Nuori mies seisoi järven rannalla kaukoputken takana. Kerroin hänelle saman lintuhavainnon. Pääsin sanomaan: Punainen päälaki.
Nuori mies sanoi:
--- Urospuolinen.
Tiesi minun puhuvan valkoselkätikasta.  Kyseisestä linnusta se on koko elämäni ainoa havainto. 

Kirjoittamisesta

Aloittaessani jatkuvamman kirjoittelun paikallislehteen, valmistauduin paksuntamaan nahkaani kestääkseni kritiikin. En halunnut vastailla palautteisiin, enkä debattiin: juupas! eipäs!
Oikeastaan hämmästelin, miten vähän palautetta tuli. Tiesin ja kuulin kirjoituksieni herättäneen tuntemuksia.
Vain muutama ymmärtämätön ja huumorintajuton ilmestyi lehden palstoille.
Ajattelin: " - kirjoitin minkä kirjoitin".
En oikonut piireissä ohjaajien korjauksia.  Rauha Jarkka oikaisi käyttämäni: Ristisjärven jäällä: Ristijärvi.
En tarkoittanut tunnettua paikkakuntaa, vaan järvijättöä Pielavedellä. Se oli tulvan aikana järven kaltainen: Ristinen. Paikallisella murteella: Ristisjärvi. Oli Iso-Ristinen, joka kuivattiin siirtolaisten peltomaaksi. Pieni-Ristinen on vieläkin jonkin kokoisena kartalla.

Pielaveden paikallisessa päätoimittaja Oskari Kananen korjasi tekstissäni lainattua lausetta: "OO KUOLEMA, KUINKA HYVIN SINÄ TEETKÄÄN SILLE, JOKA KIUSATTU ON."
Hautakiven ensimmäisen sanan korjasi oikeaksi: "Oi kuolema.."     
Hautaristi oli vanhalla hautausmaalla Kirkkosaaressa. Vanhoista runollisista teksteistä löytyy  muoto oo, joka nykyisin on oi.
Akaatta mummon hartauskirjassa: "Oo herra seebaot..."
Ristisjärvi ja Oo eivät olleet kirjoitusvirheitä.
Tunnustan etten muista tarkasti. Nyt tuli mieleeni, oliko teksti isoilla kirjaimilla? Ehkä ei. Sitä en voi enää tarkistaa?! 

Rautaisessa ristissä ollutta lausetta eivät arvattavasti hyväksy hurskastelijat: "Eihän niin saa sanoa!"
Mielestäni lause sisältää totuuden. Parantumattomasti vaikeasti sairastavalle Kuolema tulee helpotuksena.
Miksi itseään uskovaisina pitävät ovat ahdasmielisimpiä?
Lienee vaivannut joitakin totuudellinen lause. Viimeksi paikalla käydessäni ristiä ei ollut. Kuka ja mihinkä vei? Rautaromuksiko?
Tuommoista sanovat haudan ryöstöksi, ainakin häpäisyksi.
Todellista historiaa eivät hyväksy. Muotoilevat mielestään sopivaksi.
Risti oli hyväkuntoinen ja teksti haalistumaton, ei kaivannut korjausta.

Teinkö kardinaalivirheen kun pakinoin nälkäkuolleiden haudoista ja kyseisestä rististä?
Ehkä kukaan ei kiinnittänyt siihen huomiota. Tuskin moni edes kävi sitä katsomassa.
Mieleni herkistyy tutustuessani tietoon kansakuntamme vaikeista ajoista.
Pakinani antoi ehkä niuhottajille kimmokkeen?

Tulevana kesänä käyn sillä paikalla. Jos ristiä en siellä näe, otanko yhteyttä hautojen hoitajiin, kirkkoherraan, vai piispaan?

                                                        ------------

Toimittajat haluavat otsikon kertovan.  Annoin vapaat kädet ja joskus jätin toimittajan työksi.  Otsikoin pakinani.: "Kaksi lentäjää."  Oskari muotoili: "Kaksi taitavaa lentäjää."  Muotoiltu otsikko ei kuvasta tuntemuksiani näkemästäni, eikä ajatusmaailmaani.
Mielestäni niistä kahdesta taitava oli hiirihaukka. Mig-hävittäjällä lentäjä muodosti räikeän kontrastin.
Hirvittävästi meluava sotakone särki lumouksen.

Hiirihaukka esitti vaikuttavan eleettömän näytelmän. Harvinaisen näyn teki mahdolliseksi jättikuusikon avohakkuu.
Tien vieressä katojen välissä tummalle alustalle aurinko paahtanut puoli päivää.
Jotakin kai tarkkailin, kun näin kantojen keskellä liikahduksen: Tumma lintu kohottautui parilla siiveniskulla metrin verran, Keikautti itseään ja leijaili pienessä ympyrässä. Lintu kohosi, ympyrä laajeni. Seurasin koko ajan niin kauan kunnes pistekin katosi näkyvistäni.

Silloin taivaanrannasta syöksyi yläviistoon helvetinkone. Näytti hyökkäävän juuri siihen kohtaan, mihin hiirihaukka hävisi. 

Yrittäjän vastukset

Alunperin väärä ratkaisu oli korjaamo Pielavedelle.  Pielaveteläiset olivat nahkeita tuomaan vehkeitään. Varkaudessa töistäni veloittivat lähtöni aikaan 14, 70 mk tunnilta.  Niinä aikoina veloitukset nousivat 16 markkaan.  Pielaveteläiset ohjeistivat:
"--- Tämä on köyhää seutua, eikä saa liikaa veloittaa."
Lapsenmielisenä kuvittelin voivani veloittaa 12,00 markkaa. Eivät suostuneet maksamaan, eivätkä tuoneet töitä. Entiset korjaajat tekevät kympillä tunti.
Piti aloittaa kympillä. Kannattamattomasti.

Hankaluus johtui kateudesta.  Reijo Ruuskanen aikoi ostaa sen hallin. Vaihdossa antaisi entisen verstaansa. Joitakin väärinkäsityksiä ollut ja Niilo Räihä perui sopimuksensa.
Johti siihen että vuokrasin sen hallin.

Meni kitkutellen aika ja vähitellen tottuivat.
Vastapäiselle tontille rakensivat teollisuushallin, johon tuli tilapäisesti Ylä- Savon ammattikoulun sivupiste, joka aloitti pian. Autopuolikin tuli.

Autopuolen pomo, Salmi, tuli esittämään, josko tulisin heille työnopettajaksi. Jälleen olin varomaton. Rehellinen ja lapsellinen. Selitin tilanteeni juuri aloittaneena ja tarkoitus kehittää yritystä.
Jälkeenpäin kuulin huhun, että Seppo Karvosta olisi kysytty. Uskomatonta!  Seppo nyt vähiten pystyisi?!

Sitten iski salama! Reijo Ruuskanen tullut ammattikoululle opettajaksi!!!  
Silloin tuli "kylymä rinki perseeseen".
Pahimmissa kuvitelmissanikaan en uskonut mitä tuleman piti. En uskonut ketään, enkä Reijo Ruuskastakaan niin pahansuovaksi, enkä tyhmäksi.

Verstaaltani loppuivat työt kuin leikaten.
No, eihän tässä mitä. Eihän Reijo kovin pitkään pysty ottamaan vastaan töitä. Ammattikoulu ei ole kaupallinen yritys. Eikä oppilaat pysty ihmeisiin.

Odottelin, kunhan Ruuskanen saa verstaan täyteen, eikä pysty ottamaan lisää, meillekin joku tulee.
Turha luulo!
Jonkin asian takia piipahdin autopuolen korjaamossa. Halli oli täynnä autoja. Yhtään ei enää olisi sopinut muuten kuin toisten katoille.
Eiväthän ne noita ennätä millään!?

Meille ei tullut asiakkaita. Pyörittelimme peukaloita.  Muitakin tyhmiä oli kuin minä ja Reijo Ruuskanen!  Eikö koulun johto tajunnut?  Eivätkö asiakkaat ymmärtäneet, että Reijo Ruuskasen toiminta oli mielipuolista ja vain tarkoitus saattaa minut perikatoon?!

Reijo Ruuskanen otti vastaan kaikenlaisia ajoneuvoja kaikki mitä tarjottiin!
En ole mitannut, mutta rakennus on ehkä 50 metriä pitkä. Reijo otti jatkuvasti. Ensin täyttyi rakennuksen takapuoli. Niin sähkö- rakenus- kuin keittiöpuolen taustat.
Sen jälkeen täyttyi pihan taustan metsänreuna koko matkalta autoja ja traktoreita.
Metsän reunan täyttyessä koko rakennuksen pituudelta, rupesi ajoneuvoja ilmaantumaan rakennuksen julkisivun eteen.

Reijo Ruuskasella oli kolmen kuukauden pesti. Ajoneuvojen vastaanotto kesti kaksi kuukautta!  Katkaisiko joku mielettömyyden? Julkisivun eteen ennätti tulla vain muutama ajoneuvo!?
Ruuskasen vastaanottamia ajokkeja oli kymmeniä. En käynyt laskemassa, enkä valokuvannut.
Sopiva määrä oppilastöiksi on kolme tai neljä.

Alkoi ralli. Omistajat hinailivat vehkeitään. Hommaa riitti!
Nyt päästään varsinaiseen asiaan: pielaveteläiseen luonteenlaatuun. Eivät voi tunnustaa erehdystään!
Odotin heidän tuovan Ruuskasen hylkyjä meille. Mitä vielä?  Häveliäisinä eivät tuoneet yhtään ajokkia minun korjaamooni?!  Hiljaisuus jatkui. Ainoastaan Tapio Erhomäki toi Ramblerinsa. Amerikkalaisissa oli muutamissa systeemi, jossa vilkku- ja jarruvalot oli kytketty samaan lamppuun.
Kun poljettiin jarrua, syttyivät molemmat. Kun käännettiin vilkulle ja painettiin samalla jarrua, paloi vain toisen puolen jarruvalo ja vilkun puolella vain vilkku. Siitä olivat katkoneet asiantuntemattomasti johtimia.
Tarvitsi vilkkukatkaisijan!

Tuli iso kupru kylkeen.
Ruuskanen ei hyötynyt. Alkoholisoitui ja kuoli paljon ennen minua.

Kaikkea ei ehkä voi sanoa omaksi syykseni. 

Myrkkyruoka

Ravitsemusterapeutteja pidin vouhottajina. Asiantuntemustaan epäilin. Tilastojen harhan tiedän. Hanna-Kaisa Heikkinenkin luennoi virallista hokemaa. Ei mitään uutta, eikä varsinkaan omia tutkimuksiaan. 
Televisiossa näkyi "terapeutin" tyhmyys. Terapeutti puhui kuin lahkouskovaisen kiihkolla. Tuohtui miekkoseen, joka kannattaa mahdollisimman luonnon läheistä ravintoa. Vastustaa teollisesti värkättyä maitoa.  Olen itsekin sillä linjalla.
Terapeutti vetosi joka kerta tutkimuksiin. Hänen mielestään vastapuolella ei ollut tutkimustietoa ja manasi maan rakoon henkilökohtaiset kokemukset. Yksisilmäinen!

Paljasti täydellisen tyhmyytensä Väittämällä:
"Maitoon lisätään D-vitamiinia sen takia kun maidossa ei luonnostaan ole D-vitamiinia." !!!!????
Lainaan radiossa kuulemaani esitystä vitamiineista:
"Ne ovat rasvaliukoisia ja erityisen paljon niitä on maidon rasvassa."

Kun vastustin kurrin tarjoamista nuorille ihmisille, sain vastaväitteen:
"Siitähän otetaan vain rasva". !!??
Mielestäni rasvan mukana lähtee muutakin. Lähtee rasvaliukoiset vitamiinit ja luulen lähtevän muutakin sen kokemuksen perusteella, miten hyvää onkaan kirnupiimä.

Minua pierettää ruis. Nyt vanhuksena muuttui suolisto ja pieretti jumalattomasti. Joku arveli syyksi maitoa. En heti uskonut, koska milloinkaan ei maito häirinnyt millään tavalla. Kokeilin ilman maitoa. Lakkasin olemasta ilmapallo.
Sitten tuli vaikeus pytyllä. Koveni rajusti. Siihen sain avuksi valikoituja aineksia.  Käytän piimää. Käytän voimariinia. Käytän vispikermaa. Voita kalan paistamiseen.
Välillä ostan punaisen maitopurkin. Kaadan maidon tyhjäksi juotuun piimäpurkkiin. Piimän jäänteet hapattavat maidon piimäksi, mutta ei happamaksi. Tulee jotain viilin ja pitkäpiimän kaltaista.  Omituista siinä on kun lähes mauttomalta tuntuva tuntuukin maistuvan hyvältä!

Puhukoot terapeutit mitä hyvänsä. Terapeutitkin kuolevat. Jotkut ehkä vielä minuakin nuorempina.

Käki ennustaa

Viime päivinä huomasin yllättyneenä käkijutun katsojia ilmaantuneen. Melko pieni on se seurakunta joka tämän palstan tietää.  Tarkistin uteliaana.
Kirjoitin sen 09.05.2013.  Onhan taas käen kukkumisen aika.
Mutta. Sitä on katsottu 132 kertaa. Eihän sitä noin moni tiedä!

Kahden vuoden perspektiivillä tarkastellessani totesin: Onhan se melko hyvä! Yllättävän hyvä!
Yllättävä sikäli, että kirjoitan tajunnan virtaa. En korjaile enkä editoi.
Sitä kirjoittaessani lienen ollut herkistyneenä.
Sen tehnyt käen kukkuminen Lintharjun maisemassa. Sieltä muistan puolen vuosisadan takaisen näkymän.  Kirjoitin siitä ja paikallislehti julkaisi.

Tuo voisi ollakin mottoni:
"Vaikka tietäisin maailmanlopun tulevan huomenna, tänä päivänä minä istutan puun".

Ilimoja piisoo

Ennustelivat varhaista kesän tuloa. Mihin lie jäänyt, kun näillä leveyksillä järvi-Suomessa ei näy?
En perusta nimipäivistä, mutta jossain tekstissä tuli esille:  Erkki, Eero ym.
Toukokuun 18 päivä sattuu sopivaan saumaan luonnon kierrossa. Niinpä se on vanhan kansan merkkipäivä sään ja olosuhteiden kehityksessä ja ennusteiden perusta.
Kevät näkyy monissa toimissa. Toukojen kylvö myöhästyy kylmyyden ja sateiden takia. Tulvia ja märkiä vainioita.

Menneinä aikoina kyntivät "sorkkauatralla".  Ristisanoissa se on aatra.  Joissain murteissa sahra. Se oli koneistuksen alku. Hyödyllinen apuväline kaskia muokattaessa. Semmoisella ajoin perunapenkit ja multasin perunan taimet. IkiWanha erkki. Niin olen.

Aatralla kyntäjille erkin päivä oli merkkipaalu. Kuulin sanonnan: "Pittää piästä erkkiä uatralla persiiseen pistämään."  Viimeinen hetki kevätkyntöjen aloittamiseen.

Ennustivat erkin päivän perusteella tulevan kesän lämpimiä: Onko lämmintä vai ei?
"Jos erkki tulloo turkki piällä, niin kesä tulloo paeta piällä." Tai toisin päin.
Erkki tarvii melkoisen turkin tänä päivänä. Mittarini näyttää kuutisen +astetta.  Ennusteen mukaan tulisi lämmin kesä.
Kun minut ovat kastaneet erkiksi, niin julistan virallisena ennusteena virkani puolesta: Ensi kesänä nautitaan hyvin lämpimästä säästä! Otetaan siitä kaikki irti!

Joutuu usein sanomaan: "Ei nyt ennee vanhat merkit piä paekkoosa"
Saatte luvan valittaa jos ennusteeni menee pieleen. En kuitenkaan maksa korvauksia.  

Kampurakävely

Talvella oli kävely pitkän aikaa tosihuonoa.  Vähän parantunut viime aikoina. Kaatuilin.
Yritän treenata minkä pystyn. Kiipeilen jyrkkiä rinteitä, hengästyttäviä.
Tänä aamuna kaupalla käydessä oli kävely täysin normaalia.
Kävelen uimareissut 1,5 km suuntaansa. Uinnin jälkeen tuntuu kävely heikommalta.
Kylmä ilma 6 astetta. En mene vesille, vaan uimaan.  Aion testata. Viime perjantaina uin 500 metriä.
Jospa lyhennän matkan 300 metriksi ja uin sen pätkissä.
Lyhyen matkan uinti olisi voimien säilyttämisen kannalta parempi, jos vain voisin uida tehokkaammin. En vain pysty kovempaan rasitukseen.

Nyt suoritan aikomani ohjelman "titeellisen" tarkasti.
Sitten paluumatkalla arvioin miten meni.

Pientä rahanmenoa

En löytänyt vihreää oksaa. Etsin sitä monesta työpaikasta. Yksi erehdys oli mennä Keski-Savon Osuusliikkeen Tahiniemen myymälänhoitajaksi.
Lihan osaajana yritin järjestää lauantaiksi hyvät lihat. Paskan marjat. Akat lanttasivat pääliikkeelle. Sieltä palattuaan tulivat käymään myymälässä. Näkivät lihatiskin:
"Hyvän näköistä lihaa, mutta minä ostin pääliikkeestä."  Ensimmäinen suuri epäkohta; liian lähellä pääliikettä. Tarpeeton koko myymälä! 
Edellinen myymälänhoitaja mennyt ja sijaisena toimi asiallinen naishenkilö, mutta teki vain välttämättömän. Myynti painunut alas.

Myymälähenkilöt koko Suomessa kirosivat typerää lainsäädäntöä. Laki määräsi Tahinniemeenkin Kolmeosaisen myymälän. Sekaosasto, maito-osasto ja lihaosasto. Lain perusteella hätävarjelun liioittelua.
Siitä johtuen henkilökuntaa kolme; myymälänhoitaja sekä kaksi apulaista.
Jälkeenpäin ilmeni hajanaista putiikkia käytetyn hyväksi. Pystyi pelaamaan, kun oli näkymättömissä.

Pikkuhiljaa alkoi myyntinumerot hieman parantua. Parantuminen ei ollutkaan pelkästään hyväksi. En osannut epäillä. Joka kuukausi parani.

Myyjätytöt vaihtuivat. Yksi meni paremmin palkattuun hommaan.
Uutena tuli Hilja. Hiljainen pieni nuori nainen. Näppärä töissään, eikä turhia höpissyt. Hiukan salaperäisen oloinen.  Rehellisenä ja lapsellisena en osannut epäillä. Enkä minä aivan ensimmäinen ole epäilemään.

Sitten jonain aamuna ei Hilja tullut töihin. En tiennyt poisjäännistään mitään. Pääliikkeeltäkään eivät ilmoittaneet. Myyjätyttö tiesi Hiljan menneen jonnekin Pohjois-Karjalaan.  Eikä siitä sen enempää.

Inventaario neljännesvuosittain. Vuoden lopussa tilejä laskettaessa ilmeni isohko vajaus. Pyysin tarkan tiedon joka neljänneksen inventaariosta. Yhdessä neljänneksessä oli se koko vajaus. Se oli käsittämätön ja suuri harmitus. Jouduin maksamaan 70 000 markkaa. Summa oli kahden kuukauden bruttopalkkani. 
Minulle jäi täysin mysteeriksi, että miksi vajausta oli vain sillä yhdellä neljänneksellä ja muut täysin ojennuksessa?

Kunnes!
Iltahämärissä siivoilin ja järjestelin myymälää.  Kassasta repäistiin vastalippuja ostoksia vastaava määrä.     
Kassoja laskiessa oli joidenkin pennosien virheitä. Katsoin läpi sormien, kun niin pienillä ei mielestäni ollut merkitystä ja itsekin käytin samaa kassaa.
Nostin kassaa pyyhkiäkseni pölyt sen alta. Siellä oli isohko määrä vastalippuja.

Minkäs teet?  Miten todistaa?  Maksaisiko tyttö? Ei tietenkään. Minulla oli takausvastuu.
Jäsenet tallettivat lippunsa. Muut ostajat jättivät ne tiskille. Pantiin roskiin, mutta niitä ei pantu roskiin! Hilja talletti ja sumpli niitä uudelleen. Pisti rahaa pussiinsa ja antoi asiakkaille aikaisemmin kerättyjä lippuja.

Hilja tiesi kolmen kuukauden jaksoissa inventoitavan. Lypsämisjakson jälkeen painui livohkaan. Vähin äänin. Seuraava, kuten sitä edellisetkin neljännekset täsmäsivät.
Kuukausia kului, ennekuin tehtiin vuositili. Ja jonkin aikaa siihen kun tein löytöni.

Oli vain yhteinen kassa. Sekaosastolla. Maito-osastolta ja lihaosastolta piti mennä sinne hoitamaan kassa. Olin yleensä luonnollisesti liha-osastolla. Saatoin joskus antaa laskelman ja kehottaa käymään kassan kautta.

Sekaosastolla oli vähiten asiakkaita. Voi toimia rauhassa.  Ihmeen hyvin tyttö osasi pitää kassan niinkin järjestyksessä.  En aavistanut menettäväni suurehkon summan rahaa. "Sinisilmäinen."

Ei hyvältä näytä

Sipilä nivoo hallitusta. Vastustajat juonivat entisillä konsteilla. Varaavat kapuloita tulevan hallituksen rattaisiin.
Varsin kaunis nuori nainen julisti: "demarit on arvoliberaali työväenpuolue". Mitä se sitten tarkoittaneekaan. Sivuun jääneet murehtivat. Tulee kauhistuttava porvarihallitus. Vieläpä persutkin mukana.
"Tulee kylmää kyytiä!" Kylmä kyyti johtuu monesta edellisestä hallituksesta. Antti Rinne hurskastelee. "Emme saaneet omia tavoitteitamme".

Suuri osa palkansaajista tekee kevyttä työtä. Eihän se ole aina työksi mainittavaa. Meidän ikäluokka teki työtä! Pienellä palkalla. Muutaman vuosikymmenen. Sanoimme: "eihän tämä ole palkkaa, vaan korvausta hukkaan menneestä työajasta." Ovat lakanneet puhumasta työstä. Puhuvat työelämästä, joka pitää olla kivaa ja hyvin palkattua.
Raskaitakin töitä tehdään. Entisaikoja vähemmän. Ei ole tasa-arvoa kun kaikille halutaan samat työehdot.  

Korpifilosofin mielestä lyhensivät työaikaa liian paljon liian nopeasti.
Tehtiin töitä huom. Töitä! Joka jumalan lauantai. Kesälomaa sai kaksi viikkoa.  Tulee mieleen mainos: "Eikö ollut floraa?.
V 1958 tein töitä 3 000 tuntia. Sopimuspalkka oli kohtuullinen. Tultiin toimeen. Semmoista en tietenkään kannata. Suomi rikastui.
Jonkinlainen paradoksi: kuta enemmän rikastutaan, sitä huonommin menee?!
Joku kirjoittanut kirjan: Onko maallamme malttia vaurastua. Kirjaa en lukenut, mutta kysymys oli aiheellinen, malttia ei ole, ahneus voittaa.

Eläkeiän alentamisesta puhuminen turhaa. Minun eläkeikäni oli 65 vuotta. Mutta eihän meikäläistä mitättömyyttä katsota minkään arvoiseksi.
Sen sijaan työaikaa voi pidentää palaamalla vähän taaksepäin.  Mauno Koivisto presidentin valtuudella poisti arkipyhät.  Sellaista kannatan.
Arkipyhien palauttamista kannatti tietenkin Kirkko.  Kerrankin kirkon periaatteellinen vastustaja vasemmisto oli kirkon kanssa samaa mieltä.
Uskosta ei ollut kysymys, vaan arkipyhien palkasta, joka maksettiin tekemättömästä työstä.

Viisi kahdeksan tunnin työpäivää viikossa sisältää 40 tuntia. Pyöristän kuukauden 160 tuntiin. 11 kuukautta työtä 1 760 tuntia. 1 kuukausi lomaa. Lomaa voi pitää muulloinkin kuin keskellä kesää. Viikossa kaksi lomapäivää, josta emme nähneet untakaan.

Työaikaa ei ollut viisasta lyhentää kaikilta, vain rasittavissa töissä.
Tällä hetkellä en tiedä kaivosmiesten eläkeikää. Aikoinaan herätti huomiota kaivoksen johtaja, joka  jäi eläkkeelle 52 vuotisena.  Käytti hyväkseen sääntöä kaivosmiesten eläkeiästä.
Katsoivat alhaisen eläkeiän kuuluvan kaikille, toimihenkilöillekin. Kuitenkin sääntöä suunnitellessa varmaankin ajateltiin maanalaisia töitä.

Aikoinaan ammattiyhdistyksen lehdessä verrattiin kaupan työntekijöiden palkkaa Suomessa ja Japanissa. Japanilaisen vuosipalkka oli suurempi, mutta tekivät enemmän tunteja. Japanilaisen vuosipalkka jaettuna tunneiksi oli suunnilleen sama.

Kauankohan menee, kun joku keksii uudet vaalit?  Demarit?       

Vanhat autot

"Nuoret joutuvat ajamaan lähes romutusikäisillä autoilla".  Nuorten ajamat kolarit, eikä vanhempienkaan, johdu aina auton kunnosta. Ei vanhuudestakaan. Hyvin usein syy löytyy ratin ja selkänojan seutuvilta.
Jos autossa ei ole turvatyynyjä, ei se aiheuta kolaria!

Lupaavat maksaa, kun romuttaa autonsa tarpeeksi ajoissa. Uusien autojen ostajilla ei useinkaan ole niin vanhaa vaihdokkia.
Autovero koskettaa varakkaita. Eniten kalliiden autojen ostajia. Ei minua. Joudun ostamaan romutusikäisen. Autoveron kerääminen on mutkatonta.

Kyllähän neljätoista vuotta vanhaa autoa voi sanoa vanhaksi. Mutta ajoneuvolla pitäisi ajaa niin pitkään kun huolto pysyy järkevissä rajoissa.
Eletään vuotta 2015. Toyotani on otettu liikenteeseen heinäkuussa 1998. Tänä vuonna tulee pyörineeksi seitsemäntoista vuotta.  En tarvitse parempaa autoa,  Kohta olen körötellyt kaksi vuotta.
Ensimmäinen katsastus läpäisi korjauskehotuksella ja rengassuosituksella. Pienet korjaukset; alle kahdensadan.
Tämän vuotinen katsastus läpäisi huomautuksetta. Ostin yhden kesärenkaan.
Virheetön maalipinta. Ainoastaan muovisessa takapuskurissa on raappiutumia. Sisustus ehjä. Kaipaa paria pientä korjausta, jotka eivät estä ajamista.  Ehkä korjautan ennen talvea.

Muutama vuosikymmen sitten kirjoittivat Suurilla Otsikoilla: "Suomi on kuin Huittisten hullu, syö enemmän kuin tienaa."
Tänä päivänä tuo vertaus on liian lievä!
Suomi elää velaksi, eikä pysty koskaan maksamaan!  "Ensimmäisessä luokassa Helvettiin!"        

Säätila

Lauha talvi meni nopeasti. Ennustelivat aikaista kesää. Kevään tulo alkoikin supsakasti. Lumet saivat kyytiä.  Huhtikuussa tuli kylmä jakso, joka jatkui toukokuulle.
Eilen, kuudes päivä, yllätyin. Mittari näytti ulkolämpötilaa 18.6 plussaa.  Lappeenrannassa yli 20.

Eilen ei voinut mennä vesille. Turhan kova tuuli. Nyt on lämpötila 10-11 astetta. Sakesumu estää näkymästä vanhan talon katon kulman yli metsän reunan. Pidän sitä mittarina. Metsää vasten havaitsen sateen. Sade himmentää näkymistä. Nyt ei näy yhtään. Sumu lepää maiseman yllä sakeana.
Sumu ei estä veneilemään menoa, mutta siellä ei ehkä ole viihtyisää. Rinteillä kiipeileminen saa jäädä. Viileällä sumuisella kelillä haittaa hengitystä. Olen viluinen ja saattaisi vaikuttaa haitallisesti hengityselimiin.

Kaakon, etelän ja lounaankin suunalta puhaltava tuuli saa vauhtia kymmenkilometrisen selän yllä. Veneellä joutuu lähtemään vastatuuleen.
Viimekesän paras hetki meni varkaiden takia moottorisouvissa.
Mitäköhän tuleva kesä tuo mukanaan? 

Hauet liikkuvat kutemisen jälkeen ruokailemassa heti kohta jäiden lähdön jälkeen. Siihen sesonkiin en ennättänyt. Sulattelevat entisen ja lähtevät uudelleen luonnon rytmin mukaisesti. Suonteesta on vähän kokemusta, mutta joissain järvissä sesonki sattuu koivujen hiirenkorvan aikaan.
Pitää kytätä vähemmän tuulisia aikoja päivästä.

Kalasta ei ole puutetta. Suolasiikaa voileivälle ja tämän päivän ruoaksi paistan kaksi pientä kuhafilettä.
Semmoista askartelua.   

Sipilällä pitkä kanto kaskessa

Yhteiskuntasopimuksen syntymiseen ei usko erkkikään. Jos syntyy niin syntyköön. Sipilä arvelee neuvottelujen venyvän yötä myöten.  Ammattiliitot eivät polvistu. Lauri lyly sanoi ei (peitellysti) jo ensimmäisessä julkitulossaan.
Aivan äsken samantapaisen kannan ilmaisi "herraskaisen" liiton edustaja.
"Elä niiden kanssa sitten jumalisesti" vaikka Sipilä kuulemma onkin uskovainen. Korpifilosofi katsoo uskovaisuuden negatiivisena. Meidän uskontojen  satuihin uskovia on maailmalla vähemmistö. Luulen niin, että muihin uskovia ja uskomattomia on enemmän.
Korpifilosofi ei usko jumalan poikaan, neitseestä syntymiseen, eikä ylösnousemukseen. Niitä uskottelevat sotivat luonnon lakeja vastaan.
Juutalaisten keksimä jumala ei luonut maailmankaikkeutta. Kaiken olevaisen luoja on ihmisten uskomusten yläpuolella. Mikä se sitten lieneekään? Tietoa siitä ei näytä tihkuneen.

"Ammattilaiset rakensivat Titanicin. Harrastelija rakensin Arkin!" Televisiosarjasta lainasin tuon lausahduksen,   Hyvä oivallus! Vaikka ei olekaan totta.  Jos kysytään, paljonko Arkkiin tarvitaan eläinten ja ihmisten ruokaa pariksi kuukaudeksi?  Naurattaakin jo!  Että kaikki maan päällä olleet eläimet mahtuisi Arkkiin, menee jo kaiken absurdiuden yli. Entä sitten ne hurahtaneet, jotka etsivät Arkin jäänteitä Araratin vuorelta?!

Luulen että Juha Sipilä joutuu toteamaan: "Ei auta loitsu eikä rukous".
Nuorempi työkaveri sanoi minusta: "Saakelin savolainen, olet niin kiero, että vaikutat ihan rehelliseltä!"
Onko Juha Sipilä niin kiero, että osaa näytellä rehtiä?  Muodostuu rehellisen vaikutelma.

Yritysmaailman lakeja eivät hyväksy ay-pomot. Eivätkä muutkaan poliitikot.
Poliitikot eivät tunnusta mitään lainalaisuksia. Elävät unessa. Kuvittelevat maanpäällisestä taivaasta.
Demareilla ei ole taloudesta ymmärtäviä. Aikoinaan Tanner. Myöhemmin Koivisto.
Mitä sanoikaan viimeisillä päivillään Kalevi Sorsa?
"Minä ajattelin, että kunhan kerätään riittävästi veroja, niin kaikki järjestyy."
 Sorsa ja Holkeri nauttivat valtiomiehen statusta.  Kukaan ei muista tosiasiaa, että heidän johdollaan Suomen talous suistui nelipyöräluisuun.

Eikä ole oiennut vieläkään.  Oikeneeko?

Kätensä tahrinut työläinen sanoi: "Kuuvven tuuman paska ei mahu viijjen tuuman putkeen!"
Kunpa tuon tajuaisivat yhteiskuntamme asioita ajavat?

Olen syrjäytynyt politiikasta. Silti odotan mielenkiinnolla huomisen uutisia!  

Yhteiskuntasopimus?

Tuli puheeksi Sipilän tavoittelema sopimus.  Sanoin käsitykseni: Polku siihen on kivinen tie!
Epäilivät Sipilän kokemattomuutta politiikassa. Tässä tapauksessa kokemattomuus on etu. Kokeneet poliitikot elävät "pysähtyneisyyden aikaa". Jankuttavat samaa mandraa kaudesta toiseen.  Ovat naulanneet teesinsä kivitauluihin.  Eivät uskalla "kääntää takkia". Kantaansa hiovaa pilkataan. Kasvojen menetystä pelkäävät. Pelkäävät tulematta valituiksi seuraavissa vaaleissa. Rinne arveli Jutan aloittaneen vaalikampanjansa. Niin aloittikin!  Vilkuilin toisella silmälläni demareiden vastausta Sipilälle.
Ei siinä ollut mitään vastaukseksi kelpaavaa. Koko litania pelkkiä "hurskaita toiveita". Kirjattuja tavoitteita. Selviä hämäriä vaalilupauksia. Kampanjan aloitus entisillä argumenteilla.
Tämän ilmaisen vanhana sosialidemokraattina. Paljon Rinnettä vanhempana.

Kaksi julkista kieltäytymistä: Paavo Arhinmäki ja Lauri Lyly.
Persujen vastaus saa kovaa kritiikkiä. En lukenut vielä.
Sipilän ilmoittaessa sopimustavoitteestaan, olin vähän ymmällä. Vielä enemmän ymmällä aikeestaan saada sopimus aikaiseksi, ennen hallituksen muodostamista!?  Mahdoton tehtävä. Poliitikot ovat oma lajinsa meistä.
Suuri osa kansanedustajista on pelkkiä poliitikkoja. Nuori edustajaksi valittu kumosi kokemattomuuden: "Minulla on pitkäaikainen kokemus politiikassa!.  Siinäpä se! Kokemusta ei ole mistään muusta kuin politiikasta!?  Suoltavat sanoja sujuvasti, osaavat politikoida. Huom... politikoida.
Vaalien missikisoissa menestyneet joutuvat seisomaan tumput suorina. "Ei saa nostaa veroja, ei saa leikata, ei saa kajota etuuksiin....."  
Joku meitä kaikkia viisaampi on sanonut: "Otetaan askel taaksepäin, että sen jälkeen voimme ottaa kaksi askelta eteenpäin."
Suunnistaja huomaa erehtyneensä. Suunnistaja korjaa reitinvalintaa. Poliitikko ei anna periksi. Porhaltaa eteenpäin samaan suuntaan, kunnes eksyy. Politikoimalla pyrkii peittämään oman virheensä, kampeaa sen toisten syyksi.

Antti Rinne näytti kokemattomuutensa. Ei huomannut olevansa piilokamerassa, kun vitsaili Jutan "kampanjasta"!?  Poliitikkojen puheet ovat laskelmoituja. Niistä ei kaiva totuutta hammastikullakaan!?

Poliitikkojen pitää muodostaa maallemme hallitus.  Mitäköhän tuosta tulee?
Ministeripaikkojen huutokauppa?

Eduskunnassa on:
liian paljon nuoria
liian paljon naisia
liian paljon kauniita

liian vähän rohkeita