Jari Tervon viisauksia.

Jari Tervo viisastelee: "Asuuko jumala Vantaalla?"  IkiWanha kysyy: Onko Jari Tervo uskovainen?
Minä vähä eppäelen!
Jari Tervoa harmittaa taantumukselliset pölkkypäät, kuten minä.  Onneksi Suuri kirjailija ei tunne minua, eikä lue kirjoituksiani. "Tasa-arvoinen" avioliittolaki ei tarkoita tasa-arvoisuutta. Tarkoittaa erivapautta. Erivapautta homoille. Homojen hyysäys menee kaiken edelle. Me heteroraukat onnettomat, emme saa edes omistakaan joukoistamme puolustajia.

Vetoavat uskontoon ja Raamattuun.  Jari Tervon sympatian saa piispa, joka kannattaa homojen siunaamista vastoin Raamattunsa oppeja.    
Jonkin verran huvittavaa on vetoaminen uskontoon kummankaan puolen kannattajilta. Jumala ei tule sanomaan mielipidettään, sallitaanko homojen avioliitto, tahi ei. Tässä asiassa ei IkiWanha ole väärässä, kunnes toisin todistetaan. Eikä Jumala ole määrännyt ketään minkään valtakunnan johtoon, vaikka jotkut sellaista väittävät. 

Jari Tervo on saavuttanut aseman, jossa mitä ilmeisimmin kohoaa "keltainen höyry" yläkertaan. Jari Tervo ei ole väärässä. Toisin ei ole todistettu.

Jari Tervo ei puutu perusasiaan:  Homous on poikkeavuus. Homous on luonnonvastainen. Näissä "imeväisten" lahkoissa, joihin kuulumme, tarvitaan uros ja naaras.
Kaiken elollisen perustana on elämän säilyttäminen.  Meillä se tapahtuu jatkamalla sukua parittelemalla.
Homojen parittelu jää hedelmättömäksi.
Sellaistakin kuisketta olen kuullut, että jotkin mönkijät sikiävät ilman siitosta. Joillakin ötököillä kuuluu olevan molemmat vehkeet ja "antavat" toisilleen tarpeellisen.

Opettivat minua: "Homostelevathan eläimetkin." Ikään kuin en tuota tietäisi. Olen nähnyt.
Sama lisääntymisen tarve käskee homostelemaankin, mikä lisääntymäänkin. Elokuvassa sanoi roolihenkilö: "kukaan ei ole täydellinen."
Kaltaisillamme eläimilläkin homostelu on poikkeavaa.

Jokaisesta poikkipuolisesta sanasta syytetään homofobiaksi. Sitä en tunnusta olevani.  Tunsin kaksi homoksi tunnettua miestä. Kohtasimme usein asiakaspalvelutilanteessa. Käyttäydyimme normaalisti. Arvostimme toisiamme ihmisinä, he minua ja minä heitä.
Senkin seikan tunnustan, jonka huomion olen tehnyt. Homoissa on paljon lahjakkuutta, lahjakkaita yksilöitä.
Aikoinaan kun luin merkkihenkilöistä, ei silloin mainittu "suuntausta". Kursailemattomana aikana ilmeni uskomattoman moni heistä homoiksi.   

Avioliitto on yhteiskunnan säätämä instituutio, jumala ei sitä säätänyt. Eikä tämä kristittyjen seremonia ole ainutkertainen ja oikea. Se on laadittu tarkoituksen mukaiseksi määrättyjä tarpeita palvelemaan. Liitoja on monenlaisia. Pitäneekö paikkansa eskimoiden tapa? Varsin erilainen ja hirvittävän "syntinen". Eivät he ole tienneet mitään synnistä, ennen kuin kristityt tunkeutuivat heidän maailmaansa. Kysyn vain ovatko he kristityiksi pakotettuina onnellisempia kuin ennen "pakanoina"?
Kumpi oli lähempänä jumalaa?  Pakana eskimo vai tekopyhä kristitty?  Kumpi oli lähempänä luontoa?     

Dostojevski

Legendaarinen venäläinen kirjailijanimi ei oikein sovellu tuohon testiin. Älkää rinnastako ikiWanhaa häneen! Nettiin laitettu testi osoitti muka jotain sinnepäin. Höpöhöpö.
Kynnenmustuaisen verran olen perillä Venään kielestä. Sain testistä 8 oikein kymmenestä. Testi on laadittu ovelasti, eikä suosinut itäsuomalaisuuttani. Osa sanoista ei vaikuttanut ollenkaan lainatuilta Venäjän kielestä. Ratkaisin ne sillä tavalla, että suljin pois epäsopivat.

8 oikein vaatii hiukan Venäjän taitoja. Arvaamalla saa korkeintaan 3 oikein.

Yllättävän moni suomalaiselta tuntuva sana on lainattu Venäjästä. Suurin osa on lainattu jostakin. Perisuomalainen Perkele on kuulemma liettualainen jumala! Jumala kun jumala!
Rantasalmella törmäsin käsitteeseen; sarani. Minulle aivan outo. Meillä päin saatettiin sanoa; maliisi.
Mistäköhän kielestä se tulee? Suomessa tarkoitetaan isohkoa latoa. Koneiden tultua nimitettiin puimalaksi. Venäjäksi se tarkoittanee yksinkertaisesti maanviljelyksen varastorakennusta. Сарай.

Navetta ja läävä ovat tuttuja sanoja. Semmoinen sekaannus tulee mieleen: Pielavedellä sanottiin kuitukasveista: pellava ja liina.  Minua sotki luetusta tekstistä sana: hamppu. Pohdiskelin asiaa viimeistään silloin kun tuli eteen sanoja, kuten: marihuana ja siinä yhteydessä: hamppu.

Liina on laina venäjästä. Tarkoittaa pellavaa: лин.
Ja meillä sanottiin hamppua liinaksi.

Pakolaisten kurjuus

Suomeen tuli pakolaisia vähemmän.  Maailman syleilijät vaativat vapaata tulemista; portit auki. Omassa olossani pohdin: --- Entä jos tulee kymmenen miljoonaa? Eivätkä lähtömaiden asukkaat vähene yhtään. Johonkin naputtelin tuon tuumailuni. Sitä en löydä todisteeksi, kun en arkistoi järjestelmällisesti. Helppo syyttää jälkiviisaudeksi.

EU jakeli muutaman satatuhatta ihmistä sijoitettavaksi valtioihin.  Ilmoitettu määrä ei ole läheskään lopullinen. Se on jatkuva virta ja pian todennäköisesti miljoonia. Pelkään, että Eurooppa on vielä kusessa. Kuka pystyy ennustamaan?

Näyttivät kansan paljoutta Sloveniassa. Ihmiset rämpivät syksyisessä vesisateessa. Ei tarvitse kummoista asiantuntemusta ennakoidessa tautien leviämistä. Pieniä lapsiakin joukossa.  Miksi ei lapsia pelasteta ensiksi? IkiWanhan mielestä lapset etusijalle!!

Tänä päivänä kertovat Irakissa kolerasta.

Erkin keittokirjasta

Hyvinvoivan näköinen nuorehko nainen valitti: "Se on kauheaa, kun ei voi ostaa mitä haluaa!" Ruoan hinnasta valittavat muodin vuoksi. Valittamista pitää olla. Jos ei ole valittamista.... niin mitä sitten?
Maailmassa on jokunen miljardi ihmistä, jotka eivät voi ostaa mitä haluaa. Paljon sellaisia, jotka eivät voi ostaa mitään. Suomessa en tunne ketään.
Joku surkutteli, kun pitää aina katsoa hintaa.  Entä sitten?  Katson hintaa ja etsin haukan silmin oransseja  lappuja.
Kaikkea hullua saa kokea. Aikanaan tuli lain voimalla päivämäärät. Ja typerä väite, ettei päivämäärän ohittanutta saa syödä. Suuret määrät hyvää ruokaa roskiksissa. Jotkut nuoret tekivät havainnolliseksi ilmiön. Kaivelivat roskiksista tarvikkeita. Tekivät ruokaa ja söivät. Nuori nainen löysi sievoisen palan erinomaista sisäfilettä: "En minä tämmöistä pysty kaupasta ostamaan!"
Isommissa kylissä "hurstit" jakoivat kansalle. Nyt järki-ihmiset, myös ikiWanha, saavat ostaa.

Kerään pakastimeen. Pakastaessa kuolee osa bakteereista. Kypsentäessä kuolee lisää. Suhteellisen turvallista.
Aluksi otin vain kokolihaa. Jauhelihaa en arvosta yhtä paljon. Nykyään otan jauhelihaakin joskus. Pähkäilin eilen: --- mitä ottaisin maanantain ruuaksi?  Otin jauhelihaa 700 g paketin jääkaappiin sulamaan yönseutuna.  Snellmanin tavaraa. Jauhelihakeittoa ajattelin.
Jauheliha tuottaa hankaluuksia keitoksessa. Sellaisenaan klimppiintyy.
Naisväen näin kärventävän pannulla, rakeet jäävät erilleen.  Semmoista yritin kerran huonolla menestyksellä. Keksin kärventää pihvimallisiksi. Keitto onnistui.
Tällä kertaa tavara oli erinomaista. Nautasika jauhelihaa. Tuoreen näköistä punaista. Oranssilla merkittyä. Siitä vaan kakkaroita pannulle. Ja keittokattilaan odottamaan. Pilkoin valmiiksi kaksi sipulia. Pannulle jääneen rasvan imeytin siihen, sain rasvan hyödyksi.
Muutamia porkkanoita jäänyt pussiin. Isosta kaalista melkoinen kimpale. Neljä isoa perunaa. Nokkosjauhetta. Suolaa.
Porkkanat ja kaalin panin pihvien kanssa samaan aikaan. Perunat puoli tuntia myöhemmin.
Iso kattila tuli pintaan asti täyteen. Valmistusaika saattoi olla kaikkiaan puolisentoista tuntia. Siihen en kiinnittänyt huomiota.

On muuten sanomattoman hyvää! Paistaminen ja sian rasva maustivat liemen ruskeahkoksi.
Keittoa on paljon.  Kunhan jäähtyy, lusikoin sen sopiviin marja-astioihin. Pari annosta jääkaappiin tiistaiksi ja keskiviikoksi. Arvioin tulevan vielä kolme annosta pakkaseen.

Muodostuu yksitoikkoiseksi. Sitä torjuakseni pakasteessa on pariakin eri ruokaa. Välillä teen jotain muuta.
Ei yllätä nälkä, eikä maksa paljon.

On se niin väärin

Että minä en osaa mitään!  Toiset soittelevat sulosäveliä. Minä en osaa. Toiset tekevät maalilla ja pensselillä upeita luomuksia. Minä en pysty.
Maalasivat nuoren naisen ylävartaloa. Minun vinkkelistäni katsoen mahdottomia kuvioita.
Käsittämätöntä tuollainen taito!
Tarvitsenko tuollaista taitoa?  En tiedä. Mieleni tekisi osata. Miten voin pärjätä, kun en osaa? Entä jos osaisin jotain muuta? Siinäpä se, kun en osaa mitään.

Tässä tapauksessa kohteena oli vaalea  nainen kaunista standardia. Muotovalio vartalo.
Kuinka olisi, jos maalaisivat ryppyistä vanhusta. Vaikkapa ikiWanhaa Erkkiä?!     

Oikeudenmukaista

Ohemäen koulussa luokallani olin ainoa laskennon osaaja.  Meitä oli kymmenkunta. Laskennon tunnilla vierustoveri urkki vihkostani laskutavan ja tulokset. Aineisto levisi urkkijan urkkijalta seuraaville urkkijoille.
Ainoastaan yhden kerran tein laskuvirheen.
Opettaja Ida Remes moitti ankarasti: "Älä sinä Erkki johda toisia harhaan!"  Kaikilla oli sama virhe!
Miksiköhän ei moittinut silloin kun kaikilla oli laskut oikein?!

Tenho Rautiainen oli alemmalla luokalla. Jatkokoulun tunneilla olimme yhtä aikaa. Laskennon kokeessa istuimme pulpeteissa yksittäin eri puolilla luokkaa.
Tenho tiesi kokeen tulevaksi.  Hyvissä ajoin varautui. Pyysi minua toimittamaan hänelle laskut täydellisinä, ei pelkät tulokset. Lupasi viisi markkaa laskulta.
Laskuja oli kolme.
Tenho pääsi näyttämään täydelliset laskut. Kaikki oikein. Tenho katsoi luokan suuntaan. Kasvot punoittivat kuunnellessaan opettajan ihmettelyä: "Oletkohan sinä itse tehnyt nämä?!"
Kas kun ei moittinut Erkkiä?!  Ei Tenho sellaisia laskuja osannut. Tällä kertaa pääsi näyttämään!
Laskut oikein. Numerot paikallaan. Eikä yhtään kumin suttujälkiä.
Olimme kaukana toisistamme eri puolilla luokkaa, mutta ei paperin toimittaminen ollut vaikeaa.
Reiluna kauppamiehenä Tenho maksoi viisitoista markkaa.
Opettaja ei moittinut Erkkiä harhauttamisesta.

Joroisissa Mustosen kaupassa rouva Tanner halusi 300 g jauhelihaa. Valmistauduin jauhamaan moitteettomasta lihasta.
Rouva Lyyli Mustonen seurasi valppaana. Ilmein ja elein vaati minua panemaan joukkoon myllyn päällä olevan vanhettuneen lihapalan. 
Tottelin. Tässäkin tulee ilmi minun liiallinen nöyryyteni. Ja pelkoni. Pelkäsin moitetta.

Rouva Tanner kävi kotonaan ja tuli takaisin. Nakkasi vihaisesti paketin eteeni tiskille. Asiaan kuuluvien sanojen saattelemana. Rouva Mustonenkin oli paikalla.
Menettelytapaa en muista. Luultavasti järjestin tilalle laadukkaan tavaran.
Lihanokare oli niin pieni, ettei sillä ollut taloudellista merkitystä. Jälkiviisaus sanoo, että minun olisi pitänyt se hävittää aikanaan vähin äänin.

Myöhemmin rouva Tanner pyysi minulta anteeksi, ettei se ollut minun syytäni.  Vaivauduin siitä kovin. Pahoillani anteeksi pyynnöstä?!! Vai mistä?  Jos anteeksi pyyntö oli paikallaan, niin keneltä ja kenelle?
Rouvan ilmeet ja eleet tapahtumahetkellä olivat siksi selkeät, etteivät ne jääneet asiakkaalta huomaamatta.

Hakeuduin pois myymälöistä. Vaihdoin ammattia. Viihdyin paremmin verstaalla. Kaupan alalla tunsin epäonnistuneeni, vaikka tämmöinenkin maininta löytyy työtodistuksesta: "herra Jauhiainen omaa miellyttävän asiakaspalvelutaidon"
Miellyttävyys hävisi elämän vaiheissa. Taloudellisissa vaikeuksissa. Osansa vaikutti lasteni äiti.

Korjaamo oli Helsingin Auto Lauttasaaressa. Jäin töihin kurssin kautta.  Pääsin hyvään alkuun. Nuoremman asentajan pieni palkka oli isompi verrattuna myymälätyöstä saamaan.
Kehittyi: 135, 200, 210 mk.

Kokenut asentaja Kalle Juntunen jäi tulematta lauantaiaamuna. Tilipussi saatiin perjantaina. Kallea esti viina.
Meneillään moottorin vaihto kuorma-autoon. Bensiinistä dieseliksi. Asiakas hermoili, kiroili Kallea. Auto luvattu sinä päivänä valmiiksi. Kokemukseni oli vähäinen. Kuitenkin uskalsin luvata tekeväni valmiiksi, kunhan joku tekee pakoputken muutostyön. Asiakas meni esittämään pomoille.
Pakoputki korjaantui pian.
Pääsivät hyvissä ajoin  koeajolle.
Asiakas antoi satasen:
--- Sinä teit ahkerasti töitä, mene kahville!  Vietin reilun lepohetken.

Nostivat nuorille miehille hiukan palkkaa. Minullekin 200 nousi 210:n.
Ilmeni että Pekka Ojala ja Matti Ketopelto saivat 215 mk. tunnilta. Se kismitti. Kumpikin tulivat vähän minun jälkeeni. Kysyivät monet kerrat neuvoja työhönsä. Minulla oli hyvä muisti, lukutaito ja luetun ymmärtäminen.
Kaverit taktikoivat, eivät vaivanneet työnjohtajia. Minä kyselin työnjohdolta.

Oli eräs ruotsinkielinen, Trog. Melkoinen vatuloija.  Meni Etelän Autoon. Kävi kehumassa palkkaansa. Valehteli!  Jos tuo saa semmoisen palkan, niin kai minäkin. Menin kysymään sieltä töitä. Hugo Heiskanen kysyi palkkavaatimusta. Pyysin vähän enemmän mitä ruotsikko valehteli. Silmää räpäyttämättä sanoin: 280 markkaa. Tuntuva palkankorotus. En pyytänyt liikaa. Ensimmäisessä tilinauhassa oli 290.
Uusi rakennus. Pienempi ja siistimpi. Työnjohto hyväksyi minut. Mutta se oli lyhyt pesti. Vauhdikkaat herrat kaatoivat firman. Suurilla edustuskuluilla.
Yksityinen autokauppias kertoi: "Oli hienoa väkeä lähdössä risteilylle, kysyi ketä nuo ovat?"  Etelän autosta. Hurvittelemaan.

Myyntipuoli oli keskemmällä kaupunkia. Kävivät usein korjaamossa. Tuli tutuksi konttoristirouvan huuto: "Ignatius, johtaja Ignatius!"
Nuori ekonomi, jonka sukunimi oli tv-kuuluttaja Tuula Ignatiuksella.

Entisen työpaikkani pojilta kuulin sijoittuneeni palkintosijoille. Tarkkailtu vuoden ajalta asentajien työkalujen ja välineiden käyttöä. Työkaluvaraston hoitaja tilastoinut. Korjaamopäällikkö Seiz sanonut lähettävänsä rahapalkinnon vaikka en enää olekaan heillä.    
En tiennyt koko kilpailusta. Kai julistaneet, kun olin sairaslomalla.  En ymmärtänyt tarkoitusta, kun työkaluhoitaja saattoi sanoa: "saat kymmenen pistettä!"
Palkintosija tuli normaalista toiminnastani, en "pingottanut".
Palkkiota ei kuulunut.  

Politiikkaa

Sipilän kabinettia kiusaavat. Portugalissa päässeet jonkinlaiseen järjestykseen. Portugali näyttää olevan Suomea viisaampi. Sopeuttaneet raakasti. Palkkojakin alentaneet.
Ei onnistu Suomessa. Hallituksen ei anneta hallita! Metalliliiton pomo aikoo panna suitset suuhun porvarihallitukselle.

Kuunnellessa uikuttavaa kansaa tulee vakuuttuneeksi, ettei onnistu. Valtion menoja pitäisi supistaa, mutta sitä ei hyväksytä. Päinvastoin vaativat ottamaan lisää velkaa! Suruttomat velkaa vaativat saivat Nobelistin tuekseen. Opposition edustaja riemastui viisaudesta: "Ottakaa velkaa"!

Poliitikoilla on valikoiva muisti. Syyttävät nykyistä hallitusta, vaikka se ei ole tehnyt juuri mitään. Ei tule vahinkoakaan. Jankuttavat lamasta. 90-luvulla ei ollut lama. Nyt ei ole lama. 1940-luvulla oli lama. Lama jatkui vielä parikymmentä vuotta. Tämän päivän ihmisillä ei ole lama. Minulla ei ole lama, vaikka eläkkeeni on alle köyhyysrajan.
Minulla oli lama syntymästäni asti noin vuoteen 1965. Sattumusten takia tuli myöhemmin lamaa suurimmaksi osaksi varttunutta ikää.
Lamani loppui v 2007.     

Joku valitti, miten kamalaa on kun "ei voi ostaa mitä haluaa!"
Olen oppinut tulemaan toimeen vähällä. Lasken, mihin euroni riittävät. Ainoa tie Suomelle on, että tyydytään vähempään. Niin valtiolta vaatiessa kuin oman talouden kohdalla.

Poliitikot huutavat kasvun perään. Lisää, lisää ja vielä lisää!  Valtionkin pitää pystyä toimimaan laskevankin trendin aikaan. Kuten minunkin!

Semmoisenkin lauseen jostain luin: "Asioita ei pidä jättää poliitikkojen hoidettavaksi". Oikeastaan tuohon voisi yhtyä.

Miksi ihmiset ja hallitukset eivät tule toimeen sillä tulotasolla millä 1970- luvulla tultiin toimeen? Suuren osan valtioita ja ihmisiä joutuu elämään murto-osalla sen aikaisesta Suomen vauraudesta.
Eipä tässä suurempaa hätää ole. Paitsi että hiukan hävettää vähävaraisuuteni. En pysty ylpeilemään!

Ajatus toimii hitaasti

Eilen iltaseitsemän maissa kävin kaupassa. Asemalla seisoi juna. Arvelin sen menevän jonnekin. En tiedä aikatauluja. Kaupalta palatessani Näkyi asemalta Pendolino. Pysähtyykö se Suonenjoella? Onhan siellä toinenkin juna! Sivuuttamista vartenko?
Niitähän onkin kolme!
Mieleeni ei juolahtanut mitään erikoista.  Tuuli huojutteli puita. Suhteellisen kirkas taivas. Miellyttävä syysilta. Keltaiset lehdet kieppuivat.

Kunpa pystyisin välttämään samalla tavalla turhia ajatuksia, kuin noiden junien kohdalla. Mutta ei onnistu. Kun suljen silmäni nukkumistarkoituksessa, ryntää ajatusten tulva. Epäonnistumiset, epäoikeudenmukaisuudet ja mieliharmit risteilevät ajatusten vyörynä.
Helppohan fiksujen on sanoa: "Ajatelkaa positiivisesti!"  Vilkkaina risteileviä ei niin vain käännetä.
Turvaudun hengitysharjoituksiin.

Suonenjoella ei myrsky myllertänyt. Enkä ajatellut enempää. Junia seisoi asemalla. En edes ihmetellyt syytä. Toki media tiedotti myrskyn aikataulusta. Sähköt katkesi iltakymmenen jälkeen. En tiennyt niiden palautumisesta. Ennätin nukkua. Nousin myöhään. En tiennyt myrskystä mitään.

Tätä kirjoittaessani katkesi virta. Taulu edessäni mustui. Vasta sitten oivalsin: Junat seisoivat myrskyn takia. Vaikka täällä ei myrsky raivonnut, niin jossain saattoi jo olla kaatuneita puita, varautuivat suojaan. Kaukanakin oleva sähkökatkos pystyy vaikuttamaan.

En vielä käynyt ulkona. Ikkunasta näkyy puista keltaista ja vihreää. Tuulee leppeästi. Aurinko valaisee näkymän. Kuin ei missään eikä koskaan olisi myrskynnyt.

Ruoka valmistui uunissa. Sähkön katkettua menin syömään. Ruoka oli hyvää. Söin hiukan liian paljon. Oliskohan kelvannut irakilaisille?

Media riepottelee. Surkuttelevat Suomen maineen tärvääntymistä. Yks hailee! Suomi on edelleenkin Suomi, vaikka oma media etsii Suomelle epäedullista näytettävää. Muutaman kymmenen hengen "valkoista roskasakkia", jolla ei ole pierun vertaa vaikutusta täysjärkisiin.

Irakilainen pyörittää peukalollaan lautasella "koiran ruoaksi kelpaamatonta". Jos ei kelpaa, niin olkoon kelpaamatta!
Äänekkäät valittajat pitää passittaa takaisin Timbuktuun. Jos ihmisellä on valittavana tappouhka, tai suomalainen "huono ruoka", niin kumpi on pahempi?
Nämä miekkoset ja valittajat todistavat epäilyn todeksi: Vaikuttaa suurimmalla osalla olevan "hunajalaakson" etsiminen, ei mikään hätä.

Ounastelen suomalaisilta maailman syleilijöiltä käyvän käsivarret liian lyhyiksi.
Maahantulijoita kritisoivien mielipiteille  saattaa tulla katetta. Minä en periaatteessa vastusta, mutta joskus olen johonkin raapustanut mahdollisuuden miten sitten suu pannaan, kun tulijoita tulee kymmeniä miljoonia? Väkirikkaista maista saa lähteä jokuset kymmenet miljoonat. Eikä silti väki siellä näytä vähenevän.

"Afrikan kevättä" seurasi ankara takatalvi.         

Pommittajat

"Miten hämmästyttävän vähällä järjellä maailmaa hallitaan". Päähäni ei ole pesiytynyt tietoa siitä, kuka tuon viisauden on ensimmäiseksi julkituonut. 
Kuulin sen ensimmäiseksi Jussi Kaistolan suusta. Jussi toimi myyjänä Eskelisen kaupassa. Tosi uskovainen kommunisti ja Eskelisen puljun uskollinen luottomies. Työnsä hoiti hyvin, teki liikkeessä hyvää tulosta. Siinä oli poikkeus moniin tuntemiini kommunisteihin. Suurin osa oli vähemmän hyviä työntekijöitä. Vallankumousta ajoivat. Siihen ei sopinut kapitalistien hyväksi työskentely.
Jussi ei kai laskenut vähäjärkisiin johtajiin kuuluvan Neuvostoliiton valtiaiden??

 Syyrian kansa saa kärsiä kovimman jälkeen Suurvaltojen johtajien mielettömyydestä ja vallanhalusta. Pyrkivät maailman herruuteen kansalaisista välittämättä.

Presidentti Obama periytyy sorretusta kansanosasta. Mustasta väestöstä, josta eurooppalaiset ja amerikkalaiset kristityt kävivät orjakauppaa. Entä nyt?
Vastoin kaikkea inhimillisyyttä joutuu virkansa puolesta  USA:n edustajana määräämään pommittamaan Syyriaa??!! Kylvämään tuhoa ja kärsimyksiä!

Tässä yksi syy muiden lisäksi, jonka takia vastustan Suomen liittymistä Natoon ja olen jyrkästi sitä mieltä ettei pidä ostaa yhtään uutta Hornetia, joiden mahan alla sojottaa paholaisen merkit.  Suomen ei pidä ampua ainuttakaan ohjusta minkään maan kamaralle. Suomen pitää kaikin vähäisin voiminensa vaikuttaa maailman rauhaan.
Hyvällä syyllä voidaan sanoa, ettei Suomella ole vaikutusta. Mutta ei Suomella ole vaikutusta ydinasein käytävässä sodassakaan. Surettaa Suomessa itävä sotahulluus. Poliitikot asettuvat jollekin puolelle. Enimmäkseen myötäilevät Natoa?!
Niinkin viisaana miehenä pidetty kuin Martti Ahtisaari!  Sai Rauhanpalkinnon. Vaatii Suomea liittymään sotilasliittoon?     

USA pommittaa. Venäjä pommittaa. Kinastelevat siitä kuka ja ketä pommitetaan? Kiistaton tosiasia kuitenkin kertoo pommitusten kohdistuvan Syyrian maaperälle. Vieraan valtion alueelle!
Eikä Syyria ole kummankaan pommittajan vihollinen! Syyria ei uhkaa niitä millään tavalla!
Entä järki? Kellä sitä on? Missä se piilee?
Washingtonissa? Moskovassa? vai Damaskoksessa?  Vai eikö missään?

Kun vanhempi Bush julisti saavutetuksi päämäärän, Marssivat Bagdadiin. Omassa yksinäisyydessäni tuumailuni olivat selkeät: -Nythän se vasta alkaa!  Siitä kului jo moniaita vuosia, eikä Irakissa mitkään merkit osoita rauhoittumista. Irakilaiset tulevat suurella joukolla Suomeen?!

Ikiwanha ennusti yhtä huonoa tulosta Afganistanissa. Näyttää Irakiakin pahemmalta.
Vasta nyt Obama joutuu tunnustamaan: "Me emme pysty".  Niinpä niin?