Eilen iltaseitsemän maissa kävin kaupassa. Asemalla seisoi juna. Arvelin sen menevän jonnekin. En tiedä aikatauluja. Kaupalta palatessani Näkyi asemalta Pendolino. Pysähtyykö se Suonenjoella? Onhan siellä toinenkin juna! Sivuuttamista vartenko?
Niitähän onkin kolme!
Mieleeni ei juolahtanut mitään erikoista. Tuuli huojutteli puita. Suhteellisen kirkas taivas. Miellyttävä syysilta. Keltaiset lehdet kieppuivat.
Kunpa pystyisin välttämään samalla tavalla turhia ajatuksia, kuin noiden junien kohdalla. Mutta ei onnistu. Kun suljen silmäni nukkumistarkoituksessa, ryntää ajatusten tulva. Epäonnistumiset, epäoikeudenmukaisuudet ja mieliharmit risteilevät ajatusten vyörynä.
Helppohan fiksujen on sanoa: "Ajatelkaa positiivisesti!" Vilkkaina risteileviä ei niin vain käännetä.
Turvaudun hengitysharjoituksiin.
Suonenjoella ei myrsky myllertänyt. Enkä ajatellut enempää. Junia seisoi asemalla. En edes ihmetellyt syytä. Toki media tiedotti myrskyn aikataulusta. Sähköt katkesi iltakymmenen jälkeen. En tiennyt niiden palautumisesta. Ennätin nukkua. Nousin myöhään. En tiennyt myrskystä mitään.
Tätä kirjoittaessani katkesi virta. Taulu edessäni mustui. Vasta sitten oivalsin: Junat seisoivat myrskyn takia. Vaikka täällä ei myrsky raivonnut, niin jossain saattoi jo olla kaatuneita puita, varautuivat suojaan. Kaukanakin oleva sähkökatkos pystyy vaikuttamaan.
En vielä käynyt ulkona. Ikkunasta näkyy puista keltaista ja vihreää. Tuulee leppeästi. Aurinko valaisee näkymän. Kuin ei missään eikä koskaan olisi myrskynnyt.
Ruoka valmistui uunissa. Sähkön katkettua menin syömään. Ruoka oli hyvää. Söin hiukan liian paljon. Oliskohan kelvannut irakilaisille?
Media riepottelee. Surkuttelevat Suomen maineen tärvääntymistä. Yks hailee! Suomi on edelleenkin Suomi, vaikka oma media etsii Suomelle epäedullista näytettävää. Muutaman kymmenen hengen "valkoista roskasakkia", jolla ei ole pierun vertaa vaikutusta täysjärkisiin.
Irakilainen pyörittää peukalollaan lautasella "koiran ruoaksi kelpaamatonta". Jos ei kelpaa, niin olkoon kelpaamatta!
Äänekkäät valittajat pitää passittaa takaisin Timbuktuun. Jos ihmisellä on valittavana tappouhka, tai suomalainen "huono ruoka", niin kumpi on pahempi?
Nämä miekkoset ja valittajat todistavat epäilyn todeksi: Vaikuttaa suurimmalla osalla olevan "hunajalaakson" etsiminen, ei mikään hätä.
Ounastelen suomalaisilta maailman syleilijöiltä käyvän käsivarret liian lyhyiksi.
Maahantulijoita kritisoivien mielipiteille saattaa tulla katetta. Minä en periaatteessa vastusta, mutta joskus olen johonkin raapustanut mahdollisuuden miten sitten suu pannaan, kun tulijoita tulee kymmeniä miljoonia? Väkirikkaista maista saa lähteä jokuset kymmenet miljoonat. Eikä silti väki siellä näytä vähenevän.
"Afrikan kevättä" seurasi ankara takatalvi.
