Ei. Ei. Ei.
Vaan RAUHA!!!
Voi että!? Taas kuluvalla viikolla kuului tuutista Ahvenanmaa ja Merenkurkun miinoittaminen!
Anna mun kaikki kestää!
Pitääkö sotkea suotuisa tilanne sotahullujen vouhottamisella? "Meidän herramme" ovat liian nuoria. Eivätkä kysy ikäisiltäni, kuinka hartaasti odotettiin RAUHAA?
Suomalaiset historioitsijat kirjoittavat Talvisodan syistä: "halusi katkaista suomen kahtia."
Halusiko? Ja miksi? Suomi oli sivujuonne suuremmassa asiassa. Suomi oli pikkutekijä. Vaikkakin hankala "kanto kaskessa".
"Te olitte vaarallisempia kuin luulimmekaan!"
Neuvostoliittolainen sotilas muistelmissaan: "Kun tapaatte Torniossa ruotsalaisia, olkaa heille ystävällisiä." Ajatteleva lukija ymmärtänee, mistä oli kysymys?
Ja sitä varten Talvisodan jälkeen välirauhan ehdoissa määrättiin Suomi rakentamaan rautatie rajalta Tornioon! Eikä suinkaan Suomen katkaisemiseksi.
Jos nykyinen logiikka pitäisi paikkansa, niin tutkitaan ristiriitoja. Kun ylitin ensimmäisen kerran rajan oli Karigasniemessä tulliasema vain Suomen puolella. Sama asema hoiti Norjankin edut. Tullimies halusi katsoa autoni takakonttiin ja sillä siisti. Ei tarkistanut henkilöllisyyttä. Eikä kysellyt papereita.
Vuosia myöhemmin ylitin rajan. Lähestyin tulliasemaa tyhjäkäynnillä madellen. Virkailijoita ei ollut. Näkyi vain ikkunaruudun läpi. Seurasivat katseella. Jatkoin matkaa pysähtymättä.
Vihollisiako? Suomea sitoi YYA-sopimus ja Norja oli ja on Natomaa!
"Tämän kaltaiset suhteetko pitää mitätöidä? Pilatako kalliisti maksettu olosuhde?
