Sodan jälkeen ensimmäinen vappukulkue marssi Kivimäen talon kohdalta Toimelaan. Talvella ei maantietä aurattu kovin puhtaaksi, eikä höylätty. Tiellä oli jäinen polanne. Vapulle tyypillinen kylmä sää.
Kyläläiset naureskelivat höyhötykselle. Vain "oikeauskoiset" osallistuivat. Tietääkseni kantoivat punalippua etunenässä. En pysty sanomaan, miksi en mennyt uteliaana katsomaan? Jälleen kysymys vuosiluvusta. Oliko v 1945? Se oli ajankohta, milloin oli ensimmäinen mahdollisuus.
Tulossa eduskuntavaalit. Toimelassa jokin tilaisuus. Paikallisia nuoria lavalla. Huomioni kiintyi Reino Vauhkoseen. Liikuttiin yksissä, mutta en tiennyt hänen suuntautuneen. Nuoret lauloivat ja lausuivat. Ohjelman päättyessä kuului viimeinen riimi. "SKDL:n vaalitaulut nostamme teille!" Jokainen kohotti pahviset taulut ylös.
Ohjelma oli laulupitoinen. Kapellimestarina Lauri Jauhiainen. Mainittiin 19 v. Kuulin sanottavan "Suomen nuorin." Muistini kertoo: jokin piirisihteeri? Myöhemmin tulin tietämään Iisveden Demokraattiset Nuoret. Rytkölän Martin aviosiippa Katri Huuskonen keskusteli kanssani vanhoista. Muistin tapahtuman ja muistin Lauri Jauhiaisen, mutta en muistanut Erkki Junkkarista, jonka Katri sanoi myös olleen. Selitys tilaisuuden laulupitoisuudelle. Kumpikin nousi pinnalle.
Olin liian nuori ymmärtämään ja epämusikaalisena en pystynyt nauttimaan hyvistä laulajista.
Eduskuntavaalien ehdokkaat oli valittu. Korpelan yksinkertaiset kysyivät: "Mikä se on?"
Vain kirjaimet SKDL.
Korpelan tuvassa Matti Myllynen opasti:
--- Se on demokraatti. Paljas demokraatti, ihan paljas demokraatti, siinä ei ou mittään sosijaalija, eikä muutakaan!
Korpelan väen "junttasivat" äänestämään "puustainpuolueen" Hugo Mannista.
Tässä kohtaa sopii mainita: äänioikeusikäraja oli 24 v . Sotaan kelpasi 17 v , mutta ei äänestämään!
Ohemäen koulun vaiheista tekemässäni videossa sanoo Niilo Kahelin: "Ida Remes koki varmaan toimintansa hankalaksi, sillä tämä oli varsin punainen koulupiiri."
Tämän kaltaisilta paikkakunnilta tunnetaan käsite "korpikommunistit." Työväen aatehan miellettiin kytkeytyvän teollisuuteen.
Jokijärven Toimelassakin oli vähän aikaa jonkinlainen puolueen nuoriso-osasto.
Siihen aikaan liikuttiin paljon "apostolin kyydillä". Toimelaan ja kaupoille kulkivat Korpelan kautta. Ristisen ja Petäjäjärvenkin asukkaat oikaisivat, ei tarvinnut kulkea Ohetiehaaran kautta muutamaa kilometriä pitempää reittiä.
Sillä tavalla kulki paikallinen puoluemies Emil Karel. Vastaan tullessaan pysäytti minut. Pyyteli mukaan nuorisotoimintaan.
En mennyt. En osaa sanoa, miksi en? Pelkkää ujouttako, vai jotain muuta syytä? Luin mitä yleensä käsiini sain. Sanomalehtiäkin naapureissa, tai muissa paikoissa.
Nopeana lukijana ja hyvämuistisena tunsin nimeltä "keksijöitä". Sodan jälkeen Neuvostoliitto jakoi "tietoa". Vähitellen yhä useampi keksintö väitettiin venäläisten tekemäksi. Nuoressa mielessäni kasvoi epäilys. Valheiksi ymmärsin.
Reino Vauhkosen kotiin tuli kuopiolainen kommunistilehti. Lehden nimestä en ole varma. Mieleen tulee montakin. Eniten tuntuu lähimmältä "Kansan Sana". Muita tunsin nimeltä: "Savon Kansa" ja "Savon Työmies". Vähälle jäi niiden lukeminen.
Reinon kanssa kaveerattiin. Siellä luin semmoisenkin "saavutuksen": "Neuvostoliitossa on keksitty ikuisen elämän lääke. Ensimmäiseksi sitä käytetään Staliniin, ihmiskunnan suureen hyvän tekijään."
Muistan tuon, kun se on myöhemmin tullut "vahvistetuksi". Hrustsevin muistelmissa: "Stalin luuli elävänsä ikuisesti."
Kansan Sanan "uutinen" putkahti mieleeni lukiessani "lääkäreiden salaliitosta" Stalinin "myrkyttämiseksi". Lääkäreitä (juutalaisia?) teloittivat.
Vasta 40 v sodan päättymisestä tuli tietooni, että sitä kautta ovat desantit kulkeneet Iisalmeen. Tuntemani mies kertoi todisteena. Vanhempansa kieltäneet menemästä sinne päin. Totta kai nuorukainen menee, kuin olis käsketty! Jonkinlaisen lampareen äärellä ollut leiriytymispaikka. Syöty eväitä ja paikalle jäänyt venäläinen sanomalehti.
Sota-aikaan en mistään semmoisesta tiennyt. Miten olisinkaan?
Kivimäen kylältä Oskari Pylkkänen "loikkasi" Venäjälle. Uhannut naapureille etukäteen. Meni muiden mukana sotilaana rajalle ja häipyi välittömästi.
En tiedä, onko hänestä mainittu missään dokumentissa?
Keräsivät nimiä "Rauhanpuolustajille". Toimelan pihalla keräsivät nimikirjoituksia. Toimelan seinää vasten vihko, johon raapustivat. Tarjosivat mahdollisuutta Alvar Korhoselle. Perin "isänmaallinen" mies ei suostunut. Ehkä eivät halunneet alaikäiseltä, kun eivät minulta pyytäneet. Liekö valtakunnallisen hankkeen papereita tallessa? Kyllä kai. Historiaa sekin.
Eduskuntaankin pääsi Pielavedeltä Hannes Pulkkinen. Vennamon rynnistys vei ääniä Hannekselta ja putosi seuraavalla kerralla.
Koiranleuka viisasteli: Hannes Pulkkiselta ei ole muuta saavutusta kuin ehdotus: kottikärriin toinen pyörä.
