Vierailin entisessä työpaikassani Eskelisellä Suonenjoella. Vanha Rouva kertoi:
--- Suonenjoen Rautatieasemalle pysähtynyt vankivaunu. Eskeliseen välittynyt tieto vangista, joka sanoi olleensa Eskelisellä myymälänhoitajana.
Eskelisille tuli välittömästi mieleen Erkki. Maineeni vähällä tahriintua. Erkkikö lusimassa?
Vanha Rouva sanoi, ettei se oikein sopinut kuvaan.
Muistaneet kuitenkin: "Ei Erkki, vaan Kivistö."
Eskelisen lihapuolelle ilmaantui vähän yli kolmekymppinen pieni kalju mies: Aarre Kivistö. Tuli Pieksämäeltä. Minulle sanoi olleensa sikäläisellä kauppiaalla kirjanpitäjänä. Havaitsin selvästi hänet tottuneeksi myymälätyöhön.
Vapaa-aikanaan liikkuessa kertonut kaikille olevansa myymälänhoitaja.
Jonain päivänä sattui Sulo olemaan kanssani myymälässä. Seisoimme rinnakkain. Paikalle tuli mies. Kysyi myymälänhoitajaa. Sulo osoitti minua. Mies oli vähän ymmällä. Oli sopinut Kivistön kanssa tulemisestaan. Kivistö esittäytynyt myymälänhoitajaksi.
Sulo sanoi: Erkki on vanhempi.
Pekka Eskelinen kysyi: "Minkälainen mies se oikein on?" En moittinut, kun en tiennyt. Kyselin Pieksämäkeläisiltä?
--- Eikös tuo lie tullut linnasta.
--- Mitä se teki Pieksämäellä?
--- Oli ratapölkkykonttorilla. !!?? Kyseisen konttorin pränttäsin muistin varassa. Onko sellaista ollut?
Olin Kivistön kanssa myymälässä. Sisään tuli mies, jonka tunsin, mutta mies ei minua, olin aikuistunut. Osoittautui, että olivat hyviä tuttuja.
Kysyin, mistä hän tuntee Tauno Karelin? Sanoin tietäväni Taunon ollen vankilassa. Tiesin yhden tapauksen. Kaverukset sopivat tapaamisesta.
En muista Kivistön selityksiä.
Seuraavana päivänä Kivistö kertoi "tapaamisestaan". Olevinaan tietämätön. Muka vasta tullut tietämään Taunon linnareissusta. Tauno kertonut version tapauksesta, jonka tiesin. Kyseessä kahden rähisijän ottelu, jossa Tauno vahvempana veti pitemmän korren ja joutui linnaan.
Kivistö kertoi mielenkiintoisen. Ohemäen isäntä Abel Malinen houkutellut Tauno Karelia Tyttärensä Toinin mieheksi. En tiedä? Ehkä, ehkä ei? Tosin Tauno oli varsin komea mies. Lännen sankarien veroinen. Lännen metsästäjien ihannepituus näytti olleen kuusi jalkaa ja kaksi tuumaa. Semmoista luin "poikakirjoista". Tauno Karel oli suunnilleen sen kokoinen harteikas mies. Mielestäni komea.
Kivistö pyrki kilpailemaan kassan määrällä. Olimme kahden myymälässä. Sisään tuli tuttu mies:
--- Teemakkaroo. Asiakas sanoi sen minulle, mutta Kivistö "kaappasi" asiakkaan. Otti makkarapötkön ja veitsen:
--- Minkä verran?
Taktikointi meni överiksi.
Muistan hyvin summat. Lauantaisin piti myymälässä olla koko poppoo. Oppityttö, Kivistö ja minä.
Oman työni ohella opastin melko avutonta apulaistyttöä. Kivistö sai tehdä täysillä.
Kassat:
Opastamani tyttö 4500 mk.
Kivistö noin 11000 mk
Erkki 14500 mk
Numerot eivät kaipaa enempää selityksiä.
Lihankäsittelyssä olin huippuluokkaa. Kivistö oli tyypillinen osuuskaupan henkilö. Kivistö oli osaava monella tapaa. Olisi pärjännyt alkamalla elää "ihmisiksi" ja asettua aloilleen.
Vesannon Närhilästä entinen kauppias Vehniäinen lähetti kalaa. Ilman määrällistä rajoitusta vanhan suullisen sopimuksen mukaan. Tiettyjä vaikeuksia hoitaa ne eteenpäin oman työnsä ohella. Kevätsesongin aikaan harva paikallinen osti kaloja.
Kivistö osasi sen paremmin kuin minä. Hänellä oli entisiä tuttavia, joille soitteli tuntemattomaksi tekeytyen.
Soitti Tuovilanlahteen. Puhelu keskeytyi äkisti. Kivistö häkeltyi soittajaa sekä minua. Soperteli jotain. Ainoa kerta kun hän jäi sanattomaksi. Ymmärsin sanotun:
--- Oletko se sinä?
Myöhemmin selvisi asiakirjoista Henkilön nimi: Tuovi Kivistö.
Kaikesta päätellen toimineet pariskuntana myymälänhoitajina.
Kivistö oli ahkera. Joka aamu istui lihapuolen rappusilla jo ennen kuin Eskelisen porukka avasi ovia. En isommin ihmetellyt liioiteltua intoa seurasin vain. Taktikointia vain. Suonenjoelta menin Pieksämäelle. Kivistö piipahti meillä. Oli melko vaitonainen.
Mitä olikaan tapahtunut? Kivistö pitänyt tarkkaa kirjanpitoa töihin tulostaan ja lähdöstään. Siihen aikaan tehtiin pitkää päivää, eikä ylitöistä maksettu. Minäkin sovin suullisesti vain kuukausipalkan, kohtuullisen. siihen kuului asunto ilman hinnoittelua.
Kivistö kartutti aikansa saatavaa. Kun työssäoloaika todistettiin, velvoitti laki maksamaan ylityöt ja korvaukset koko ajalta.
Osasyy Eskeliseltä lähtöön oli Kivistö. Pelkäsin "rikollisen mielen" tekevän kylkeeni kuprun. Ovela saattaa keksiä keinot.
Sulo haki minut parin vuoden päästä myymäläautolla aloittajaksi. Silloin vielä kummitteli Kivistön haamu. Sulo ottanut opikseen. Laatinut ukaasin että ylitöistä pitää hakea korvaukset heti kuukauden lopussa. "Tämän" olen lukenut". Pani eteeni allekirjoitettavaksi.
Umpirehellisenä miehenä koin sen loukkaavana. Ei minun sitä olisi tarvinnut allekirjoittaa. Sulo toimi ajattelemattomasti esittäessään paperin minulle. Itse lupasi palkan määrän.
Herää kysymys, moniko haki ylityökorvauksia ja korotuksia?
Vuosikymmeniä myöhemmin sain tutkia Säviän Osuuskaupan papereita. Löytyi päätös, jonka mukaan Tuovi Kivistö valittiin myymälänhoitajaksi. Tähän liittyvää panen vielä taululle myöhemmin. En pysty kirjoittamaan "Päätaloa". Tuleeko sujuvammaksi kaihileikkauksen jälkeen? Nyt on oikean silmän näkö luvattoman huono.
