Tavallinen tumpelo. Kalan paistaminen ei kovin mutkikas homma ole. Mutta kuitenkin.
Pannu levylle ja ei kun paistamaan. Ihan ensiksi lorautan vähän öljyä jo kylmälle pannulle.
Pannu kuumentuu ja reilu nokare voita. Kuhafileen puolikas pannulle. Ripottelen fileen päälle suolaa. Jotenkin tuli vähemmän hyvä vaikutelma. Lisää voita!.
Miksi kala takertuu? Raaputan muovilastalla. Jotain takertunut pannun pohjalle. Sehän onkin juustoa.
Ei minulla ollutkaan voita. Luulin ottaneeni pakasteesta voita. Piti käyttää voimariinia. Laitoin runsaasti.
Pientä hankaluutta, mutta kala paistui. Sakeutuneen juuston kaavin lastalla. Itse asiassa maku oli erinomainen. Juusto ja kuha eivät riidelleet. En kuitenkaan aio sitä menetelmää ottaa käyttöön.
Luulin ettei minulla ole juustoa. Ostin kokonaisen kilon Oltermannia. Kai se on pakastettava? On vielä kaksi palaa jotakin Goudaa. Pakattuna pieniin rasioihin. Luulin voiksi. En tekstannut päälle.
Gouda juuston paloittelin kolmeen osaan. Kaksi osaa pakkaseen ja yksi osa jääkaappiin, käytettäväksi. Sillä tavalla leikkaan puolen kilon voipaketin. Kaksi osaa pakkaseen ja yksi osa välittömästi käytettäväksi. Yksi pala kestää useita viikkoja.
Olisihan se pitänyt tajuta. Voipala ja juustopala ovat eri muotoisia.
Ruoka oli hyvää ja riittävästi. Juustokuhaa on vielä tämän päivän ateriaksi.
Hämmästyttävän paljon tiskaamista yhden hengen taloudessa. Tiskaamisessakin omat hankaluutensa.
Avaan kuivauskaapin oven. Enkä muista avanneeni.
