Julkkiksilta julkaisevat ruokamuistoja. Entäpä erkki? Mitä mitätön ihminen muistaa? Onko hänellä mitään muistamisen arvoista? Kokemukseni kertoo mitättömyydestä. En tiedä enkä ymmärrä mitään.
Sillä tavalla minut arvioidaan. Itselleni yritän todistaa, että minua aliarvioidaan. En tule vakuuttuneeksi. Jokainen tietää itsensä minua arvokkaammaksi. Tasa-arvo on ilmaisuna surkea fraasi.
Onko erkin ruokamuisto mitään sanova? Vai? Eihän tämmöinen tomppeli mitään ymmärrä! Tasa-arvon mallimaana esiintyvä Ruotsi. Mitäs he sanoivatkaan: Jotain tähän tapaan: "Niin alkukantaisella kielellä ei voi ilmaista korkeampaa taidetta."
Mukailen tuota: "Korpelan Kertun huoripentu ei pysty mihinkään." Ei pystykään, mutta onneksi jyrkkää väitettä vähän loivennetaan lainsäädännöllä.
"Valtiopäivillä on päätetty, että erkkikin saapi laulaa." En laula. Minä kirjoitan. Kirjoittaminen vaan ei ole laulun arvoinen. "Ei makseta!"
Onko erkin suu tuohesta? Väliäkö sillä? Joku voi väittää, ettei erkin suu voi olla kehittynyt makunautintoon. Kuinka se ymmärtäisi mitään makunautinnosta?
Akaatta emännöi Korpelassa. Hänellä ei ollut ruokareseptejä. Mistäpä olisi ollut? Joka päivä syötiin. Ruokatarvikkeet vain olivat joskus hakusessa.
Kävin asialla. Muistini ei kerro, millä asialla? Veinkö jotain äidin ompelemaa?
Yleensä minua pilkattiin. Siksi muistan tädin ystävällisyyden. Luultavasti sanavarastooni ei silloin kuulunut outo käsite: ystävällisyys!
Asiani toimitettuani sanoi ystävällinen nainen:
--- Lepuuta mennessäsi tällä kättäsi.
Antoi käteeni piirakan. En pysty kuvailemaan tuntemuksiani. Se oli elämäni ruokamuisto. Ja joku antoi sen minulle? Hyljeksitylle Korpelan Kertun huorpennulle!
Piirakka ei ollut ollenkaan semmoinen kuin piirakan ymmärsin. Se oli piirakan muotoinen soikea. Mutta se oli yhtenäinen, umpio. näkyi vain kuori. Tajusin kuoren olevan ruista, harmaata.
Rasvainen maistui! Silloinen sanavarastoni ei sisältänyt, millä voisin ilmaista.
Nykyisen sanavarastoni määritelmät: maistuva, ihana, taivaallinen eivät pysty tulkitsemaan. Sana, ainutlaatuinenkin, vaikuttaa laimealta.
Nyt minä keksin määritelmän: ruokamuisto! Lyhyesti ja ytimekkäästi: ruokamuisto!
Mitättömän ihmisen ruokamuisto ei ole minkään arvoinen. Ei myöskään mitätön ihminen!
Julkkiksen ruokamuisto on arvokas. Vaikka vain jokin keitto.
