Sirkus sapunut Kuusamoon.

Mitä varten Kuusamoon perustivat urheiluseuroja? Minun lapsellisessa mielikuvassa hämärtyy käsitys, että urheiluseuroja perustivat tarjotakseen paikallisille nuorille tervettä harrastusta. "Terve sielu terveessä ruumiissa". "Korkealle Kansan Kunto".

Ylen netissä hehkuttavat ylisanoin naisten lentopallojoukkuetta. Onko joukkue Kuusamon?
Vanhana sosialidemokraattina peukaloin poliittisia aiheita ja entisenä piirikunnallisen tason yleisurheilijana kritisoin nykyistä urheiluksi sanottua. Se on sirkusta ja urheilijoiksi sanotut ovat sirkuseläimiä. Oikeita sirkuseläimiä jotkut aatteen ihmiset haluavat lopettaa käyttämästä.
Ihmisiä saa käyttää häikäilemättömästi. Niin! Onhan ihminenkin eläin! Vaahtoanko turhaan?

Kuusamon joukkueen kasaajien saisi hävetä! Kuusamo on Kuusamo! Ihailen Kuusamoa! Mutta tuo joukkue; mitä siinä on Kuusamosta?
Joukkue on Kuusamon, jos siinä pelaa Kuusamon tyttäret.
Taas yksi harhakuva lisää. Kaikki ei ole kultaa, mikä kiiltää. Jos Kuusamon joukkue pärjää, kuka huomaa? Keulakuvana joku kotimainen huippu ja neljä ulkomaalaista!? Ja kuitenkin kentällä tarvitsee vain kuusi pelaajaa!?

Miten tämä vie eteenpäin Kuusamon urheiluharrastusta? Monenko kuusamolaisen nuoren naisen paikan valtaa neljä ulkomaista pelaajaa? Kuusamon joukkueen irvikuva.
Nämä eivät edes innoita Kuusamon nuoria naisia. Lentopallojoukkueeseen ei ole mahdollisuuksia suurimmalla osalla Kuusamon lyhyillä tyttärillä. Siihen tarvitaan pitkäsäärisiä sirkustammoja.

Tuhlataan rahaa. Yhteiskunnankin. Konkurssi???  

"Paperihävittäjiä"

Ne eivät ole tarkoitettu hävittämään paperia, vaan pahantekoon.
En ole asiantuntija ollenkaan, mutta oppivaisena ymmärrän oikean suuntaisesti.
Kunpa ymmärtäisivät ajatella meidän päättäjät rahanhukkaa hävittäjiin. Edellisetkin Hornetit olivat tarpeettomia. Eivät ne suojele Suomen maata. Suomessa säilyi RAUHA näin pitkään aivan toisenlaisilla "aseilla".

Kriittiset arvioivat Suomen talouden tilan realistisesti. Joku sanoi, pystyttiinhän ostamaan edellisetkin.
Tuo ei ole totta. Ei pystytty, ostettiin silti!  Velaksi! Ne eivät ole vieläkään maksettu, josko lienevät kuitattu muka oikealle momentille, mutta niitä rahoja ei ollut silloinkaan. Ne piileskelevät Valtavassa miljardipotissa Suomen Valtion Velassa.

Ymmärtämisellä tarkoitan suhtautumistani sotaan. Älkäämme osallistuko suuriin kansainvälisiin sotaharjoituksiin. Suomi harjoitti menestyksellisesti RAUHAA sen jälkeen kun sodassa joutui nujerretuksi.

Edellisten oston aikaan jo tajusin ne vanhentuneiksi. Varsinkaan kun Suomen ei kannata pullistella.
Silloin ei vielä korvani kuulleet sanaa: Kybersota.  Tajusin vain hitusen elektroniikasta. Ajattelin, että enemmän siihen suuntaan Suomenkin pitää edetä.

Helppo sanoa perustellusti: --Sinä et ymmärrä mitään.  Mutta ymmärtävätkö USA:n Presidentit? Lukuisia järjettömiä onnettomia sotia: Korea. Vietnam. Irak. Afganistan. Osallistuu Afrikan demokratian kevääseen ja takatalveen. Sota, sota ja vieläkin sota. Loputtomiin sota, mutta ei USA:N maan kamaralla, eikä ilmatilassa. 

Kaikkein kauhistuttavinta on pyrkimys lisäämään ydinaseita. Aikovatko tuhota avaruuden? Maapallon tuhoamiseen entiset riittävät kymmeniä kertoja.

Presidenttiehdokas Laura erehtyi nuorena poliitikkona arvioimaan sodankäyntiä. Suurin virhe oli tosi. Huhtasaari sanoi haastattelussa: "Olen lukenut Venäjän doktriinit". Lukivatko poliitikot? Lukivatko kaikki presidenttiehdokkaat? Sulkivatko silmänsä? Kansakoulupohjainen korpifilosofikin tajuaa!
Minä kysyn vaikkapa Sauli Niinistöltä: Montako ydinohjusta Suomen hävittämiseksi tarvitsee?
Tuhoaako Venäjä Suomen? Vastaan: Ei tuhoa! Ellei sotahullut suomalaiset sotke asioita. Onko Suomessa sotahulluja?  Kyllä on! Onneksi vähemmän kuin muita. Venäjä ei hyödy Suomen tuhoamisesta, eikä miehittämisestä.  Eikä Suomen pidä sotia. Suomi ei voi voittaa sotia! Miehitystä voi vastustaa monellakin tavalla ja siinä Suomi onnistui.

USA ilmoittaa ensisijaisiksi vihollisiksi Venäjän ja Kiinan. Siihen rintamaan ei Suomen kannata liittyä. Älkäämme vihatko Venäjää tai Kiinaa. Venäjälle tuo turvaa pitkä pätkä rauhallista rajaa. Suomen kannattaa pitää se rauhallisena. Siihen Suomi pystyy nähtävillä olevassa tilanteessa.  

Suomalainen sotilas ei vastannut "yhtätoista Ryssää". Eikä Suomen puolustuksen uskottavuus lisäänny tuhlaamalla varallisuutta hävittäjiin. Mitä tarkoittaneekaan "uskottava puolustus"? Sitä hokevat hokemasta päästyään.

Puolustaa pitää. Puolustusta tarvitaan. Puolustamme Suomen maan kamaraa. Koko kansan kattava asevelvollisuus.
Siinä tulee ensiksi mieleen hyväkuntoiset miehet ja naisetkin. Hyväkuntoisia järkeviä miehiä vain on vähän. Jos otettaisi ohjeeksi nuoruuteni aikainen TUL:n iskulause: "KORKEALLE KANSAN KUNTO!" En kuunnellut kaikkia ehdokkaita, mutta kenenkään en muista maininneen suomalaisten rapakunnon kohentamista.
Kättä pitempää tarvitaan ja kalustoa. Ohjuksia emme voi torjua, mutta voimme torjua "vihreitä miehiä".
Ilmatorjunta ja tiedustelu. Käytän mielelläni ilmaisua: vakoilu.
Mahdollisuus siirtää suuriakin joukkoja nopeasti. Ei Suomella kovin suuria ole.
Säilytetään varuskunnat.  Enemmän kertausharjoituksia.
Riittävästi ATK-osaajia. Säästetään Horneteissa, satsataan koulutukseen ja huippujen palkkaamiseen.
Byrokratia romukoppaan.
Ei minun näitä tarvitse tietää. Astuin palvelukseen 1952 lokakuussa. Enkä ollut aivan huono. Aliupseerikoulun pelasin matalalla profiililla. Sain todistuksen käsiini ja totesin halutessani ollut priimus. Pienellä profiilin korotuksella. Enempää pingottamatta.
Tosiasia lienee että en ole "sotilasainesta", enkä voinut kuvitella jääväni armeijan palvelukseen. Sitäkin varovasti vihjasivat.

 "Venäjä valloitti laittomasti Krimin".  Onko laillistakin valloittamista?
Kukaan ei muista, kuka Ukrainassa aloitti? Kuka aloitti Syyriassa?  Länsi ilmaisi molemmissa tapauksissa myötämielen aloittajille.
Pikkupoikien tavoin: "Sinä aloitit", sinä löit ensin.

Suomi ei aloita!     

Entistä tekstiä

Tämän aprikoinnin olen pannut paperille Jukolan Kynäilijäin piirissä viime vuosituhannella.

Työn raskaan raatajat.

Lähettivät keikalle. Piti viedä silkkipainon kehiä Helsinkiin Kalevankadulle.
    Ajaa köröttelin pakettiautolla ruuhkaista Mannerheimintietä. Punainen valo pysäytti risteyksessä. Olin oikeanpuoleisella kaistalla. Vasemmalle puolelleni pysähtyi suuri musta henkilöauto. Molemmat kaistat olivat täynnä, joten seuraavassa risteyksessä olimme taas rinnakkain. Ja jälleen sitä seuraavassa ja niin edelleen.
    Sanovat miehen nännien olevan maailman turhimmat vehkeet. Ja mielestäni liikennevaloissa seisoessa aika menee kaikkein eniten hukkaan. Se on todella turhauttavaa.
   Ketähän tuossa mustassa autossa matkustaa? Kurkin uteliaana. Ahaa! Rekisterinumero on U-1. Maaherra Södermanhan siellä istuu takapenkillä.  Mustapukuisia herroja auto täynnä. Askartelevat A-nelosia käsissään. Ja siistipukuinen kuski.
    Minullakin musta puku. Haalarit.
   Tulee mieleen tasa-arvoasiain neuvottelukunta. Noin ne ajelevat herrat valtion loistoautolla. Jätkä näin. Kuinka eriarvoisia olemmekaan yhteiskunnan jäseninä? Miksen minä ole Maaherra? Se johtuu tietysti siitä, että olen tyhmä. En ole tarmokas enkä kyvykäs. Ei ole kolutusta. Ja siksi  kun koulutettunakaan en olisi ansioitunut puolueen jäsen.  En ole supliikkimies, enkä valloittava persoona.
    Syttyi vihreä valo. Jälleen nytkähdimme matelevaan matkantekoon. Silloin tajusin jotain yhteistä virka-autossa istuvan herran ja haalaripukuisen jätkän kesken:
    --- Mehän olemme molemmat töissä! 

Paskan marjat!

Ylen ohjelmatiedoista havaitsin otsikon: "Seniorit netissä". Ilahduin siitä, olenhan seniori! Vai olenko?
   Olen todella naiivi. kuvittelin sen joksikin opastusohjelmaksi. Olinpa typerä! Kattia kanssa!
Sehän oli pelkkää tablettien mainosta! Kuka maksoi, vai maksoiko kukaan?
Toinen mainos kohdistui Janneen. Kuka Janne? Vaikka kaihini korjattua näen jo paremmin, en aluksi pystynyt erottamaan Jannesta? Luulin naiseksi! Sitä tai tätä, ymmärsin hänestä tehtävän tv-tähteä. Miksi muuten semmoinen lässytys? Vanhuksia jymäytetään.

Objektit valittu harkitusti ylätason porukasta. Huoneiston kalustuksesta huokui varallisuus. "Parempaa väkeä". Semmoista makeilua. Vähän asiaa. Ja ne tabletit? Jostain uutisesta havaitsin tablettien myynnin vähenevän. Itse en ymmärrä koko tablettien ideaa? Tyttäreni Leena on hiukan minua nykyaikaisempi. Saanut lahjaksi tabletin. Luovutti pois, ei katsonut tarvitsevansa. Hänen ikivanha isänsäkään ei tarvitse. Jos jotain, niin läppäri!
Miksi Yle mainostaa tuommoista joutavaa?  Maksaako joku siitä?

Entä ohjelman sisältö? Täyttä huuhaata! Positiivisen asenteen ylikorostamisuutta! Yhtä hymyn maata! Yksikään seniori ei siitä paljon ruostunut. Muistutti mainoksia ja puolueiden agitaatiota.
Loukkasi minua.

Tunnen itseni "syrjäytyneeksi". En ole vasipukissa enkä semmoisissa. Arvelin, jos menisin. Ja mitenkä sen tekisin?

En ymmärrä! Teen jotain videolla ja kirjoitan blogia. Sehän ei ole mitään. Syrjäydyn.

Ylen ohjelma "seniorit netissä" on yhtä tyhjän kanssa. En ymmärrä, miten se auttaisi senioreita?


   

Kopioiko Laura Huhtasaari?

Julkisuuden henkilöitä syyttävät opin näytteissään "lainanneen". Hyvin usein syytökset ovat totuuteen perustuvia. Tutkivat, joutuuko presidenttiehdokas "hutkittavaksi"?
    Ymmärrän seikan niin, että kumpikaan mahdollisuus ei ole vedenpitävästi todistettavissa.
Kaikki sanat ovat kirjoitettu moneen kertaan. Monta kertaa samaan järjestykseenkin. Itseltäni meni jo aikoja sitten "luja luottamus" oppiarvoihin. Niitä on kuulemma myyty ja ostettukin. Opiskelijat käyttävät samoja kirjallisuuslähteitä. Helppo tulla saman kaltaisia päätelmiä. Opiskelijan oma pää tuskin riittää.

    Poliitikko julkaisee väitöskirjan. "Minä vähä eppäelen". Kuka avusti? Tai tekikö sen kokonaan?
"Hyväksi käyttöä" tapahtuu kaikilla tasoilla. Itselläni on todisteita luonnollisesti vain lattiatasolta. Tapasin autoteknikoita. Heissä oli sen tasoisia, että ihmettelin heidän läpäisseen teknillisen koulun.
Kurkistin opetusmaailmaan. Pielavedellä oli aineopettajana insinööri. Insinööri meni "pätevöitymään". Erkki pääsi viikoksi tuuraamaan. Oli 1- ja 2-luokka. Kahtena päivänä kumpaakin luokkaa. Insinööri ilmeni täydeksi "tunariksi".
 Minulle arveli järjestysvaikeuksia. Kuinkas kävikään?

Talvi jo kääntynyt kevätpuolelle. Niinpä arvelin, että jotain lienevät jumpanneet. En aloita kirjoista, enkä aakkosista.
Nousin kateeterille. Sanoin olevani sitä ja tätä, enkä mitään muuta.
Pojat pääsivät juonen alkuun. Sitten ei ollut kellään epäröintiä. Pojat olivat erittäin opinhaluisia. Olivat ymmällään opitusta, joka ei ollut opetusta. Poikia askarrutti monet asiat. Kysymyksiä riitti joka täydeksi tunniksi.
Entä järjestys?
Välitunnin jälkeen pojat istuivat viittä vaille tunti nyrkit pöydässä. Harva pääsee kylvämään niin otolliseen peltoon.

Askartelimme viikon puolivälin yli.  Ihmettelin sattunutta "välikohtausta". Kukaan ei koputtanut. Ovi aukeni yllättäen. Sisään astui arvelematta kaunis nainen, vaalea kuin Suomi-neito. Käveli puolenkymmentä askelta ensimmäisen rivin kohdalle, pysähtyi.
Lausahti: "Ahaa!"
Pyörähti kannoillaan, käveli rivakasti pois.
En reagoinut. Eivät pojatkaan,  kuin mitään ei olisi tapahtunut. Jatkoimme tiivistä tahtiamme.
   
Nuoren opettajanaisen käyttäytyminen selvisi myöhemmin. Sitä ihmettelin: miksi? Tietäähän hän, ketä siinä luokassa on?
Siinäpä se. Kertonut: -- Koko ajan melu ja melske ja tällä viikolla ei hiiren hiiskausta.  Päätti käydä katsomassa; mitä siellä nyt oikein tapahtuu?

Oppilaiden kertomat kohensivat kyläläisten silmissä ollutta huonoa mainettani.


Sekavana aikana olin "työttömien koulussa". Valtion kustannuksella.  Autoteknikkojen täydennyskurssilla yksi työteknikko; Erkki. 
Siinäkin yksi olemattomasta tuuristani. Aina joku vastustaa.
Samassa paikassa oli myös kurssi opetuksen alalta. Sille kurssille hain. Työvoimatoimistossa kertoivat, että pääsisin autoteknikkojen täydennyskurssille. Se oli pettymys, mutta menin sillekin. Tärkeämpää ei ollut. Petyin kurssiinkin. Olisin sopinut opettajaksikin. Sillekin kurssille.
Pettymys vain kertaantui, kun selvisi, että yksi nuori teknikko olisi halunnut sille kurssille. Ihmetteli samaa kuin minäkin. Miksi sillä tavalla ristiin vänkäsivät? Ja minut tälle? Ei kumpaakaan sille mille halusimme. Käsittämättömiä herrojen metkut!

Opin toki sielläkin. Ymmärtämään miten läpäistään opintiellä.  Keskustelivat opinnoistaan. Pysyin melko vaiteliaana. Paitsi kun puhuttiin todellista asiaa.
Joku tekee pientä pisnestä. Painavat hyvän tasoisia vihkosia tehtävien ratkaisuista. Jokunen menee kaupaksi. Tehtäviä ilmaisivat sanalla "labra".
Jollakin oli semmoinen mukana. Katsoin sen läpi. Täsmällisesti ilmaistu tehtävien kulku. Hiljaisessa mielessäni tajusin. Sen kurssin autoteknikot eivät pysty sitä suorittamaan niillä tiedoilla ja taidoilla, jotka heillä oli vielä sen täydennyskurssin jälkeenkin!

Työteknikko Erkki oli pätevämpi kuin sen vihkosen laatija.  Yksi kohta oli myös oikein suoritettu, mutta päätelmäksi lisätty: Mihin tällaista mittausta tarvitaan?
Mittaus sinänsä ei kerro suoraan, mutta se ilmiö liittyy seikkaan, jolla poropeukalot polttivat pitkän rivin latureita. Sen ilmiön takia paloi alimitoitettuja latureita isoissa dieselajoneuvoissa, kun pakkasella pitkään käynnistettäessä akku tyhjeni liikaa ja otti vastaan säätämätöntä latausjännitettä.

Koskee aikoja sitten vanhentunutta tekniikkaa. Nykyään sellaista ei tehdä.

Aloin hieman ymmärtämään, miksi näillä "koukkailla", joilla oli oppinimike parempi kuin minulla, mutta taitoa ja tietoa vain murto-osa.
Keplottelemalla selviytyy.  Miekkoset halunneet vain teknikon paperin!
Entä osaaminen?

Minä olen jo "täysin oppinut".  Mutta en "kaikkea oppinut".

Tosi, tosi, Tosi vanha

Ikäni tullessa puheeksi, ovat kohteliaita. Eivät muka helpolla usko. Uimahallilla Ukot sanovat: "oot hyväkuntonen".
   Omahyväisyyteni sai kolauksen. Lääkärin paperi kertoo vanhuksesta.
   Oikea silmä: "Yhdistelmätyyppinen vanhuuden kaihi.  Vasen silmä: vanhuuden tumakaihi".
Taidatkos sen vakuuttavammin sanoa.
Nyt ne on perkattu. Oikean silmän leikkaus pitkittyi. Joku värkki ei kuulemma toiminut. Sitkeän yrittämisen jälkeen vaihtoivat toisen.

Vastaanotossa hoituri kysyi: "Leikataanko molemmat silmät jos tarvetta on?" Lupasin empimättä. Olisin voinut sanoa, että sitä toivon. Mainitsi ettei useimmat halua leikattavan kerralla molempia.
     Ihmetelin sitä, koska itseäni yhtä mittaa purjuaminen ei miellytä.

Jälkeen päin ymmärsin epäröiviä. Molempien silmieni edessä oli paksu verho. Siinä kunnossa ei pysty toimimaan omin päin.

Nyt on verho lähes poissa.  Oikea vain on vielä himmeämpi, se sairaampi.
Tippojen valuttaminenkin onnistuu kohtalaisesti itseltäni. Sohvalle selälleni, pää tukee sohvan päätyyn ja käsivarsi kehoa vasten. Istuallaan en pystyisi, vapiseva käsi ei saisi tukea.

Tiputusta vaatii kolme viikkoa. Vasempaan kolme kertaa päivässä. Oikeaan kuusi kertaa päivässä yhden viikon ajan. Sitten kolme kertaa päivässä.

Mielenkiintoinen seikka. Samaan taksiin tuli toinenkin potilas. Meni samaan suuntaan; Jyväskylään.
Säästyy yhteiskunnan kustannuksia.  Taksin hyöty; kaksi omavastuuosuutta.

Vaikutelma; silmien näkökyky näyttää kehittyvän hyvin. 

Huhtasaari

Laura huhtasaari ei pyrkinyt "niin pirusti" kuin vanhempi edesmennyt valtiomies.
    Demarit asettivat Rafael Paasion UKK:n vastaehdokkaaksi. Toisin sanoen "uhrasivat". Etukäteen toivottomassa tilanteessa. Paasiolla ei tietenkään ollut mahdollisuuksia.
    Ihmettelen, miksi Matti Vanhanen ryhtyi ehdokkaaksi. Ja antoi vaikutelman, että omasta vapaasta tahdostaan. Vanhaselle media pottuili "hävitystä presidentinvaalista". Jokainen tietää että "turpiin tulee".
   Pelkkää näytelmää, jossa on kehno käsikirjoitus. "Komedia kahdessa näytöksessä". Kuka sitä ohjaa? Yleisradioko?


     Sain vaikutelman, että ehdokas Huhtasaari ainoana suomalaisena ymmärtää, että ydinsotaa vastaan ei pysty puolustautumaan. Niin "uskottavaa puolustusta" ei ole yhdelläkään valtiolla. Ei pienellä, eikä suurella. Ei tämän päivän tiedoilla. Ydinaseilla hyökkääväkään ei ole turvassa. Telluksemme täystuho!

     Tämän hetken ennusteen mukaan Venäjä ei hyökkää Suomeen. Emme tarvitse pelätä Perämeren "katkaisua". Ei tarvitse pelätä Ahvenanmaan valloitusta. Vertaavat Krimiin! Ruotsin ei tarvitse kaivaa Gotlantiin "hukuttamiskanavaa". Saa minulle nauraa ivanauruakin, mutta semmoistakin kertoivat dokumentissa. Että alkoivat kaivamaan!
   
     Venäjän aseet eivät ole ainoat vaaralliset. USA:n atomipommit ovat yhtä vaarallisia. Suomellekin.
Kovin vilkasta mielikuvitusta ei tarvitse olla, kun voi olettaa Pietarin olevan tähtäimessä. Jos (kun?) ydinase laukeaa Pietarissa, silloin Suomikin tuhoutuu. Eikä auta yhtään, olemmeko Natossa tai Utopiassa.  

Pienten maiden diktaattorit kiusaavat vain omaa kansaansa. Isojen diktaattorit haluavat laajentaa. Tämän hetken mahdollisuuksia on USA, Venäjä ja Kiina? Korpifilosofin ymmärrys ei riitä Pohjois-Koreaan?! Pystykö kukaan ennustamaan? Mitä auttaa uhkailu USA:n "toimenpiteillä", kun ydinaseita ei voi turvallisesti käyttää.
    Pikku pojat uhittelevat: "Meidän isällä on isompi..."
   Tulevat vaalit ei nostata minulle intohimoja. Tarkkailen vain ja pohdiskelen.

Pyydän mahdollisia lukijoita ymmärtämään, etten kirjoita "uskonkappaleita". Jokainen lause pulppuaa tajunnan virrasta.


   

Suomen Presidentti ja Venäjän oppositio

En aikonut katsoa ehdokkaiden esittelyjä, mutta otteeni kirposi, en jättänyt kesken Väyrysen enkä Huhtasaaren tenttiä. Erityisen huomioni saivat kummankin kannattajayleisö. Väyrysen yleisö vaikutti hulikaanisakilta. Rääkyivät holtittomasti. Väyrynen on väyrynen edelleen.
   Persut valittivat median väheksyvän heitä. Tosiasia on, että Korpifilosofi pani monesti merkille saman. Huhtasaaren kannattajat olivat sivistynyttä väkeä, käyttäytyivät sen mukaisesti.

Mutta haastattelija? Haastattelija esiintyi tyypillisen "hakkaavan journalistin" tavoin. Esittää kysymyksen, johon odottaa vastattavan halutulla tavalla, jotta haastateltava saadaan pussitettua.
    En ymmärrä, miksi fiksuna ihmisenä itseään pitävä kysyy: "Miten suomen Presidenttinä auttaisitte Venäjän oppositiota?" !!!???
    Haastattelijalta täydellinen mahalasku. Pyrki nolaamaan haastateltavaa, mutta haastateltava nolasi haastattelijan.
    Korpifilosofille ei jäänyt epäselväksi Haastattelijan ja haastateltavan älykkyyden suhde. 

Suomen puolustuspolitiikka

Minulle sanovat usein: "Sinä et tiijjä mittään". Vaikka tietoni ovat vähäiset, kuitenkin pystyn vielä näinkin vanhana ajattelemaan.
    USA:n Presidentitkään eivät tiedä tarpeeksi, että ennustaisivat tarkemmin. Irakin sodasta totesi muuan Bush: "Olemme saavuttaneet päämäärän, päässeet Bagdadiin".
    Korpifilosofi katsoi kammiossaan televisiota, Virkkoi televisiolle: "Nythän se vasta alakaa".
Irakissa vallitsee vieläkin sekamelska, vaikka USA:ssa ovat Presidentit vaihtuneet useamman kerran.
    Vietnam oli suuri häpeä ja katastrofi. Vietnamissa on kuitenkin jonkinlainen järjestys, kun amerikkalaiset poistuivat häntä koipien välissä nöyryytettyinä.
    Korpifilosofi ennusti Afganistanin tilanteesta: "Pahenee vain." Pitää paikkansa tänäkin päivänä.

En pidä, enkä harrasta moisia "logeja" mutta jotenkin yritän kertoa ajattelustani. Se kun poikkeaa "oikeaoppisuudesta".

Ravitsemusohjeetkin, virallisiksi sanotut, ovat melkein uskontoa. Joka ei niitä noudata, on "syntinen", eikä auta rukouskaan. Heti suurimman vouhotuksen alussa päätin olla noudattamatta kirjaimellisesti. Ajattelen lukemisen ja kokemukseni mukaan ravinnon terveellisyydestä. Kirjoitetussa sanassa tulee ilmi useisiin väitteisiin poikkeuksia, eikä  niistä kuitenkaan ilmene väitettyjä haittoja. En noudata ohjeita, ajattelen mielestäni järkevästi.

Mitäs sanoikaan Lääkäri Sinikka Kuusisto noin vuosi sitten?
 --- Vielä on urheilijan sydän, syke 49. Ruokavaliokin oikein, kun veriarvot ovat kohdallaan.
Ei minulla ole ruokavaliota. Lääkärille en sitä sanonut.
    Tästäpä tulikin mieleeni, että kuvaan videolle viikon ajalta, mitä ostan ja mitä ja minkä verran syön. Yksinkertaisen ohjeen annoin itselleni: en syö liikaa.

Mitä tämä puolustukseen kuuluu. Ei mitään, vaikka: "armeija marssii vatsallaan".

                                                    * * * * *
Sain "virikkeen" televisiosta. Puolustusvoimilla ei ole tarpeeksi "tietoniekkoja" "nörttejä".
Voi hyvä sentään! Ei ole varaa palkata?!
Varaa on! Kun ei tuhlata rahaa Horneteihin! Laskekaa matikkapäät, montako henkilöä ja miten pitkäksi aikaa voi palkata yhden hävittäjän hinnalla?
     Suunnataanko voimavarat oikein? Miksi kukaan ei näytä ajattelevan? Mikä on tällä hetkellä tärkeää? Ja mihin suuntaan katsotaan?
    Olen ajatellut ja ajattelen vieläkin. Tarkastelen toimia satojen vuosien ajalta. Oikeastaan tuhansienkin.
    Ensin oli nyrkki, sitten kivi tai seiväs. Erilaisia teräaseita. Huippuna miekka.  Ei tarvinnut mennä liian lähelle kun käytettiin jousta ja nuolia. Ratsuväki oli raakaa. Plutoona toi kauhua.

Sodan aikana kuuntelin papparaisia, jotka olivat palvelleet Tsaarin ratsuväessä. Heidän mielipiteensä oli: "Nykyään ei ratsuväellä ole sodassa mitään virkaa."
     Puukolla on niin kova maine, että Venäjän kielessä tunnetaan "Suomalainen veitsi".
    Suomi konepistoolikin on vanhentunut. Venäjäksi: "Suomi automaatti."
   Ydinaseiden varjon alla leikkivät ohjuksilla. Ulottuvat maailman jokaiseen kolkkaan ja tuhoavat kaiken. Lahkolaiset ennustivat Jeesuksen Uutta Tulemista. Pelottelivat Maailman Lopulla ja Helvetin Tulella.   
    Tieteis-satuilijat arvelivat jonkin taivaankappaleen törmäävän maahan tuhoisasti. Pelokas naishenkilö oli kuullut planeetasta, joka tulee maata kohti. Unohdin olevani naista alempana sosiaaliasteikossa ja oikaisin kyseessä olevan asteroidi. Tarkoitin rauhoitella väärinkäsittänyttä. Nainen loukkaantui minun lisäkseni miehelleen:
 --- Työhän sitä kaiken tiijjättä!
Pitää paikkansa lukemani, ettei pidä mennä oikaisemaan kenenkään mielipidettä! Tosiasiallakaan!

Tällä hetkellä pelottaa. Ydinaseilla tehtävä Maailman Loppu.  Mielipuolinen, kauhistuttava! Todellinen Helvetin tuli!
Edellisten Hornetien hankinnan aikaan naputtelin paperille ennusteeni. Paperista en tiedä missä se on vai eikö missään? Varjeltuisin syytteiltä jälkiviisaudesta. Jälkiviisautta on ihan haitaksi asti.
Kirjoitin: Suomen itsenäisyyttä ei niillä varjella. Käytetään vain lentäjien koulutukseen.
    Isojen Poikien leikkeihin ja "Islannin ilmavalvontaan" kelpaavat entiset. Niitä sanovat vanhentuneiksi. Entäpä jos havaitaan ja kun havaitaan että hävittäjiä ei voi käyttää mihinkään muuhun kuin lentonäytöksiin. Miksi Suomi niillä ylpeilisi.
   Silloin ei käsite kyber- ollut tajunnassani. Käytin yksinkertaisesti sanaa elektroniikka. Silloin jo olin sitä mieltä, että siihen suuntaan pitää pyrkiä. Ja vakoilla niin paljon kun pystytään.
    Naton sotaharjoituksiin osallistumalla saa vain kyseenalaista kunniaa. Olemme harjoittaneet menestyksellisesti RAUHAA ! Miksi poikkeaisimme polulta. Sotakokemukset olivat karmeat. Maksettiin raskaat lunnaat RAUHASTA. Suomen kansasta suuri osa vastusti RAUHAN tekemistä. Nyt samat tahot pilkkaavat Suomettumisesta. Häpeävät. RAUHAKIN mielestään häpeärauha. Suomi joutui nöyrtymään. Toisenlainen vaihtoehto tuli todistetuksi huonommaksi. Ei sitä silloin tiedetty.
Eikä tulevaisuudessakaan voi tietää, kenen kanssa kannattaa liitoutua? Jonkinlainen paradoksi sisältyy toteamukseen, että Suomi liittyi "väärälle" puolelle. Opportunisti liittyy aina voittajan puolelle. Jos Suomi olisi heti alun perin liittoutunut "oikealle puolelle", voittajan puolelle, vuosien aikana se tuli todistettua huonoksi vaihtoehdoksi.
    Kinastelivat, oliko Suomi ajopuu? Sitä se tosiasiassa oli. Mutta Johtajamme kaikessa eripuraisuudessaankin onnistuivat ajan pyörteissä luovimaan. RAUHAN rantaan. 

Jatkuu myöhemmin.  
 

Sähkökatkos

Kesti suunnilleen sekunnin. Kompuutteri ei pysähtynyt. Kerran vain ruutu vilahti mustana ja laite jatkoi hommiaan.
    Mutta tuli häikkääkin. Videon editointi ohjelma sai siipeensä. Tuli "hulluksi". Hetkittäin oli näennäisesti toimiva, mutta kunnon jälkeä ei lähellekään.  Onneksi oli pyhien seutu. En voinut mennä huoltoliikkeeseen. Päivänä toisensa jälkeen istuin pallille. Naputtelin ja pähkäilin. Tuntui hiirikädessäkin.
    Netti toimi ja sakkipeli luisti. Päättelin ettei koneen virhettä ollut. Videon ohjelmat häiriintyi.
Ensiksi sammutin koneen ja katkaisin virran. Uudelleen käynnistettyä jotenkin muuttui. Ei suostunut editoimaan kunnolla. Totteli jotenkin käskyjä, mutta toteutti Sven Tuuvan tavoin.
Suunnittelin huoltoon vientiä. Huomenna. En vienyt, enkä seuraavinakaan päivinä. Istuin pukille aina vain uudelleen.
     Käytän Pinnacle 16. Kokeilin imuroitua Pinnacle 21. Aukesi kyllä, mutta ei sen kummempaa selkoa tullut. Poistin Pinnacle 16 ja ajoin levyltä uudelleen. Ei tullut kunnollista, mutta en vienyt huoltoon. Onneksi.
     Yritin editoida, mutta ei. Ruutuun ponnahti lappu: "Järjestelmän muisti vähissä. Sovellus pitää avata uudelleen." Suluissa pitkä koodi, jonka tarkoitusta en ymmärtänyt. Pähkäilin koodin ehkä tarkoittavan Pinnacle 16?
      Minähän ajoin sen uudelleen?
     Vielä kerran. Poistin ohjelman ja käytin ajurilevyä. Avasin ohjelman. Vaikutti aivan kuin toimisi. En alkanut editoimaan. Poistin joutavia melko paljon. joutaviksi hyväksymiäni. Vaikutti siltä kuin toimisi. Suljin koneen ja vaihdoin vapaalle.
     Eilisaamuna jännitin. Turhaan. Editointi sujui sutjakasti. Kävi vain niin, että sähläyksen aikana pääsi sekoamaan. Kirjastosta hävisi klippejä, jotkut näkyvät kahdessa paikassa. Joku projekti katosi..
    Oma apu... 

Niinpä niin

Sekoilin hommissani yli puolen yön. Aikaisemmin jouduin huomaamaan ettei televisioni olekaan kompuutteri. Ei sillä pääse nettiin!
Olkoon ajan tärväys. Avasin teeveen. Menossa lätkäottelu Ruotsi USA. Ruotsi johti  4 - 0.
Että sillä lailla! Mitenkäs huono Suomi olikaan? USA:a vastaan hätää kärsimässä. Ja Ruotsi noin!

Tunnustan olevani vahingoniloinen jälkiviisaana. Ei nämä aiheuta intohimoja enää tällä vuosikymmenellä.   Mutta vanhana, entisenä urheilun ystävänä (amatööriurheilun) pistää rintaan, harmittaa, anituinen yltiöoptimismi. Suomen nuoret kuvittelivat marssivansa käymäjalkaa maailman parhaiksi.
     Hyvä, että hävisivät  Kanadalle, USA:lle ja Tsekille!!
Miten he olisivat voineet olla maailmanmestareita? Voitto olisi ollut vahinko.

Se suurempi peli, sota? Suomalaisen uskoteltiin vastaavan kymmentä jotain muuta. Sitten tuli "se yhdestoista"!

Sehän vain urheilua. Vai onko? Sirkusta se on kaikilla mausteilla.  Hyvä kun hävisivät!