Julkisuuden henkilöitä syyttävät opin näytteissään "lainanneen". Hyvin usein syytökset ovat totuuteen perustuvia. Tutkivat, joutuuko presidenttiehdokas "hutkittavaksi"?
Ymmärrän seikan niin, että kumpikaan mahdollisuus ei ole vedenpitävästi todistettavissa.
Kaikki sanat ovat kirjoitettu moneen kertaan. Monta kertaa samaan järjestykseenkin. Itseltäni meni jo aikoja sitten "luja luottamus" oppiarvoihin. Niitä on kuulemma myyty ja ostettukin. Opiskelijat käyttävät samoja kirjallisuuslähteitä. Helppo tulla saman kaltaisia päätelmiä. Opiskelijan oma pää tuskin riittää.
Poliitikko julkaisee väitöskirjan. "Minä vähä eppäelen". Kuka avusti? Tai tekikö sen kokonaan?
"Hyväksi käyttöä" tapahtuu kaikilla tasoilla. Itselläni on todisteita luonnollisesti vain lattiatasolta. Tapasin autoteknikoita. Heissä oli sen tasoisia, että ihmettelin heidän läpäisseen teknillisen koulun.
Kurkistin opetusmaailmaan. Pielavedellä oli aineopettajana insinööri. Insinööri meni "pätevöitymään". Erkki pääsi viikoksi tuuraamaan. Oli 1- ja 2-luokka. Kahtena päivänä kumpaakin luokkaa. Insinööri ilmeni täydeksi "tunariksi".
Minulle arveli järjestysvaikeuksia. Kuinkas kävikään?
Talvi jo kääntynyt kevätpuolelle. Niinpä arvelin, että jotain lienevät jumpanneet. En aloita kirjoista, enkä aakkosista.
Nousin kateeterille. Sanoin olevani sitä ja tätä, enkä mitään muuta.
Pojat pääsivät juonen alkuun. Sitten ei ollut kellään epäröintiä. Pojat olivat erittäin opinhaluisia. Olivat ymmällään opitusta, joka ei ollut opetusta. Poikia askarrutti monet asiat. Kysymyksiä riitti joka täydeksi tunniksi.
Entä järjestys?
Välitunnin jälkeen pojat istuivat viittä vaille tunti nyrkit pöydässä. Harva pääsee kylvämään niin otolliseen peltoon.
Askartelimme viikon puolivälin yli. Ihmettelin sattunutta "välikohtausta". Kukaan ei koputtanut. Ovi aukeni yllättäen. Sisään astui arvelematta kaunis nainen, vaalea kuin Suomi-neito. Käveli puolenkymmentä askelta ensimmäisen rivin kohdalle, pysähtyi.
Lausahti: "Ahaa!"
Pyörähti kannoillaan, käveli rivakasti pois.
En reagoinut. Eivät pojatkaan, kuin mitään ei olisi tapahtunut. Jatkoimme tiivistä tahtiamme.
Nuoren opettajanaisen käyttäytyminen selvisi myöhemmin. Sitä ihmettelin: miksi? Tietäähän hän, ketä siinä luokassa on?
Siinäpä se. Kertonut: -- Koko ajan melu ja melske ja tällä viikolla ei hiiren hiiskausta. Päätti käydä katsomassa; mitä siellä nyt oikein tapahtuu?
Oppilaiden kertomat kohensivat kyläläisten silmissä ollutta huonoa mainettani.
Sekavana aikana olin "työttömien koulussa". Valtion kustannuksella. Autoteknikkojen täydennyskurssilla yksi työteknikko; Erkki.
Siinäkin yksi olemattomasta tuuristani. Aina joku vastustaa.
Samassa paikassa oli myös kurssi opetuksen alalta. Sille kurssille hain. Työvoimatoimistossa kertoivat, että pääsisin autoteknikkojen täydennyskurssille. Se oli pettymys, mutta menin sillekin. Tärkeämpää ei ollut. Petyin kurssiinkin. Olisin sopinut opettajaksikin. Sillekin kurssille.
Pettymys vain kertaantui, kun selvisi, että yksi nuori teknikko olisi halunnut sille kurssille. Ihmetteli samaa kuin minäkin. Miksi sillä tavalla ristiin vänkäsivät? Ja minut tälle? Ei kumpaakaan sille mille halusimme. Käsittämättömiä herrojen metkut!
Opin toki sielläkin. Ymmärtämään miten läpäistään opintiellä. Keskustelivat opinnoistaan. Pysyin melko vaiteliaana. Paitsi kun puhuttiin todellista asiaa.
Joku tekee pientä pisnestä. Painavat hyvän tasoisia vihkosia tehtävien ratkaisuista. Jokunen menee kaupaksi. Tehtäviä ilmaisivat sanalla "labra".
Jollakin oli semmoinen mukana. Katsoin sen läpi. Täsmällisesti ilmaistu tehtävien kulku. Hiljaisessa mielessäni tajusin. Sen kurssin autoteknikot eivät pysty sitä suorittamaan niillä tiedoilla ja taidoilla, jotka heillä oli vielä sen täydennyskurssin jälkeenkin!
Työteknikko Erkki oli pätevämpi kuin sen vihkosen laatija. Yksi kohta oli myös oikein suoritettu, mutta päätelmäksi lisätty: Mihin tällaista mittausta tarvitaan?
Mittaus sinänsä ei kerro suoraan, mutta se ilmiö liittyy seikkaan, jolla poropeukalot polttivat pitkän rivin latureita. Sen ilmiön takia paloi alimitoitettuja latureita isoissa dieselajoneuvoissa, kun pakkasella pitkään käynnistettäessä akku tyhjeni liikaa ja otti vastaan säätämätöntä latausjännitettä.
Koskee aikoja sitten vanhentunutta tekniikkaa. Nykyään sellaista ei tehdä.
Aloin hieman ymmärtämään, miksi näillä "koukkailla", joilla oli oppinimike parempi kuin minulla, mutta taitoa ja tietoa vain murto-osa.
Keplottelemalla selviytyy. Miekkoset halunneet vain teknikon paperin!
Entä osaaminen?
Minä olen jo "täysin oppinut". Mutta en "kaikkea oppinut".
