Ikäni tullessa puheeksi, ovat kohteliaita. Eivät muka helpolla usko. Uimahallilla Ukot sanovat: "oot hyväkuntonen".
Omahyväisyyteni sai kolauksen. Lääkärin paperi kertoo vanhuksesta.
Oikea silmä: "Yhdistelmätyyppinen vanhuuden kaihi. Vasen silmä: vanhuuden tumakaihi".
Taidatkos sen vakuuttavammin sanoa.
Nyt ne on perkattu. Oikean silmän leikkaus pitkittyi. Joku värkki ei kuulemma toiminut. Sitkeän yrittämisen jälkeen vaihtoivat toisen.
Vastaanotossa hoituri kysyi: "Leikataanko molemmat silmät jos tarvetta on?" Lupasin empimättä. Olisin voinut sanoa, että sitä toivon. Mainitsi ettei useimmat halua leikattavan kerralla molempia.
Ihmetelin sitä, koska itseäni yhtä mittaa purjuaminen ei miellytä.
Jälkeen päin ymmärsin epäröiviä. Molempien silmieni edessä oli paksu verho. Siinä kunnossa ei pysty toimimaan omin päin.
Nyt on verho lähes poissa. Oikea vain on vielä himmeämpi, se sairaampi.
Tippojen valuttaminenkin onnistuu kohtalaisesti itseltäni. Sohvalle selälleni, pää tukee sohvan päätyyn ja käsivarsi kehoa vasten. Istuallaan en pystyisi, vapiseva käsi ei saisi tukea.
Tiputusta vaatii kolme viikkoa. Vasempaan kolme kertaa päivässä. Oikeaan kuusi kertaa päivässä yhden viikon ajan. Sitten kolme kertaa päivässä.
Mielenkiintoinen seikka. Samaan taksiin tuli toinenkin potilas. Meni samaan suuntaan; Jyväskylään.
Säästyy yhteiskunnan kustannuksia. Taksin hyöty; kaksi omavastuuosuutta.
Vaikutelma; silmien näkökyky näyttää kehittyvän hyvin.
