Sukupuolettaminen

Ihmiset muka kehittyy. Ja paskan marjat. Aina vaan tuntuvat typerehtyvän. Videokuvausta vähän tuhranneena ja televisiota katsellessa pähkäilin. Kuvausformaatit kehittyvät taltioimaan aina vaan tarkempaa kuvaa. Kuva koostuu aina pienenevistä osasista. Kehittyneimmät ovat jo turhan (liian?) tarkkoja.
    Ihan hätkähdin, kun televisiossa haastateltiin vasta valittua Ylen toimitusjohtajaa. Kyseinen naishenkilö on kuvan välittämänä tuttu varsin pitkältä ajalta. Mitä sitten?
   Näin pitkänä aikana ihmisen habitus muuttuu. Siihen olemme tottuneet ja koemme sen luonnollisena.
   Ensimmäisen kerran kiinnitin huomiota Saija Tuupasen kohdalla. Dokumentti näytti orkesterin ja solistin lavalla valmistelemassa tulevaa esiintymistä. Saija Tuupanen askaroi meikkaamattomana, mutkattomana, viehättävänä. Aitona persoonana. Miellytti olemuksellaan. Välittyi kasvojen ilmeiden myötä positiivisena.
   Samassa dokumentissa lauloi meikattu nukke! Saahan sitä laulaa, mutta jos kasvojen ilmeistä ei pysty lukemaan eikä aistimaan.

  Erityisen räikeänä tämä ilmeni toimitusjohtajan kohdalla. Miksi pitää näyttää siltä? Eihän sen ikäinen ole sen näköinen. Erkkikin sen ymmärtää. Ei hänellä ole posliininuken iho? Hänellä on sen ikäisen naisen iho!
   Posliininukke ei hoida hänen tehtäviään. Niitä hoitaa ammattitaitoinen henkilö. Totta kai esiintyvän ihmisen ulkonäköä huolitellaan. Mutta kun nykytekniikka ei salli näytettävän, niin pakko meikata valheelliseksi.   

Suomalainen huippu-urheilija, nainen, pääsi kansainväliseen olympiakomiteaan. Kiinnittänyt huomiota "sukupuolettumiseen". Käytti tuota sanaa.
   Eivät hyväksyneet muodostelmaluistelua olympialaisten ohjelmaan. Arvelee komitean karttavan "sukupuolettuneita" lajeja. Voi pyhä yksinkertaisuus! Anna mun kaikki kestää!
   Uusien lajien ottaminen vie mahdottomuuksiin, ellei entisiä hylätä. Lajeja on nytkin jo liikaa.
Sekalajeja ottavat?!  Hurskastelua!
   Suomi menestyi jälleen "sukupuolettavia" kilpaillessa.
Tosiasia on, että muodostelmat; -luistelu ja -voimistelu ovat esittelykelpoisia. Parhaasta päästä olympialaisiin.  Yhdistyy urheilumainen liikunta ja korkeatasoinen taide.

Mutta Sukupuolettaminen?! Sukupuolten tasa-arvosta kiivailevat liikaa. Katsotaan ihmisten tasa-arvoa. Sitä Tasa-arvoa ei  ole eikä tule! IkiWanha on elänyt melko pitkään (liian?) . Lukemattomia kertoja havainnut, ettei ole tasa-arvoinen. Joskus tuntuu, että "tasa-arvoisempia" on enemmän.

Koko olevainen on sukupuolista. Sukupuolisuuteen kuuluu valtaosa kohtaamastamme, siitä minkä näemme, siitä minkä kuulemme, siitä minkä koemme, siitä minkä tunnemme.
Mikrobeista ja maan matosista kuullut, etteivät kaikki tarvitse.

Ilmiön tarkoitusta en tiennyt. Onkimatoja oli joskus kaksi kietoutuneena kiinni. Yhtymäkohtaan näytti muodostuneen solmu. Selitys kertoi kastemadolla oleva molemmat "vehkeet". Antavat toinen toiselleen. Siinä kai lienee tosi tasa-arvo? Löytävätkö feministit siitäkin sovinismia?

Tasa-arvo vaatisi miesten ja naisten kilpailla yhdessä. Mutta kun naiset eivät pärjää kaikissa lajeissa.

Joku sanonut: "Kun jokin asia ajetaan liian pitkälle, se alkaa suuntautua alkuperäistä tarkoitustaan vastaan."

Miksi on vaikeaa tunnustaa tosiasioita? On uroksia ja naaraita. On naisia ja miehiä.
Media hurahtanut kertakaikkiaan, kun kertoo miehen tulleen raskaaksi ja lapsen pyrkivän ulos??!!
Eikä kukaan uskalla sanoa: -Älkää puhuko paskaa! Jostain kuulin sanottavan: "Kun oikein lujille ottaa, niin koiraskin poikii!"   Vitsailla saa, mutta leikkipuhe sikseen.

Ei televisiossa, eikä muussakaan väittäneet "valemediaksi".  Jonka sisällä lapsi kehittyy, ei ole mies.
Muka peukaloitu naisesta mieheksi?!  Sukupuolen leikkaukset eivät onnistu. Leikkaamalla ei tule "kalua".
    Sukupuolineutraalia ei ole muita kuin kuningattarien populaatioiden työläiset.
Mielenkiintoinen dokumentti kertoi rottayhdyskunnasta jossa vain kuningatar synnyttää.

Kirkko perustaa toimintansa Raamatun pohjalta. Ehdottomana totuutena. Kiivailevat homojen kirkkovihkimyksestä. Jotkut sanovat Raamatussa kiellettävän homous syntinä.
Asiaan en pysty sanomaan. Kun luin Raamatun yhdeksän vuotisena, en muista, enkä ymmärtänyt. Olin jo aikuinen  kun tulin tietoiseksi ilmiöstä.
Ajattelen asiaa luonnon järjestyksen kannalta. Siinä katsannossa homous on poikkeavuus. Tämä ei ole mielipide, vaan käytännöllinen tosiasia.

Jalkavaivoja

Jossain tekstissä havaitsin kysymyksen: "Kuka voitelee vaarin jalat?" Niin, kuka?
Tämän ukin jalat voitelee - Ukki.  

Tuostapa juontuukin muistelo menneeseen aikaan.  Aikaan ennen sotia.
Punottiin köyttä. Seinään kiinnitetty yksinkertainen kehä. Aivan kuin siihen aikaan käytetty suuri uistimen kela. Köysiaines veivattiin kierteelle ja sitä mukaa kelalle. Vähän saman tapainen työ kuin rukilla kehrätessä. Saattoi olla lähellä värttinän tapaa.
     Tämän tekstin aihe tulee raaka-aineesta. Korpelassa toimittiin Korpelan tavalla. Köysiaineeksi otettiin tappuraa. Pitkäkuituinen tarvittiin kehrätä. Kutoivat minullekin piikkopaitoja. Alushousujakin samasta kankaasta.
    Muistan vieläkin selvästi, miten muhkuraista köydestä sain. Kertasin kaksinkertaiseksi. Että semmoista köyttä?!

Kaivossa riitti vettä vain kosteana aikana. Lumien sulettua ja pitkäaikaisen sateen tuomana.
Akaatan järjenjuoksu ei loistanut. Touhusi kuitenkin. Saanut päähänsä: "syvennetään kaivoa". !!??
Hämärä muistikuva on, että Pekan lisäksi oli joku toinenkin mies. Saattoi olla Martti Rytkönen poikkeuksellisesti selvin päin.
    Ei kun hommiin!
Akaatta kaivoon ja ukot köyden päähän.  Akaatta lastasi sankon täyteen. Nostivat vähän ylöspäin. Tietenkin tappurainen "köysi" katkesi. Missä asennossa lie kaivaja ollut, kun putoava lasti kolhi pahasti Akaatan pohjetta. Siihen kehittyi entisten suonikohjujen lisäksi yksi suurempi kohju.
Akaatta huusi suoraa huutoa vielä tuvan penkillä istuessaan. Piteli molemmin käsin jalkaansa koholla. Keinutteli edes takaisin.
VOI VOI VOI .....

Tuommoisessa retuperässä kasvaneena ei paljon käyttökelpoista kokemusta saanut.

Onko sinilevä sinistä?

Kuulin mainittavan sinilevästä. Kuvissa kuitenkin komeili vihertävää mönjää kellumassa veden pinnalla. Ensimmäisen kerran tein havainnon Rautalammilla. Sillan pielessä lojui pienehkö lautta. Arvelin sen olevan sitä. Äijävesi on siksi paljon saastunut, että on otollinen.
    Poikasena kävelin Säviää kohti. Ohetiehaaran ja Parsiaisen jälkeen oli tienviitta: Molkanjärvi.
Paikallinen väki sanoi: "Molokanpohja".
Silloin kun asuin Petäjäjärvellä oli teksti muutettu realistisemmaksi: Petäjäjärvi. Se on pienehkö järvi, läpimitaltaan ehkä kilometri.
   Tämä Molkanjärvi-Molokanpohja on pieni lampi. Matala mutapohjainen. Syvyyttä tuskin metriä enempää. Jonkin verran kasvillisuutta. Virvelöin haukia. Lampi yhdistyy lyhyellä salmen tapaisella Petäjäjärveen.
    Seisoin veneessä. Heitin muutaman kerran uistinta. Sitten havaitsin jotain vedessä. Aallokko oli niin pientä, että veden pinta ei rikkoutunut, vaan näkyi läpi. Aallon liikeitä mukaillen venettä kohti kellui lähellä pintaa muutaman sentin pituisia kirkkaan sinisiä pätkiä. Aivan kuin rullarihmasta pätkittyjä. Tuulen suunta tuli edestä. Sinisten rihmasten suunta oli veneen alle. Vasta sitten käännyin katsomaan taakseni. Rihmasten matka johti rantaa kohti. Lähelle rantaa  ennättänyt kasautua ikään kuin joulukoristeita ja usean värisiä karamellipapereita. Osa hopean hohtoista. Sitä ei liikuttanut heikko tuuli. Ilta-auringon säteet tehostivat väriloistoa.
    Helppo päätellä, että näin sinilevän alkuvaiheessa.      

Sotavarustelu

Viimeistään nyt natointoilijoiden pitäisi karistaa suomut silmiltään.  Runtin puheet pelottavat. Olen pohtinut diktatuurin mahdollisuutta. Suuren Valtion Päämies puhuu diktaattorin suulla. Määräilee valtioita käyttämään enemmän rahaa varusteluun. Lisätä USA:n asevientiä? Liikemies.

Natoon liityttyä ei Suomen rahat riitä. Asevarustelu on loputon helvetin kuilu. Mikään ei riitä! Aina vaan pitää lisätä. Millä sosiaaliturva maksetaan? Viimeksi Sofi Oksanen puhuu suomettumisesta. Sanoissa kuultaa paheksunta. Suomettuminen oli halvin ja turvallisin vaihtoehto. Sen ansiosta Suomen elintaso on korkeampi kuin Unkarin, Tsekkoslovakian ja muiden Itäblokin maiden.

Thaimaan luolaoperaatio sai ansaitsemansa kansainvälisen huomion. Osoitus kansainvälisen avun onnistumisesta. Pelastettiin kolmetoista nuorta ihmishenkeä. Tuli kustannuksia, mutta tuli myös oppia. Välimereen hukutetaan tuhansia.  Sanovat: EU:n ulkoraja vuotaa. Mikä raja? Sehän on Välimereen piirtämätön viiva!

Poikien pelastaminen maksoi. Sodassa tappaminen maksaa enemmän nuppia kohti. Eikä sodasta opi kukaan mitään! Tähän asti eivät ole oppineet. Muutama poikkeus. Ruotsi ollut Euroopan suurvalta. Ruotsi lakkasi sotimasta. Pystyi luovimaan Hitlerinkin kynsistä. Suomettumiseen verrattava.
Japani ei ole uhitellut kellekään. Japania kouluttivat inhottavalla tavalla. Japani maksoi hinnan, ettei mihinkään uskallettu atomipommia käyttää sen jälkeen. Kukaan ei takaa, etteikö joku diktaattori vielä käytä?  Suuruuden hullu vainoharhainen ei kykene itsehillintään.
Kukas sanoikaan? Minulle ei miljoonakaan miestä....

Natottuminen tulee kalliimmaksi kuin suomettuminen. Hävittäjien hankinta pitää panna jäihin. Hirvittävää tuhlausta! Ääneni ei kuulu foorumeilla, mutta arvioni esitän tekstittämällä.  Hävittäjiä ei tarvita. Puolustus tarvitsee kättä pitempää, mutta hävittäjiä ei tarvita Suomen maaperällä. Hävittäjät eivät lisää turvallisuutta. Edellisten hankkimisen aikaan arvioin ettei niitä tarvita muuhun kuin lentäjien koulutukseen. Keskustelukumppani sanoi sen minkä minä jätin sanomatta : "Natoa varten".
Pidetään entiset koneet niin pitkään kuin huolto on järkevää.
Rajojen valvonta tulee edullisemmaksi uusilla tekniikoilla. Edellisiä sanovat vanhettuneiksi. Vanhettuneita ovat siinä katsannossa uudetkin!

Kuka uskaltaa sanoa: --- Sota on vanhentunut?

Sotaharjoituksia pitävät. Tarvitaan RAUHAN harjoituksia. Suomi on hyvä esimerkki. USA:n  raskasta sotakoneistoa on liian lähellä. Se ei lisää turvallisuutta.

Neuvostoliiton  systeemin toimimattomuus näkyi pitkään. Mielessäni askartelin muutoksen mahdollisuutta. Vallankumous ei ole onnellinen ratkaisu. Kukaan ei ennustanut, miten muutos tapahtuu. Koko maailman onneksi ei tullut mullistuksia, päästiin kohtalaisen helpolla. Suomikin.

Mistä saadaan Suomen Herroille viisautta? Honkajoki pyysi Luojalta. Suomen tähänastiset omat toimet osoittautuneet onnistuneiksi. Meitä opetettiin kovalla kädellä, mutta pakon edessä luovittiin.

Suomea ei pidä verrata Ukrainaan, eikä Ahvenanmaata Krimiin.
Onneksi Suomi ei ala pullikoimaan, siihen luotan, vaikka pullikoimiseen halukkaitakin joukossamme on.
 Kukas mahtoi alkaa Ukrainassa? Muistavatko Johtajamme?       

Kasvot

Minä en tunnista helposti ihmisiä kasvoista. En tunnistanut joka kerta nuorempanakaan. Jouduin noloihin tilanteisiin. Toimin usein typerästi tahtomattani. Semmoinenkin sattui etten tunnistanut Ohemäen koulun opettaja Ida Remestä. Voi että!
     Monta harmittavaa muistin vasta jälkeenpäin. Hänhän oli!?

Tulin näihin, kun katselin kahvimuki kourassa teeveetä. Haastattelussa nainen, joka oli selvästi tunnettu artisti. Kuka tämä on?
Saija Tuupanen yksi "kuningatar" tangolaulun saralta.  Tuli mieleen kerta jolloin hän oli valmistautumassa esitykseen. Orkesterin kanssa puuhailivat lavalla. Artisti ei ollut meikattu. Näytti "ihmisen" näköiseltä, luonnollisen kauniilta naiselta.
    Sitten varsinaisessa esiintymisessä meikattuna ei ollut enää "näköisensä".  Sen havainnon tein myös tänä aamuna. Meikattu, kasvoton posliininukke!  Naisen "kaunistamisessa" on menty liian pitkälle. Maalataan, värjätään, turjataan, meikataan ja leikellään.
    Jostain yhteiskunnallisesta keskustelusta jäänyt mieleeni sanonta. Kun jossain asiassa mennään liian pitkälle, se kääntyy alkuperäistä tarkoitustaan vastaan.

Moni entinen kaunotar tai näyttelijä, aikoinaan kauniita naisia, näyttävät ruudussa noita-akoilta. Meikkikään ei enää peitä. Maksavat hintaa "posliinikasvoista". 

Vieraslajien vihaajat

Jättiputki joutaisi hävittää. Myrkyllinen. Mutta lupiini ei minua haittaa. Yhdellä halussani olleella tontilla kukoisti lupiinipelto. Haittaavan osan niittelin viitakkeella.
Olen antanut itselleni kertoa sen olevan maata rikastuttava kasvi. Yhteyttää typpeä, kuten jotkut muutkin kasvit.
    Mikä sitten ei ole tulokas? Sikäli kun opetettu tieto kertoo jääkauden olleen, niin kaikki kasvit ovat tulokkaita. Suomalainenkin on tulokas.
   Jos erotellaan omin avuin levinneet ihmisten tuomista, saadaan joku näkökulma. Siis tuotu tai luonnollinen.
   Villiminkki on yksi ihmisten kasvattama riesa. Supikoira lienee haitallinen. Sen ovat kuulemma venäläiset kiikuttaneet Kaukoidästä.
    Noiden tuojia manataan, mutta tänään tein havainnon netistä: Mainitsevat Isänmaan ystävinä, jotka toivat Laukon peuran. Vieraslajihan se! Entä Kanadan majava? Ja täplärapu.
   Ja lisää tulee! Hävitettäväksi?

Potkupallo

Katsoin puolet ensimmäisestä puoliajasta Ruotsi-Sveitsi. Pitkäveteistä. Nyt ei enempää. En pahemmin ennustanut pelien lopputuloksia, ei ole suosikkia.
    Puntaroin joitain omalla tavallani. Kaikkia alkusarjasta en tietenkään katsonut, enkä yleensä yhtään kokonaista ottelua. Katsomieni perusteella minuun tekivät vaikutuksen Uruguay ja Kolumbia.  Arvioni ei mennyt pahasti pieleen. Molemmat kaatoivat ensimmäisen kynnyksen.
Japani pelasi hyvin. Lähes onnistui!
Ei tämän enempää.

Potkupallo

Voi Espanja raukka! Urheiluväki jakaa palkinnot ja voitot etukäteen mielensä mukaan. Ikään kuin muilla kuin suosikeilla ei olisi oikeus menestyä.
    Minulla ei ole intohimoja. Kaukaisessa menneisyydessä itsekin olin urheilun fanittaja. Nykyisin suhtaudun: Sehän on vain urheilua. Maailman potkumestaruuksia katson satunnaisesti. Nyt olen katsellut normaalia enemmän. Olen laiskotellut aktiiviharrastuksissa.
    Toimittajat vatvoivat jälkeenpäin. Sanoivat molempien yrittäneen tosissaan voittoa.
Yrittikö Espanja? Näin sen vähän toisin.  Ajattelin itsekseni puoliääneen: kunhan vain ei kostautuisi Espanjalle tuommoinen leikkiminen? Pitivät palloa. Pomputtelivat. Leikittelivät: -- näin me osataan!
Tuhat syöttöä! Sitä mainostivat toimittajat. Ja syötöt osuivat enimmäkseen omille.
Miksi sitten ei osunut maaliin?  Ei se syöttelemällä osu, jos laukaistaan harvoin.

Mikään joukkue ei ole itseoikeutettu voittamaan. Jalustalle jumaloidut pelaajat menettivät hohdettaan. Vai oliko se vain katinkultaa.
Jumalien Jumala Ronaldo tuhri rangaistuspotkun.

Nuorukaisena sain lukea Savon Sanomista miten huimia hintoja maksoivat pelaajista. Nykyisiin verrattuina ne olivat pikkurahoja.  Järkeeni ei mahtunut, kuinka yksi pelaaja voi olla niin paljon muita parempi? Miten joukkueen yksi jäsen voi saada palkkaa enemmän kuin muu joukkue yhteensä? Eihän kukaan ole niin paljon muita parempi? Ei olekaan! Lapsenmielisenä ajattelin urheiluna. Sehän ei ole urheilua. Se on sirkusta. Ronaldot nostetaan mainosta rummuttamalla suuriksi tähdiksi. Muut pelaajat joutuvat mestarin apureiksi.
Kellekään muulle ei rakenneta peliä.
Yleisö rakastaa sirkushuveja. Tähtiä mennään katsomaan ja raha käy pyydykseen.