Kuulin mainittavan sinilevästä. Kuvissa kuitenkin komeili vihertävää mönjää kellumassa veden pinnalla. Ensimmäisen kerran tein havainnon Rautalammilla. Sillan pielessä lojui pienehkö lautta. Arvelin sen olevan sitä. Äijävesi on siksi paljon saastunut, että on otollinen.
Poikasena kävelin Säviää kohti. Ohetiehaaran ja Parsiaisen jälkeen oli tienviitta: Molkanjärvi.
Paikallinen väki sanoi: "Molokanpohja".
Silloin kun asuin Petäjäjärvellä oli teksti muutettu realistisemmaksi: Petäjäjärvi. Se on pienehkö järvi, läpimitaltaan ehkä kilometri.
Tämä Molkanjärvi-Molokanpohja on pieni lampi. Matala mutapohjainen. Syvyyttä tuskin metriä enempää. Jonkin verran kasvillisuutta. Virvelöin haukia. Lampi yhdistyy lyhyellä salmen tapaisella Petäjäjärveen.
Seisoin veneessä. Heitin muutaman kerran uistinta. Sitten havaitsin jotain vedessä. Aallokko oli niin pientä, että veden pinta ei rikkoutunut, vaan näkyi läpi. Aallon liikeitä mukaillen venettä kohti kellui lähellä pintaa muutaman sentin pituisia kirkkaan sinisiä pätkiä. Aivan kuin rullarihmasta pätkittyjä. Tuulen suunta tuli edestä. Sinisten rihmasten suunta oli veneen alle. Vasta sitten käännyin katsomaan taakseni. Rihmasten matka johti rantaa kohti. Lähelle rantaa ennättänyt kasautua ikään kuin joulukoristeita ja usean värisiä karamellipapereita. Osa hopean hohtoista. Sitä ei liikuttanut heikko tuuli. Ilta-auringon säteet tehostivat väriloistoa.
Helppo päätellä, että näin sinilevän alkuvaiheessa.
