Jossain tekstissä havaitsin kysymyksen: "Kuka voitelee vaarin jalat?" Niin, kuka?
Tämän ukin jalat voitelee - Ukki.
Tuostapa juontuukin muistelo menneeseen aikaan. Aikaan ennen sotia.
Punottiin köyttä. Seinään kiinnitetty yksinkertainen kehä. Aivan kuin siihen aikaan käytetty suuri uistimen kela. Köysiaines veivattiin kierteelle ja sitä mukaa kelalle. Vähän saman tapainen työ kuin rukilla kehrätessä. Saattoi olla lähellä värttinän tapaa.
Tämän tekstin aihe tulee raaka-aineesta. Korpelassa toimittiin Korpelan tavalla. Köysiaineeksi otettiin tappuraa. Pitkäkuituinen tarvittiin kehrätä. Kutoivat minullekin piikkopaitoja. Alushousujakin samasta kankaasta.
Muistan vieläkin selvästi, miten muhkuraista köydestä sain. Kertasin kaksinkertaiseksi. Että semmoista köyttä?!
Kaivossa riitti vettä vain kosteana aikana. Lumien sulettua ja pitkäaikaisen sateen tuomana.
Akaatan järjenjuoksu ei loistanut. Touhusi kuitenkin. Saanut päähänsä: "syvennetään kaivoa". !!??
Hämärä muistikuva on, että Pekan lisäksi oli joku toinenkin mies. Saattoi olla Martti Rytkönen poikkeuksellisesti selvin päin.
Ei kun hommiin!
Akaatta kaivoon ja ukot köyden päähän. Akaatta lastasi sankon täyteen. Nostivat vähän ylöspäin. Tietenkin tappurainen "köysi" katkesi. Missä asennossa lie kaivaja ollut, kun putoava lasti kolhi pahasti Akaatan pohjetta. Siihen kehittyi entisten suonikohjujen lisäksi yksi suurempi kohju.
Akaatta huusi suoraa huutoa vielä tuvan penkillä istuessaan. Piteli molemmin käsin jalkaansa koholla. Keinutteli edes takaisin.
VOI VOI VOI .....
Tuommoisessa retuperässä kasvaneena ei paljon käyttökelpoista kokemusta saanut.
