Ajattelin vastauksia kysymyksiin, jos minulta kysyttäisi. Kukaan ei kysynyt, mikä oli itsestään selvä.
--- Tarvitseeko kaupat olla auki sunnuntaina?
--- Ei välttämättä.
--- Kannatatko vapaita aukioloja?
--- Kannatan.
Saa olla kriittinen ja pitää outona näennäisen vastakkaisia näkemyksiä. Tässä vain on esimerkki, ettei mikään ole itsestään selvää. Eri puolilta katsottuna asia näyttää erilaiselta.
Olin kaupan palveluksessa kahdeksan vuotta. Siltä pohjalta ajatukseni ja mielipiteeni muodostuu. Silloin ei kaupoissa noudatettu työaikalakia. Ei Osuuskaupoissakaan. Ei myöskään Pielaveden Osuuskaupassa 1960 luvulla. Vasta sitten kun Lyhennettiin viikoittaista työaikaa ja samoihin aikoihin määriteltiin minimipalkat. Siihen asti tehtiin pitkää päivää ilman ylityökorvausta. Pielaveden osuuskaupassa oli esimiehillä kohtuulliset palkat, mutta liikeapulaisilla 200 - 300 mk kk. Minimipalkaksi määrättiin 560 mk kk. Jotenkin meni siten, että samalla havahduttiin noudattamaan työaikalakia. Näinkin pienet luvut horjuttivat osuuskauppojen taloutta. Työväen liikkeen osuuskunnat eivät toipuneet, niitä ei ole ollut pitkään aikaan.
Silloin ajattelin taloutta, niin tälläkin hetkellä.
Väkeä siirtyi kaupunkeihin ja Ruotsiin. Pienten kauppojen liikevaihto laski. Palaverissa poliitikot kuulivat pikkukauppiaiden ahdinkoa. Kalevi Sorsa lohdutti:
--- Kauppiaskin voi mennä työttömyyskortistoon. !
Mitäpä siihen on sanomista?
Ahdingossa oleva tuntemani kyläkauppias meni metsätöihin. Vaimo sinnitteli vielä myymälässä.
Itsekin osallistuin välillisesti pienkauppojen kurittamiseen. Sulo Eskelinen haki minut aloittamaan myymäläauton toimintaa. Tuli hyvä liikevaihto. Kohta oli maakunnat täynnä myymäläautoja. Niin paljon ei suinkaan tarvittu.
Myymäläautot alkoivat jo vähentyä, kun vielä Aatto Tarvainen Joroisissa sai valtion apua kahden myymäläauton hankintaan. Julkinen asia oli lehtiuutisessa. Kyläkauppa on nykyään museoharvinaisuus. Vapaa aukioloaika tappaa lähes kaikki pikkukauppiaat. Tavaratalojen vuokralaiset ovat nykyajan "torppareita". Lähes toivottomia.
Entä toinen puoli? Miksi meni näin? Mitä varten kaupat ovat? Se on kansan huolto, tarvikkeiden toimittamista. Samalla liiketoimintaa. Jotkut rikastuvat. Vain suuret.
Suuret toimivat tarkoituksen mukaisesti saadakseen mahdollisimman paljon voittoa. Kenenkä "selkänahasta"? Voitoista puhuessaan "kansa" käyttää tuota termiä. Sellaista on vapaa kilpailu.
Meikäläisestä tuntui mahdottomalta suurten markettien menestyminen. Valtavat neliöt myyntitilaa.
Ne vain porskuttavat. "Palatseja" avatessa mainitsivat "uusia" työpaikkoja. Olivathan ne uusia, mutta eivät suinkaan kaikki lisääntyneitä. Niitä siirtyi jostakin, jotka eivät menestyneet "vapaassa kilpailussa".
Sehän oli selvää tuhlausta, tyhjäkäyntiä, kun suuret tilat seisoivat tyhjän panttina suuren osan aikaa.
Nyt jossain tutkimuksessa mainitsivat: "Työllisyys ei lisääntynyt". Työllisyyden lisääntymiseen ei uskonut erkkikään. Joustavuus parani. Asiakkaat eivät tarvitse vahtia aukioloja. Pystyy järjestämään paremmin työaikaansa. Ruokakauppojen kiusalliset ruuhkat helpottuivat.
Pelättävissä on liiallinen myyntitilan lisäys. Kun opittiin "rynnistämään", niin säilyykö harkinta?
Kehitys kehittyy. Kukaan ei tiedä, mitä tapahtuu. Muutamat osaavat ennustaa, vai sanoisinko: Ennakoida.
Viime aikoina kehitys näyttää "vauhkoontuneen". Kestävätkö ihmiset ehjänä. Minua on ajan hammas jyrsinyt siksi paljon, ettei enää hetkauta. Seuraan ihmettelevällä katseella.
