Aamulla kirkas taivas. Avasin säleverhoa. Asemakadulla kulki nainen tosi ison koiran kanssa. Se on suurin täällä näkemäni. Surin osa valkoista, tummempia laikkuja. Bernhardilainenko? Koiran näkeminen avasi muistojen lippaan.
Ajatukset kulkeutuivat suunnilleen kuudenkymmenen vuoden takaiseen. Piti mennä Hoviniemeen teurastamaan siellä kookas hieho Mustosen lihakaupan tarpeisiin. Silloiselta Varkauden tieltä kääntyi kylätie Kerisalon Saareen. Muistan vain hiihtämisen, en sitä, meninkö mahdollisesti muulla kyydillä sivutielle. Kovin monta kilometriä ei ollut sivutietä Hoviniemeen. Oli sitä aikaa, kun "ei ollut floraa".
Viimainen keli. Pakkasta - 18. Auraamattomalla sivutiellä viima painanut nietosten pinnan kovaksi. Suksilla pääsi vaivattomasti. Pienen matkaa leppoisasti hiihdellen tavoitin Osuusteurastamon karja-auton. Ostoasiamies Mauri Liesvuori ei tarvinnut kysyä asiaani mutta kiinnostui: "Minnekä sinä out mänössä?"
--- Hoviniemeen.
--- Hyvänen aeka, sinnnehän myökii!
Olivat varautuneet hankaluuksiin. Lapioivat kolmen miehen porukalla nietostunutta lunta. Hikinen urakka. Paikoin tie oli lähellä järveä, josta tuuli puhaltanut nietoksia.
Pääsin pian perille. Vauraan talon kookas päärakennus oli sen ajan mukainen. Julkisivun puolella Oli pitkulainen eteinen. Lumen ja auringon häikäistyneet silmäni tarvitsi sopeutua. Vahvasti jäätyneen ikkunat sallivat niukasti valoa. Arpoessani ovea keittiöön, näin lattialla makaavan koiran kohottautuvan huomiota herättävän hitaasti. Näytti kasvavan ja kasvavan yhä isommaksi. Sellaista koiraa en aikaisemmin nähnyt. Kylällä juoksenteli vapaana lääkäri Aholaisen koira, iso sekin, mutta hoikempi; doggi.
Elokuvissa näki kartanoiden tunnuksena bernhardilaisen. Hoviniemen eteisessä sellainen tuli kohti!
En tottunut koiriin, mutta tajusin kuitenkin sen elekielestä ystävällisyyden. Hetken
hätkähdyksen jälkeen en ennättänyt turhaan pelätä.
Teurastuspaikaksi osoittivat tyhjän ladon. Harvan lautaseinäisen rakennuksen rakosista pääsi viima vapaasti kimppuuni. Tainnuttamisen käytin pistoolia. Mustosella oli kolmekin erikokoista. Tehneet nimismiehen kanssa sopimuksella luvan Mustosen henkilökunnan käyttää teurastuksissa.
Veren otin talteen. Joka kerta se jäi talon käyttöön. Siinä ajassa veri jäätyi käsiini. Syytä toimia nopeasti. Ensimmäiset viillot ja nahkaa auki saadakseni lämmittää käteni. Ruhossa lämmintä riitti. Kepakolla pyöreää riukua kelaamalla nostin ruhon roikkumaan ja jäähtymään.
Tulin ulos käsien pesulta. Osuusteurastamon miehet päässeet perille. Märkätukkaisia miehiä.
Taluttivat sarvipää lehmää. Mauri Liesvuori tuumasi helpottuneena:
--- Suatiinhan myö molemmat elukat!
