Tässä istuessa ja muutenkin passiivisessa tilassa oikea jalka tuntuu sairaammalta. Vasen jalka tuntuu normaalilta. Kun yritän rasittaa, väsyvät molemmat jalat yhtä nopeasti. Lääkäri tunnisti taudille nimen, jota minun ei tarvitse muistaa. Lyhyt tuomio: "-- Parannuskeinoa ei ole". Mainitsi voiteen nimen: Hirudoid forte. Sitä käytän. siitä hetkestä, kun lekurille näytin, on tapahtunut palautumista. Jonain päivänä pystyn kävelemään hiukan paremmin, toisella kertaa jälleen hoipertaa. Ulospäin näkyvä on parempi. Ihonalaiset verenpurkaumat vähentyneet ja sellainen alue pienentynyt. Pohkeen sisäpuoliset suonikohjut näyttää pienentyneen (kuvittelenko?). Kuitenkaan ne eivät ole mustuneet. Jalkojen nopea väsyminen rajoittaa treenaamista.
Pian oireiden tullessa ilmaantui lisää. Oikean jalan ukkovarvas oli tunnoton. Tunnottomuutta on vaikea "tuntea". Niinpä en pysty sanomaan tarkalleen, milloin tunnottomuus alkoi? Mielessäni välähti seuraava mahdollisuus: kuolio! Tiesin esimerkkejä ukkovarpaan kuoliosta, mikä johti koko jalan amputoimiseen! Turhia lääkärissä käyntejä pitää vähentää. Omalta osaltani pyrin vähentämään. Leikkauksen jälkeen suositeltu vuosittaista kontrollia. Tältä vuodelta kontrollit jätän väliin. Sydän toimii niin hyvin kuin repeloitu elin vain voi. Viime vuoden kontrollissa lääkärillä vain hyvää sanottavaa. Sitä paitsi tälle vuodelle on jo kaihileikkaus.
Ukkovarpaan takia en käynyt lääkärissä. En kertonut tuttaville. Siitä pääsee taas soimaamaan:
"-- Miehet eivät mene lääkäriin!" Miksi olisin mennyt? Yksi turha käynti lisää. Säästyi yhteiskunnalta jokunen euro. Aloitin treenaamisen. Tunto palasi. Mutta toiset neljä varvasta? Tunto palasi hiljalleen.
Eräänä päivänä tuntui toiseksi pienin varvas aralta ja kipeältä. Epäilin vauriota esimerkiksi tikkua. Välillä kipeä enemmän ja välillä vähemmän. Välillä panin laastaria, välillä käärin maalarin teippiä. Mitähän lääkäri tekisi? Leikkaisiko varpaan pois?
Jonkin aikaa kipua ei tuntunut. Viime viikolla iski kuin migreeni. Tänä päivänä ei ollenkaan paha. Tuli mieleen mies Pielavedeltä. Nivelreuman takia hänelle kala on myrkkyä. Leena tuo kalaa. Minä rakastan kalaruokia.
Milloinkas varvas oli erittäin kipeä? Sehän oli viime kesänä. Leenan tuomat oli syöty. Hinailin uistinta. Pyydystin kolme haukia. Kukin yli kaksikiloisia. Söin ne kaikki. Nyt Leenan tuomissa oli kookkaan hauen fileet. Päätin syödä ne ensiksi. Varpaassa iski "migreeni"! Rauhoittui parissa päivässä.
Kesällä "migreeni". Hauet? Viime viikolla, hauetko? Sietää tutkia. Taustaksi kerron: Kaloja pyydystin pilkillä ja uistimella. Enimmän saaliin sain uistimella. Haukia. Suurimmat: kuusi, viisi, neljä ja kolmekiloisia. Parikiloisia melkoisen parven. Minkähän verran kymmenien vuosien aikana söin haukea?
Rautalammilla havahduin. Isoin hauki painoi 5,4 kiloa. Sekin syötiin. Pian silmäni avautuivat. Äijävesi on saastunut. Rautalammista tuo virta humusta ja sen mukana muutakin. Sahalan tilan sata hevosta laiduntaa. Kalanviljelyslaitoksen jätteet "jalostavat".
Totesin kalat epäterveellisiksi. Lopetin uistelun ja niiden kalojen syöntikin loppui siihen.
Sama peli Suonenjoella. Maanviljelys vähentynyt. Sadan vuoden meijerin jätevedet, asutuksen rasitus ja kaikki aikaisemmat vaikuttavat. Joen pohja lannoitettu ja rannat rehevöityneet. Joen kalat syömäkelvottomia. Pitkälle tulevaisuuteen.
Suonteen hauet havaitsin maultaan kelvollisiksi. Kapinoiko elimistöni Suonteenkin hauille? Kapinoiko Leenan tuomille? En kysy lääkäriltä. Tutkailen itse. Lopetan hauen syönnin riittävän pitkäksi aikaa. Syön edelleen kuhafileitä ja pikkuahvenia.
Mahtaako varpaissani olla kihti? Vasemmankin jalan vastaavassa varpaassa olin tuntevinani aavistuksen kivusta. Se herätti.
Kihti kuulemma kasaa kuona-aineita paikallisesti ja kertovat kivulliseksi.
