Television anti näyttää yleensä vähäiseltä, katson valikoivasti. En kuitenkaan tutki ohjelmatietoja, aikaa kuluisi, niin päättelen. Usein sattuu ikään kuin vahingossa, että osuu kohdalleen. Useimmiten vilkaisen myös Teeman antia. Tänään oli ykkösellä jumalanpalvelus. Kakkosella jotain höpöltä vaikuttavaa. Mitä Teemalla? Ruutuun ilmestyi norjalaisten nuorukaisten eläintarha. Uskomattomalta tuntuva tarina. Vertasin tahtomattani Lontoon Zoohon. Norjalaiset voitti. Seuraavana kirjailija, nainen, ekstrovertti. Ei koskettanut minua, vaikka mielenkiintoista oli. Askartelin omiani välillä.
Luultavasti kopsatut ohjelmat. Minä eläydyin kuin katsoisin ulkomaan televisiota.
Seuraavan haastattelun heti aluksi liimauduin istuimeeni. Tuttua tarinaa "sukellusvenemiehestä." Uhriksi joutuneen naistoimittajan perhe kertoi oman osuutensa. Aluksi kertoivat henkilöstä, lapsestaan: Kim. Harhauduin kuvitelmaan: Kim on poika. Oli vain Kim, ei vaihtoehtoa, tyttö vai poika.
Päässäni ei ole kaikki hyvässä järjestyksessä. En aluksi tajunnut kyseessä olevan sama tragedia mistä kertoi uutiset. Miten tämä on samanlainen? Ihmettelin. En muistanut minkä maan kansalainen oli uhri? Käsitin kuitenkin hänen olleen melko läheltä.
Pitäisihän järjellä käsittää, ettei semmoista monta kertaa satu. Ei pitäisikään sattua.
Vasta sitten olin kokonaan kartalla, kun tuli maininta uhrista: Nainen. Toimittajan isä ja äiti kertoivat murhenäytelmän kaikkia karmeita yksityiskohtia myöten.
Sivulliset saattavat sanoa: "Kyllä minä tiedän miltä sinusta tuntuu." Pienistäkään ei voi sanoa tietävänsä. Tässä tapauksessa sanon: - En ymmärrä?! En ymmärrä tekoa, enkä uhrin läheisten tuntoja?!
Vaikka kuinka yrittäisin en voi välttyä mieleen tulleilta kysymyksiltä. Mies on täysin järjetön ja tunteeton. Voi esittää kysymyksen: Miksi Kim meni? Vastaan, miksi ei? Hän oli toimittaja. Uskoi menevänsä työtehtävään. Toimittajan yksi tärkeä ominaisuus on uteliaisuus. Myös riskin otto.
Kimin vanhemmat ihmettelivät: --- ajanut moottoripyörällä levottoman valtion alueella, käynyt joka puolella maailmaa kriisialueilla ja nyt lähialueella matkansa päättyi järkyttävällä tavalla.
En ole tunteeton. Kuitenkin teeveen uutisissa kuultu tragedia meni ohi, vain ihmettelyllä ihmismielen pahuudesta. Elävien ihmisten kertomana, murhenäytelmä henkilöityi, varsinkin kun kertojina oli lähiomaiset.
Minulla on tyttäriä. Tuskin säilyisin järjissäni, jos heille sattuisi vastaavaan verrattavaa. ?!
Joku ajattelematon sanonut: "Pahoja ihmisiä ei olekaan." KYLLÄ ON !
Pystyykö kukaan paatuneinkaan poliitikko sanomaan hyvien ihmisten aikaan saannoksiksi minun elinaikanani tapahtunutta kymmeniä miljoonia uhreja vaatinutta myllerrystä, joka vaikuttaa vieläkin satojen miljoonien ihmisten elämään? Myllerrys jatkuu loputtomiin.
Tekee mieleni kysyä ja kysynkin: --- Onko nykyinen USA:n Presidentti hyvä ihminen? Parempi kuin historiasta tunnetut diktaattorit? Mielenkiintoista riittää.
