Että ottaa aivon nämä poliittiset televisio-ohjelmat. ??!! Mitä varten niitä tehdään? Poliittisista ohjelmista arvioin tylysti: Kehnosti käsikirjoitettu. Kelvottomasti ohjattu. Kömpelösti näytelty. Sitten nämä parlamentilliset. Höpö höpö!
Moneenkin aiheeseen syyhytti sormiani. Puhutaan mitä puhutaan, entä sitten? Tämän päiväinen oli erinomainen esimerkki tyhjänpäiväisyydestä. Muka vaihtoehtobudjetit? Ja paskan marjat! Kaikkea mahdollisuutta ja mahdottomuuttakin voi ehdottaa, kun ei ole pelkoa vastuuseen joutumisesta.
Vennamon teesi: "Rosvot kiinni! Kyllä kansa tietää!"
Mutta, tietääkö kansa? Korpifilosofi vastaa: "Kansa ei tiedä!" Mikä ja kuka on kansa? Olenko minä kansaa? Tarkoittiko Hamlet?
Tämmöiset tulivat mieleeni kun ruutu antoi aikaa Lauri Ihalaiselle. Lauri Ihalainen oli elänyt ohi lakkoiluintoilun. Mieltäni kutkutti kun Lauri Ihalainen valittiin työministeriksi. Kohtalaisen vaikeana aikana.
Onko näin pitkä elämäni tarpeellista? Olkoon tai ei! Muistan asioita ja olen kokenut epäoikeudenmukaisuuksia liiaksi asti.
Muistan ajan kun Lauri Ihalainen kohosi puolueen nosteella nopeasti AY-tikkailla. Mistä johtuikaan? Lahjakkuudesta vai sopivuudesta? Vai jostain muusta?
Lauri Ihalainen kasvoi myllerrysten aikaan. Silloin kommunistit vihasivat pienyrittäjiä. Joidenkin ideologien mielestä ne olivat este sosialisoinnille. Sosialidemokraatit halveksivat Kalevi Sorsan johdolla pienyrittäjiä.
Enimmän aikaa näkyi viittomakieltä. Kuulon heikennyttä käytän kuulokkeita ("työn, levon ja...). Nostin kuulokkeet sattumoisin pois. Kuinka sattuikaan? Lauri Ihalainen puhui pienyrittäjän suulla?
Näytti, ettei kukaan siitä välittänyt. Lauri ressukka esiintyi epäedullisessa valossa, kun sitä peilaa demareiden taktiikkaan. Mykistivät hiljaisuudella.
Lauri Ihalaisen karriääri katkeaa. Esittää taktiikkaan sopimattomia!
"Totuuden puhuja ei saa yösijaa".
