tiistai 20. marraskuuta 2018

"Minähän sanoin"

Nykyiset kirjoitelmani jätän kellumaan pilveen. Säilyvät kenties? En ala penkomaan tuhannen joukosta, mitä lienen kirjoittanut. Paperille painettuja on pahvilaatikollinen. En muista missä jokin on?
    Tällä kertaa pakisemisesta muistan asian tärkeyden takia. Muistan kirjoittaneeni, mutta mihin? Muistan kyllä, että äänestin vastaan. Oikein vai väärin? Tuskin kukaan tietää? Ennustin EU:sta:
"Se on niin sekainen seurakunta, tuskin onnistuu:"  Perustelin: Englanti on entinen maailman herra. Saksa on talousmahti. Ranska ylpeä historiastaan. Länsi-Europan pienet valtiot ovat vakaita. Pohjoismaatkin. Mutta Välimeren maat epävarmoja. Arvoituksellisin Italia. Espanja sekä Kreikka arvoituksia.
    Olli Rehnillä mahdoton, järjetön tehtävä Unionin laajentamisessa. Ihmetyttää, kun en mediasta kuullut kriittisyyttä. Poliitikot näkivät Eurooppa-unta.
    Väkistenkin vertaan hälinää Suomen EU-kelpoisuudesta. Pitää tehdä sitä ja tätä. Tosiasia kuitenkin on, että Suomi oli ennen "sopeuttamista" tasolla, johon useimmat Itä-Euroopan maat eivät yllä Olli Rehnin elinaikana.
   Turkki ei ole Eurooppaa. Kuitenkin sitä vänkäsivät EU:hun. Tänä päivänä tuskin moni väittää vastaan: Hyvä että meni mönkään.
   Tämmöinen Ohemäen kansakoulun käynytkin tajusi Kreikan kriisistä. Ei selviä. Kreikka ei pysty maksamaan velkoja, vaikka "järjestetäänkin". Kuka ne maksaa? Eikö kukaan?
"Järjestellään" hamaan maailman loppuun. Jokaisessa järjestelyssä iso osa anteeksi.
    Paavo Lipposen yksi typeryys oli sopimus Berlusconin kanssa. Kuultuani mediasta Lipposen suulla sopimuksesta. Tuli välittömästi mieleen  Martti Vainion "sopimus" italialaisen Antibon kanssa juoksun vauhdin jaosta.
    Ei uskonut erkkikään. Ei Vainion, eikä Lipposen sopimusta toteutuvaksi.
   Ennuste Euroopan Unionin taipaleesta on pessimistinen.
   Jotenkin tuntuu oudolta, kun jäsenvaltioiden johtajat näyttivät uskovan kaiken olevan kunnossa. Ummistavat silmänsä numeroiden edessä.
   EU:n hajoaminen sopi ennustaa. Niinpä! Tuskin muste kuivui sopimuksista, kun jyrähti: Englanti eroaa! Tänään voi kysyä: Eroaako? Kova vai pehmeä Brexit? Melkoinen soppa. Kuluu aikaa ja tupakkaa. Ja whiskyä! Näyttää siltä, että kukaan ei ole varma lopputuloksesta? Eikö Englanti ehkä eroakaan?
   IkiWanha jo alun perin epäili Italiaa ja muita Itämeren maita. Sen perusteella, mitä historiaa lukemalla ja mediasta kuulemalla vaikutelma on päähäni iskostunut. Enhän mitään tiedä. En ole edes käynyt Välimeren rantahietikoilla. Saati nakurannoilla.
     Suomen edustajat vaikuttavat sinisilmäisiltä. Kommentoivat neuvotteluja aivan kuin uskoisivat tosissaan jotain selviävän. Selviämiseen ei usko erkkikään. Ongelma seuraa probleemia. Yksi toisensa jälkeen.