maanantai 25. maaliskuuta 2019

Puolustusvoimain komentaja vaihtuu

Sotilas puhuu sotilaan äänellä. Kenraali evp Gustaf Hägglund puhui hiukan toiseen suuntaan. Aivan hiljattain, muistaako kukaan? Korpifilosofina ja varusmieskersantin ymmärryksellä kallistun enemmän Hägglundin kannalle.
   Kehottaisin kaikkia Suomen sotahulluja tutustumaan Hägglundin ajatuksiin. Mielettömyyttä läheltä seuranneena ja kokeneena hänellä on auktoriteettia.

Väistyvästä Komentajasta kertovassa artikkelissa mainitaan periaate huolehtia, ettei tunnuksettomia henkilöidä pääse tulemaan. Siinä on asian "pihvi". IkiWanha korpifilosofi on kirjoittanut saman useaan kolumniin. Käytän heistä tuntemaani nimitystä: "Vihreät miehet". Pitääkö tuohon liittää tasa-arvon nimissä myös Naiset?  Väistyvä Komentaja sanoo tosiasian, ettei naisille saa asettaa pakollista asevelvollisuutta.  Tehtäviä riittää naisillekin. Sodan opetuksista puhuvat. Sekin tuli selväksi, että jokainen joutuu osallistumaan tavalla tai toisella.

IkiWanhakin osallistui? Ikää ehkä 11 v. Pielavedellä Kumpusen talon riihen luona pienittiin pilkkeitä armeijan tarpeeseen.  Halot sahattu sirkkelillä pätkiksi. Aikuisempi mies pilkkoi kirveellä, me "paskan pahimmaiset" käytimme kassaraa.
    Kirjoitin johonkin puisesta vesisangosta, jonka teki Pekka Rytkönen. Minä jouduin raahaamaan sen Kumpuselle Abel Tikkaselle.
   Nämä vähäpätöiset, merkityksettömiltä vaikuttavat tarinat ovat myös Suomen historiaa. En minä silloin osannut niin ajatella. Eikä moni vielä nytkään.

TODELLINEN SOTAHARJOITUS:
 Ei mitään leikkipeliä: Yksi ruotsalainen "kaatui".  Niinpä.
Sotaharjoituksessa on mielestäni vain yksi vika: siihen osallistuu myös USA:n ja Britannian joukkoja. Kaikki Paasikiven puheet ei ole jumalan sanaa. Kuitenkin muistutan alkuperäistä Paasikiven esittämää: Pohjoismaiden puolustusliitto. Paasikivi vielä tarkentaa: Ruotsi toimittaa riittävästi tarvikkeita ja Suomi huolehtii varsinaisesta toiminnasta. Se oli vain harras toive. Eihän Ruotsi siinä tilanteessa olisi vaarantanut itseään. Suomi kuitenkin onnistui estämään Puna-armeijan marssin Ruotsin kautta Norjaan meren rannikolle, vaikka Suomi hävisi sodan ja maksoi kalliin hinnan "niskoittelusta". Isänmaalliset henkilöt puhuvat häviöstä "torjuntavoittona".

Mielipiteitäni kirjoitan joskus moneen kertaan. Panen tähän jälleen vain yhden huomion arvoisen, jota tosiasiaa eivät "viisaammat" näytä tunnustavan, eivätkö vaivaudu ajattelemaan:
Jos pahin pelko toteutuu: järjetön mylläkkä alkaa, vaikka vahingossa, ei meitä auta yhtään minkään liiton jäsenyys. Ei Naton, eikä pelastusarmeijan.
Ei, vaikka hornetteja olisi sata tai tuhat.   Suomen hornetteja ei kukaan pelkää! Ei missään sodassa. Eikä RAUHAssa tarvita.
Mistähän kumman syystä ei pidetä rauhanharjoituksia.

Itämeren tilanne tulee sitä rauhattomammaksi, mitä enemmän sinne kasataan raskasta sotakalustoa.
Jos Venäjän tankit aiheuttaa levottomuutta, sitä enemmän tuo USA:n sotalaivat.

Venäjän kalustoa ei ole USA:n "pihamaalla". USA:n voima kolkuttelee Venäjän "rappusilla".
Suomi on Lähempänä Venäjää, kuin Amerikkaa.  Joka ei muista sitä, hänen kannatta vilkaista karttaa.
Kertovat alikersannti Aarne Saarisen todenneen karttaa katsoessaan : "--Noin suurta maata ei voi valloittaa".