"Haavoittuneen villieläimen lopettaminen sai somen kiehumaan raivosta." Siinähän se on syy, miksi minä en alkanut fasebookissa. Sain jostain esimerkistä havaita kieroontuneita kommentteja. Tiedän, ettei psyykeni kestä sellaista.
Vaikuttaa somessa vallitsevan kaaos ja huliganismi. En voinut kuvitella kenenkään täyspäisen sellaista ilmaisevan. Jonkinlaista häpyä kuitenkin pidettiin voimassa. Sain risuja kirjoittamisistani paikallislehteen. Arvosteluni kohdistui yhteiskunnan luottamushenkilöihin. Edelleen olen sitä mieltä, että arvostelun aihetta riittää.
En ole supliikkimies, enkä valloittava persoona. Suullinen kommunikaatio epäonnistuu usein. Uimahallin saunassakin, kun erehdyn avaamaan suuni, kohtaan vastustuksen. Joku tietävämpi ja omasta mielestään tärkeämpi henkilö ryhtyy "opettamaan".
Lehtikirjoituksissani oli aina tunnistettava signeeraus, vaikka pränttäsin vain Erkki, en salannut henkilöllisyyttäni. Aluksi ei yleisö uskonut minun pystyvän sellaisen tekstin tekoon. Käsittelin kunnallispolitiikkaa satiirisesti, vaikka en tiennyt mitä on satiiri, enkä sitä, mikä on satiiria. Luulivat "Erkkiä" Erkki Miettiseksi". Erkki Miettinen kirjoitti oikaisevan selvennyksen.
Tapahtuu vahinko, sillä ajatuksiani joku seuraisi mielellään. Kirjoitan vain tähän kolumniin. En ota kommentteja. En halua menettää mielenrauhaani. Minulla ei ole suojana "paksu nahka". "Rennot lihaksetkin" siinä hommassa tarvitsee.
Montako selväjärkistä somessa vaikuttaa? Tuntuu olevan vain hävyttömiä typeryksiä. Sitä todistaa tuokin villieläimen lopettamisesta suivaantuminen. Haavoittuneen eläimen kärsimyksen lopettaminen on armollista. Somessa ei taida olla armolliset enemmistönä.
Pali Pekkarinen tyrkytti fasebookia. Nimiluettelo vain oli sen tason ja lajin ihmisiä, etten tuntenut kuuluvani joukkoon.
Tiedän menettäväni jotain.
