Estonia

Kehusmaan verstassa soi radio. En jaksanut ymmärtää, miksi nelikympiset tyotätekevät kuuntelivat Radio Mafiaa?! Mielestäni pelkkää törkyä. Aaamulla läksivät keikoille. Jäin yksin. Nautin rauhasta. Käänsin radion ykköselle. Rauhallisen olotilan katkaisi pysäyttävä uutinen:  "Laiva uponnut! kahdeksansataa ihmistä mukana .... "  Nyt muistelivat vuosipäivää.

Sattumaa muistin jälkeenpäin. Vähän aikaisemmin matkustin autolla Ruotsiin. Laivassa oli vähän matkustajia. Autokansi lähes tyhjä. Laiva läksi pian. Vaimo meni heti hyttiin. Minä, iänikuinen tarkkailija, jäin katselemaan. Merellä matkustaessa ajattelen joka kerta turvallisuutta. En epäillyt kylkien kestävyyttä, mutta ajattelin voimaa, millä vesi painaa kylkiä. Luotin kylkien materiaalin riittävän lujaksi.

Kaikkeen laivassa en luottanut näkemäni perusteella. Epäilykseen oli aihetta. Laiva oli jonkin numeron Diana. Saksassa rakennettu. En katsonut aiheelliseksi ottaa selvää. Siitä kertoi media. Mutta minun tajuntaani ei jäänyt, oliko Diana Estonia, vai sisaralus? Onnettomuus näytti samaan viittavan tosiasian, mihin huomioni kiintyi aivan itsestään, sen kummemmin puntaroimatta.

Kiinittyikö kenenkään huomio, kun vedessä ei näkynyt muita pelastusaluksia, kuin ne pienet värkit, joihin mahtui liian vähän hädässä?
Laivassa oli riittävästi pelastusveneitä. Melko isoja. Mutta?!  Ne roikkuivat korkealla. En uskalla arvioida korkeutta. Havaintoon ei tarvinnut meriosaamista. Työläisen järki esitti ihmetyksen: --- Noita on mahdoton saada nopeasti käyttöön, jos (kun) tarvitaan?
Televisokuvissa nähdyt kelluvat olivat saatavilla kannen päällä. Niitä ei tietenkään ollut riittävästi.

Kuvissa en nähnyt yhtään varsinaista pelastusvenettä. Ne roikkuivat edelleen kiinnityksissään, eikä pelastaneet ketään. Ei niitä saatu käyttöön hätätilanteessa.

Hyttiosastolla äimistelin. Hyttien sijoittelussa ei ollut järkeä. Sokkeloinen labyrintti oli eksyttävä. Pakosta tuli mieleen: -- Täältä on mahdoton osua oikealle reitille, jos jotain sattuu. Onnettomuuden jälkeen en voinut olla kuvittelematta tilannetta katastrofin tilanteessa. Jos olisin itse....? Jossitteluahan se oli. Joku olisi vakuuttanut turvalliseksi. Sitähän koko laiva normaalisti olikin.

Jostain syystä katselin tarkemmin ajosillan kiinnitystä. Kauemmas en nähnyt varsinaisia oven salpoja, mutta huomioin paksut puomit vahvikkeena sisäpuolella. Juuri siitä osasta vesi tulvi sisälle. Sellaista en uskonut tapahtuvaksi. En voinut kuvitella.

Pientä häikkää

Viikon vaihteessa pientä häikkää. Sairaan tuntu. Kurkkukipu. Väsymys. Sekava unen saanti. Kuumetta ei näkynyt mittarissa. Mittasin vasta päivien päästä. Ei influessan tuntua reisissä. Uimassa kävin vasta keskiviikkona ja torstaina.

Eilisiltana painuin pehkuihin ennen kymmentä. Ei ole muistikuvaa valvomisesta. Kun en pysty treenamalla rauhottamaan, tuppaa valvottamaan joskus  pitkäänkin. Unen saamiseksi joudun usein kömpimään sängystä tekemään temppuja, sitten nukahdan.

En muista valvomista. ehkä ei ollut pitkään. Heräsin kuselle. Paljonkohan kello?  Vasta kaksitoista? tuleeko kunnolla unta? Tuli ilmeisesti melko pian. Seuraava herätys kello kaksi. Luultavasti nukuin melko pian, koska heräsin viideltä. Usein en saa unta siinä tapauksessa. Silloin rupean puuron keittoon. Nyt kuitenkin menin sänkyyn ja nukahdin heti. Heräsin virkeän tuntuisena. Kello varmaan kuusi, luulin, mutta olikin jo kahdeksan! Tulipa nukuttua! Heräämisjaksot olivat lyhyitä. Olo tuntui hyvältä.

Tapani mukaan pidin virtaa puurokattilan alla siksi kun alkaa kiehumaan juuri ja juuri. katkaisin ja kiehahtamisen loputtua panen kattilaan kannen, jätän hautumaan. Siinä vaiheessa yleensä menen sängyn päälle ja nostan jalat seinälle. Nyt poikkesin rutiinista ja mittasin veren paineita.
Poikkeavaa en tuntenut. Vain syke ranteessa hiukan tavallista nopeampi.

Tämän aamun lukemat:  149  90  62.  En huolestu. Ensimmäinen luku 149 on tavallinen. Toinen lukema 90 on korkea. Samoin syke 62 on tavallista korkeampi. Siis en ole tarävimmilläni.
Vaihtelevaa.
Vertailun vuoksi kaksi muistiin pantua.  148  86  47.       160  78  47 .
Kekkosen päiväkirjasta   160  90  72.

Tänään perjantaina menen uimahallille. Lauantaina on kiinni. 

Asiakas palvelu. Huijausyritys

Käytin ensimmäistä Toyotaani ja toistakin, huolletavana Miettisen korjaamolla. Hoitivat asiallisesti. Työssä ei ollut sanan sijaa. Laskun maksoin autoa hakiessani semmoisella summalla, minkä paperiin panivat. Olin tyytyväinen.
   Kuinka sattuikaan? Keväällä -18 vein autoni siinä tarkoituksessa, että katsastan. Virallinen aika on nykyään erilainen. Numeron mukaan piti katsastaa heinäkuussa. Lupa katsataa myös 4 kuukautta aikaisemmin. Joka kerran aloitin katsastukseen valmistautumisen mahdollisimman aikaisin, maalis-huhtikuussa. Vanhoissa autoissa löytyy yllätyksiä. Sikäli hyvä menettely, voin samalla hoitaa vuotuisen mootoriöljyn vaihdon ja kesärenkaiden vaihdon.

Entäs nyt? Miettinen ei halunnut tehdä tarpeellisia. Vetkutteli: "- Onhan tässä aikaa". ?! Huomattava vika oli vakaajatangon kumi. Miettinen selitti sitä  vaikeaksi tehdä, että kuulosti mahdottomalta. Sanoi heidän tehneen sellaisen yhden kerran. Jätti sanomatta, etteivät he toista kertaa tee.  Painotti erityisesti: "--- viimeistään se tyssää ruosteisiin jarrulevyihin" ?! Puhui potaskaa. Tiedän, että tämän jarulevyt ei maksa hunajaa, eikä asennustyö vaadi korkeaa osaamista!
   Kaksi nuorta penkillä istuvaa miestä hymyilytti merkitsevästi. Oikeastaan, virnuilivat ivallisesti. Maestro luetteli suuren määrän vikoja. Eikä ottanut ajokkiani käsittelyyn.

En ole tuonut esille, että olen entinen ammattilainen. Semmoiset viat havaitsen jo ajaessani. Varmistaakseni asian, kävin itse "katsastamassa". Tarkastukseni perusteella vein auton niine hyvineen suoraan katsastukseen. Muita vikoja ei ollut, vain se vakaajatangon kumi. Semmoinen todellinen tuli esiin: Ruostunut jaruputki ratkesi katsatuksessa. Jarruputki korjattiin ja leima paperiin. Ei korjattu Miettisellä.

Viime keväänä en ajatellutkaan Miettisen korjaamoa. Tiesin, ettei vikoja ainakaan paljon ole. Vein Teboilille. Sovimme toimenpiteet: Öljyn vaihto, kesärenkaat, vakaajatangon kumit, kaksi ja pakokaasutesti. Mainitsin ohjaustehostimen viserryksestä. Tarvitsi kaksi hihnaa.
Kustansi tarvikkeineen 240 € . Sillä hinnalla sellaisia toimenpiteitä, joita Miettinen katsoi hankaliksi.
Ihmettelin "vallan kauhiasti" Miettisen aivoituksia?  Mikä nyt on vialla? Auto vai minä?
Auto läpäisi katsastuksen huomautuksitta vieläkin.

Vasta nyt syksyn korvalla selvisi, havaitsin  paperista, että auto on katsastettava 21 04 2019.
Tarkoittaa sitä, että, viime keväänä ollut sama päivä ja kuukausi. Minä en sitä tiennyt, mutta Miettinen nähnyt paperista! Mietinen huomannut, että minä en tiedä katsatusaikojen muuttumista.   

 En unissanikaan uskonut, enkä arvannut noin härskiä huijausyritystä. Metinen halusi minun "käryävän" katsastamattomalla ajamisesta.

Enkä osaa kuvitella, millaisen laskun Miettinen siinä tapauksessa laatisi. Katsastuskelpoiseen
autoon.

Tässäkin ilmeni monta kertaa havaitsemani, joka korpeaa hiukan: Älyni aliarvioidaan rankasti. 

Poliitikkojen taloudenpito?

Politikkojen taloudenpito on hävitetty luonnonvara?!  Puoluejohtaja Katri Kulmunin puhetta en halunnut kuunnella. Poliitikkojen puheisiin olen lopen kyllästynyt. Lööpistä näkyy kulmunin puheen aihe. Tähän asti Kulmunin suurin huoli oli keskustapuolueen gallubin kehittäminen. Galubit kohoavat korkeuksiin opositiossa. Hallituksessa suosio laskee. Keskustan suosio suorastaan romahti.
    Lööppi kertoo Kulmunin sanomana tärkeimmäksi tehtäväksi talouden. Ei taida onnistua? Kukas viljelikään totuutta: "Kyllä kansa tietää"?  IkiWanha sanoo: ---Kansa ei tiedä! Kansa valitsee vaaleissa väärin. Kansan mielestä taloutta ei saa hoitaa hyvin. Jos joku yrittää, silloin syytetään: "Hallitus kurittaa!"  Vanhana sosialidemokraattina hävettää. Demarileiristä kuului kuiske. "Parempi hallitus! Entinen hallitus kuristi kansaa!"
   Pääseekö Kulmuni pääministeriksi? Pystyykö tekemään järkevää talouspolitiikkaa? Uskaltaako "kuristaa kansaa"?  Pahasti epäilen. Oman vasemmistolaiseni näköiset poliitikot eivät salli.
   Antti Rinne on lupaustensa vanki! Puhui vaalimainonnassaan erkoisen pehmeitä. Ei luvannut tasapainottaa piirunkaan vertaa suomen taloutta. Päinvastoin kehui: "En pelkää lisävelkaa"???
IkiWanha pelkää! Minun pelollani ei ole mitään merkitystä. Kukaan ei pidä minua ajattelijana. Vähäistäkin älynkipinääni aiarvioivat.
    En kadehdi Antti Rinnettä. Sanon kuitenkin: --- Ähä Kutti! Nyt on näytön paikka. Antti vain ei pysty näyttämään. Eikä täyttämään lupauksiaan.
    Sipilä yritti ja menetti gallubit. Edistystä saavutti "sinapin siemenen verran". Eihän talouden hoido ole puolueiden tai poliitikkojen mielipuhaa. Se on "kuristamista"! 

Sipilän hallitsemisen aikaan oli helppo ennustaa:  --- Joka kerran hallituksen erotessa valtion velka on suurempi kuin hallituksen aloittaessa.

Hirvittää ajatella tilannetta Antti Rinteen aloittaessa. Jos toteuttaa murto-osankaan siitä, mitä lupasi, valtion velka kasvaa lumivyöryn tavoin. Ellei toteuta lupaamiaan, Antti "lynkataan".

"Kuristetun kansan" suurin osa elää ylellisyydessä. Aina vaan pitää saada lisää liksaa.  Kyllä minä tiedän, ettei kaikilla ole "hunajalaakso".  Huomattava osa vaikerruksista liioittelee. Jostakin kuulin lauseen: "Köyhyys on lisääntynyt." Mainitsivat jonkin ajan jakson. Tämän päivän köyhät eivät tiedä todellisesta köyhyydestä. Omat lapseni eivät onneksi enää tarvinneet elää sellaisessa köyhyydessä.
Uskallan sanoa: --- Köyhyys on vähentynyt elinaikanani. Jos nuoruudessani Korpelassa tuhertaessani olisin nähnyt unta nykyisestä tilastani, en unissanikaan olisi uskonut tällaista saavuttavani. Omaksi saavutuksekseni en tästä paljon uskalla määritellä. Yhteiskunnan kehitys mahdollisti.

Köyhyysrajasta kuullessani ensimmäisen kerran, pohdin mielessäni; ---mikä se raja on? Miten korkea? Prosenteissa ilmaisivat. Odotin sanottavan euroissa. Vähitellen tuli summia: 800 €, 1000 €, jopa 1300 €.  Käytettävien tulojen määrä.

Turha löpistä, jos en sano omaa tilannetani. Eläke on 800 € . Asumistuki  pienimillään 60€ . Suurimmillaan 200 € . Lähiaikoina pienenee, kun huoltovelka lakkaa rasittamasta yhtiövastiketta.
Tuolla 1000 € summalla tulin toimeen. Pystyin ostamaan välineitä ja maksamaan 7000 € putkiremontti velan. Voi päätellä, että nokkani oli rajan paremmalla puolella. Ainoa "vääryys" vaivaa: Eläke junnaa suunnilleen samankokoisena vuodesta toiseen. Palkkatulot nousevat isommalla prosentilla.
     Onko lesken eläke oikeutettu, tai välttämätön?  Se tuli minulle "yllättäen ja tilaamatta?
Otan vastaan, vaikka en todellista määrää osaa ennustaa, enkä laskea. Tällä hetkellä vähennykset nollaa verotuksen. Lisää tulee sievä summa 240 € . Verotus tulee mukaan ja asumistuki pienenee, lopuuko kokonaan?
    Hätäkö tässä, nokka pysyy pinnalla! 

Peacemaker

Televisio mässäillyt pitkään pohjoismaisilla rikos-sarjoilla. Muutamaa pätkää vilkaistuani, ei tee mieli seurata. Ohitan. Mietin usein; eikö mitenkään voisi tehdä toisenlaisia?
   Nyt suomalaiset tarttuneet vaihteluksi esittämään rauhan neuvottelijoita. Erinomaista aloitteellisuutta!
   Kriitikot puhuvat laatusarjoista. Mistä tuntee laatusarjan? Miten se eroaa hömpästä. Monet laatusarjoiksi mainitut ohitan hömppänä. Kun olen nähnyt muutaman osan.
   Suomalaisten yritys kiinnostaa. Montako osaa jaksan katsoa? Sorjosesta en tykännyt. Jokaisessa sarjassa näyttää väkivalta kehittyvän raaemmaksi. Onko se taidetta?
    Syytä kysyä: Miksi tehdä ja miksi katsoa? Väkivaltaisilla sarjoilla ei maailmaa paranneta. Katsojia koukuttamalla tehdään rahaa. 
   Rauhan neuvotteluja edeltää väkivalta. Väkivalta, jossa raakuus nousee äärimmäisyyksiin. 
Aiheesta kertovaa fictiota en ole tuntenut. Saattaa vaatia tasapainoilua tekijöille.