Kehusmaan verstassa soi radio. En jaksanut ymmärtää, miksi nelikympiset tyotätekevät kuuntelivat Radio Mafiaa?! Mielestäni pelkkää törkyä. Aaamulla läksivät keikoille. Jäin yksin. Nautin rauhasta. Käänsin radion ykköselle. Rauhallisen olotilan katkaisi pysäyttävä uutinen: "Laiva uponnut! kahdeksansataa ihmistä mukana .... " Nyt muistelivat vuosipäivää.
Sattumaa muistin jälkeenpäin. Vähän aikaisemmin matkustin autolla Ruotsiin. Laivassa oli vähän matkustajia. Autokansi lähes tyhjä. Laiva läksi pian. Vaimo meni heti hyttiin. Minä, iänikuinen tarkkailija, jäin katselemaan. Merellä matkustaessa ajattelen joka kerta turvallisuutta. En epäillyt kylkien kestävyyttä, mutta ajattelin voimaa, millä vesi painaa kylkiä. Luotin kylkien materiaalin riittävän lujaksi.
Kaikkeen laivassa en luottanut näkemäni perusteella. Epäilykseen oli aihetta. Laiva oli jonkin numeron Diana. Saksassa rakennettu. En katsonut aiheelliseksi ottaa selvää. Siitä kertoi media. Mutta minun tajuntaani ei jäänyt, oliko Diana Estonia, vai sisaralus? Onnettomuus näytti samaan viittavan tosiasian, mihin huomioni kiintyi aivan itsestään, sen kummemmin puntaroimatta.
Kiinittyikö kenenkään huomio, kun vedessä ei näkynyt muita pelastusaluksia, kuin ne pienet värkit, joihin mahtui liian vähän hädässä?
Laivassa oli riittävästi pelastusveneitä. Melko isoja. Mutta?! Ne roikkuivat korkealla. En uskalla arvioida korkeutta. Havaintoon ei tarvinnut meriosaamista. Työläisen järki esitti ihmetyksen: --- Noita on mahdoton saada nopeasti käyttöön, jos (kun) tarvitaan?
Televisokuvissa nähdyt kelluvat olivat saatavilla kannen päällä. Niitä ei tietenkään ollut riittävästi.
Kuvissa en nähnyt yhtään varsinaista pelastusvenettä. Ne roikkuivat edelleen kiinnityksissään, eikä pelastaneet ketään. Ei niitä saatu käyttöön hätätilanteessa.
Hyttiosastolla äimistelin. Hyttien sijoittelussa ei ollut järkeä. Sokkeloinen labyrintti oli eksyttävä. Pakosta tuli mieleen: -- Täältä on mahdoton osua oikealle reitille, jos jotain sattuu. Onnettomuuden jälkeen en voinut olla kuvittelematta tilannetta katastrofin tilanteessa. Jos olisin itse....? Jossitteluahan se oli. Joku olisi vakuuttanut turvalliseksi. Sitähän koko laiva normaalisti olikin.
Jostain syystä katselin tarkemmin ajosillan kiinnitystä. Kauemmas en nähnyt varsinaisia oven salpoja, mutta huomioin paksut puomit vahvikkeena sisäpuolella. Juuri siitä osasta vesi tulvi sisälle. Sellaista en uskonut tapahtuvaksi. En voinut kuvitella.
