Televisio mässäillyt pitkään pohjoismaisilla rikos-sarjoilla. Muutamaa pätkää vilkaistuani, ei tee mieli seurata. Ohitan. Mietin usein; eikö mitenkään voisi tehdä toisenlaisia?
Nyt suomalaiset tarttuneet vaihteluksi esittämään rauhan neuvottelijoita. Erinomaista aloitteellisuutta!
Kriitikot puhuvat laatusarjoista. Mistä tuntee laatusarjan? Miten se eroaa hömpästä. Monet laatusarjoiksi mainitut ohitan hömppänä. Kun olen nähnyt muutaman osan.
Suomalaisten yritys kiinnostaa. Montako osaa jaksan katsoa? Sorjosesta en tykännyt. Jokaisessa sarjassa näyttää väkivalta kehittyvän raaemmaksi. Onko se taidetta?
Syytä kysyä: Miksi tehdä ja miksi katsoa? Väkivaltaisilla sarjoilla ei maailmaa paranneta. Katsojia koukuttamalla tehdään rahaa.
Rauhan neuvotteluja edeltää väkivalta. Väkivalta, jossa raakuus nousee äärimmäisyyksiin.
Aiheesta kertovaa fictiota en ole tuntenut. Saattaa vaatia tasapainoilua tekijöille.
