Ohemäen alakoulussa piti laulaa. Opettaja Katri Mietinen käski. Jokaisen vuorollaan. Arvostelussa turvautui Jumalaan. - Sinulle on Jumala antanut laulun lahjan! Oli antanut muutamille. Minä olin aivan osaton. Arvostelu kuului - Eipä ole Jumala antanut erkille laulun lahjaa!
Milläs vihellät, jos huuli on halki? Sanonta pätee, vaikka huuleni ei ollut halki.
Toinen arvostelu viisissä kymmenissä. Tanssittiin Suojalassa. Partnerini Lea arveli: - Sinulla varmaan on hyvä nuottikorva.
- Minähän olen ihan epämusikaalinen!
- Jos ei oo yhtään perillä, niin ei sitä huomoo nuin pieniä virheitä.
Olin perillä ja huomasin pienen virheen. Mutta virhe ei ollut nuotissa, vaan äänilevyssä. Levy takertui yhden tanssiaskeleen ajaksi. Askeleeni takertui täsmälleen siksi aikaa ja tanssi jatkui kuin ongelmaa ei olisi ollutkaan. Jalkani vain oli paikallaan sekunnin murto-osan. Levyn virhe määräsi.
Muutama vuosikymmen sitten sattui juttukaveriksi Pekka Luomi. Hän ei ole kuka tahansa rumpali.
Hän kehui Tapani Kansaa. Minä en ole ymmärtänyt Kansaa muita paremmaksi laulajaksi. Mutta sitten kun ostin CD-levyn alkuperäisiä latino-amerikkalaisia tangoja Tapani Kansan suomeksi laulamana.
Tietokoneeni oli vasta ostettu ja panin korvilleni ensimmäisen kerran stereokuulokkeet. Melkoinen hämmästys! Kuin olisin kuullut ensi kertaa Tapani Kansan laulavan! Tämmöistäkö voi olla?
Aloin hämärästi tajuamaan, että elämästäni puuttuu suuri osa; musiikki. Musikaalisuus.
Ymmärsin, että korvani eivät kuule kaikkia ääniä, eivät erota.
Korvani ovat viottuneet, eikä ihme. Niitä rasittivat monenlaiset kovatkin äänet työssä. Televisiota kuuntelen kuulolaitteilla. En stressaantunut, vaan ihmettelin. Panin laitteen vain toiseen korvaan kuunnellakseni uutisia. Ei kuuluu kovin hyvin, kunhan jotenkin saan selvän. Kuulolaite toistaa äänen korvaani, mutta toisessa korvassa kuuluu matalampi, aivan kuin häiriöääni, kuin eri laitteelta. Mitäpä noista.
"Häiriöääni" tuli korviini tänään. Musiikkia televisiossa. Ei korvissa laitteita. Kuulin minkä kuulin.
Viulun soitto kuului hyvin. Mutta välillä matala urahdus, ei ollenkaan soiton ääni. Soinniton? Asiaa tuntemattomana pohdin: - kuuluuko se määrätyltä kieleltä? - Ei kuulu. Aikani ihmeteltyäni ymmärsin sormittamisen. Vähän omituista. Viulun roka soutaa ja hyppelehtii. Näppärät sormet tanssii. Hienon viulun äänen välillä kuuluu matala urahdus.
En pysty selittämään, eikä tarvitse. Kukaan muu ei siitä kuule muuta kuin sulosäveliä. Sairaat korvani tulkitsevat omintakeisesti jonkin.
