Heräsin kuuden maissa. Kahdeksalta kahvi. Yhdentoista jälkeen Valkoapila. Syötyäni kylläinen. Selailin konetta. Noudatin vuoteen kutsua. Ei ole käsitystä unen kestosta. Tavallista on, etten tiedä milloin olen valveilla, tai milloin unessa. Valveilla ollessani katsoin televisiosta Panaman kanavan historiaa. Hirvittävää "ali ihmisten kärsimystä" ja ylempien ahneuden mittaa.
Mieleen jäänyt kuva urheilukentän laidalta: neliömäinen nurmialue, jota reunusti urheilukentän kapea katsomo. Jonkin maaseutu paikalle vasta laitettu jalkapallokenttä. Viittaa uneen, kun kentällä ei ollut ketään. Kuitenkin pystyin arvioimaan turhaksi, kun pienten kenttien katsomot ovat usein melkein tyhjänä.
Maatessani tunnustelin ranteesta sykettä. Syke ei tuntunut vahvalta ja vähän epätasaiselta. Sydämeni toimintaa tarkkailen usein. Otin mittarin: 125 - 67 - 49 Eiväthän numerot näytä ollenkaan huonoilta.
En pysty arvioimaan kun ei tunnu pahalta. Puut ovat jo vihreinä. Käppäilenköhän vielä täällä kun lehdet kellastuvat?
