Televisiosta ei pitkään aikaan, tokko milloinkaan poliitikkojen suusta kuulunut järjen häivää. Minun arvosteluni ei tosin hetkauta. Huutavan ääni korvessa. Kirjoitan siksi, että jälkeläiseni aina neljänteen polveen huomaavat, että höperö ukki kuitenkin jotain ajattelee. Vanhana sosialidemokraattina minua hävettää. Mielestäni alkuperäinen puolue oli lähellä kansaa, mutta harmikseni se kehittyi tyhjän puhujaksi. Silloin tällöin pulpahtaa Sanna Marin. Hurmaus kyvyn ansiosta ei muista kukaan, miten valtion velka kasvoi. Sanna Marin oli suuri kupla, niin suuri, ettei useimmat vielä huomaa.
Semmoinenkin saavutus, kuin Natoon meno joidenkin mielestä kehutaan. Tosi asiassa Suomi liittyi Natoon paniikissa. Eipä silti, kyllä minäkin pahoja pelkään.
