Yrjö Kallinen sanoi: "Me elämme unessa". Näkeekö Eurooppa painajaisunta? Miten ihmeessä Kreikka pystyy maksamaan velkansa? Rahkeet puuttuvat.
Ei siitä ole kauan, kun suomalaiset kehuivat Espanjaa. Kuinka hyvin terveydenhoito toimii jne.
Kehuivat mediassa, miten hyvin Irlanti pystyy hyötymään EU:sta. "Roskapankkimaa"? Portugalin ministeri kehui heidän taloudensa kohentuvan.
Se on mones maailmanihme, jos Espanja selviytyy. Paljonko se maksaa? Ja kuka sen maksaa? Yrjö Kallisen sanoma voidaan muuntaa nykyaikaan: --- Me elämme virtuaalimaailmassa. Kaikki on pelkkää videopeliä.
Kaikissa maissa käy samoin. Kukaan ei hyväksy valtion menojen vähentämistä. Jos sitä yritetään, nousee kapina. Aivan kuin valtion tuloja voitaisiin nostaa mielikuvituksen voimalla. Valtion menoja lisätään laatimalla uusia hyviä lakeja. Laki pidetään pyhänä, eikä haluta muuttaa tai lakkauttaa.
Samoin käy Suomessakin. Valtiolla on liikaa velkaa ja lisää otetaan. Mutta kun valtion menoja yritetään vähentää, joka puolelta kuuluu yhtämittainen nurina leikkauksista. Siitä ei saa leikata, eikä siitäkään ja siitä varsinkaan ei ollenkaan!
Keksittiin termi: juustohöylä. Kuitenkin pitäisi käyttää kirvestä ja oksasahaa. "Subjektiivinen päivähoito-oikeus" mainittiin. Äläkkä nousi. Entä sitten?
Sen poistamisesta ei kassa paljon kartu, mutta se haittaa käytännössä. Sotkee päiväkodin arkea.
Toimittajat penäävät moraalin perään. Jos vanhemmista toinen on toimintakykyinen, kuuluu lapsen hoito kotiin. Oman lapsen hoito. Vastuu lapsesta.
"Vaikka paremmaksi kaikki muuttuu, silti hyväksi ei milloinkaan".
Valtion menoleikkauksista ovat erimielisiä, tosin vain pieniä määriä.
Mitä merkitsee kaksi tai kolme miljardia, jos velkaa otetaan jatkuvasti? Valtin menoja vähennettävä niin paljon, ettei tarvitse ottaa lisää velkaa.
Valtion budjetti pitää olla keskimäärin tasapainossa. Kun se on tilapäisesti alijäämäinen, seuraavissa budjedeissa se oikaistaan. Oikaista voi vain ylijäämäisellä budjetilla.
Perusajatuksen ymmärtämiseen ei tarvitse diblomiekonomin koulutusta.
