Sydän lehti kertoo: keppijumpasta ovat kehittäneet jalostuneen version; heinäseiväsjumppa. Ei kuitenkaan näy heiniä, vain pelkät seipäät.
Pauli Kemppaisen heinäpellolla harrastettiin heinäseiväsjumppaa. Rakennuksen pohjoisen puolen seinällä mittari näytti + 31 celsiusastetta. Heinäpöly tarttui hikiseen paitaan ja suu kuivi vaikka joi miten paljon tahansa. Koneella niitettyjä heiniä mätkittiin seipäille. Eero ja Seppo kemppainen tuskittelivat kuumuutta ja väsymystä. Istahtivat mielellään heinäseipään varjoon lepäämään. En paljon lepäillyt. Silloin oli urheilijan kunto. Seivästin lähes taukoamatta. Eero ja Seppo eivät ilenneet istua kovin pitkään, kun heiluin kuin heinämies.
Jokunen kesä myöhemmin lomailin Lautakankaalla. Veli Kemppainen ajoi traktorilla halkoja asemalle.
Repsikat olivat katsoneet palkkansa liian pieneksi, jäivät lakkoilemaan, kiristivät. Kemppaiset tiesivät minut töihin pystyväksi ja kysyivät hommiin. Kaksi päivää olin mukana. En kuitenkaan pystynyt tehokkaasti työskentelemään; sairastin rakkotulehduksen ja söin penisilliiniä. Eivät he sitä tienneet. Kuitenkin autoin Veliä eteenpäin. Sana oli kulkenut. Toisen päivän iltana istui Kemppaisen tuvassa kaksi nuorta miestä. Entiset halusivat töihin. Luulivat minun tulleen vakituiseksi.
