Verokikkailulla ei läskit laihdu, eikä luonnonrasittaminen lopu. Kaupan kassalla lastaavat valtavia määriä kaikenlaista pakkausta, purkkia ja purnukkaa, ei näy olevan kallista. Ostan vain ruokatarvikkeita ja laitan itse sapuskani. Rahaa menee kuukaudessa vähän yli sata euroa. Viiden sentin veron lisäys tekisi noin 6 euroa kuukausittain. Ehkä jaksan maksaa, enkä näe nälkää.
Nyt tuntuu suussani hyvä maku, popsin mansikoita ja kermaa. Terveellistä, sanokoot mitä tahansa.
Sain kulumaan toista vuotta lääkärikäynnin väliä. Ajokorttiin tarvitsin. Samalla kontrollikäynti. Hoidan itseäni omin nokkineni ja tehoakin sain aikaiseksi. Alentunut hemoglobiini normalisoitui; 149. Suoraan verrannollinen kunnon kohentumiseen.
Yksi indikaattori on kohonnut tuplaten huonoon suuntaan. Sen takia tehtiin ultratutkimus. Johtaneeko mihinkään? Sillä asialla en aio stressata, mutta ehkä alitajunta sähköttää, kun mielialani on hiukan apea.
Kevään aurinko pehmittää. Väylät loskaisia ja isoja vesilammikoita monttupaikoissa. Kuljin venepaikan ohi. Paljon lunta, peitto paljastuu vähitellen. Aion laittaa venosen vesille, heti kun sen vain saan. Joki Sulaa pian. Kolme joutsenta ojenteli jäseniään jään reunalla.
Kunpa saisin viettää yhden kesän nautittavasti. Nautintoja ovat veneily, videokuvaus, uistelu, marjat ja sienet. Vastoin pessimististä luonnettani olen optimistinen ja uskon elonpäivieni vielä jatkuvan.
