Jälleen tänä aamuna löin toosan hiljaiseksi. Oli kutsuttu kolme puoluepoliitikkoa muka keskustelemaan.
Eivät he keskustele. Näykkivät vastapuolta, yrittävät pilkata ja nolata. Toistavat loputtomiin tuhannen kertaa sanottua. Eivät kuuntele. Kun toinen aukaisee suunsa, jo toinen heristää nyrkkiä, sormi sojottaen vaatii puhumisen yksinoikeutta. Mauri Pekkarinen on pukari pahimmasta päästä, loihtii valmiiksi kaikkitietävän pilkallisen virneen suupieleensä.
Pakko sanoa, että Timo Soini puhuu selkeästi ja käyttää tarvittavia sanoja. Sanottua sanottavansa, sulkee suunsa. Mutta ikävä kyllä, joukoissaan on liikaa vouhottajia.
Yksi vouhottaja suunnittelee mielenosoitusta. Sosiaalimedian kautta kutsuu joukkojaan kokoon. Varuskuntien järjestely hoituu kyllä eduskunnassa. Tai ainakin pitäisi hoitua.
Ei siitäkään hyvää seuraa, kun poliitikot myötäilevät julkisuudessa räksyttäviä, että mitähän kansa sanoo?
Kuumilla linjoilla ja keskustelupalstoilla ei kuulu kansan ääni. Siellä näyttää melskaavan sekopäiset, kaikkkea parjaavat ja kateelliset. Järjen ääni piileskelee jossain.
