Painuin pehkuihin kymmeneltä. Ensimmäinen katkos nukkumiseen tuli noin kello kaksi. Lojuin valveilla. Kapusin ylös. Kello oli vaille neljä. Olin kuitenkin hetken välillä nukahtanut. Tuntui mahdottoman virkeältä. Mitäpä tuossa? Vanhojen tapaan vähäinen unen tarve. Aikaa aamupuurolle.
Syötyäni menin vielä pötköttämään. Heräsin seitsemältä. Kävin asialla. Olo tuntui nahkealta. Väsytti. Heittäydyin sänkyyn. Seurava havainto kertoi kellon lähestyvän kahdeksaa, muutamaa minuuttia vaille.
Tämmöistäkö se vanhojen unen tarve onkin? Uinailin monen monetuista tuntia. Yhden elämän makuisen unen muistan kuin videolta.
Mukillinen kahvia. Harmaa taivas. Huonekin hämärä. En istunutkaan kompuutterin ääreen, vaan läksin lenkille. Jossain vaiheessa en lähtenyt ollenkan aamulenkille. Elimistö pani hanttiin.
Tällä kertaa sujui kohtuullisesti. Pystyin pitkästä aikaa kävelemään rivakasti. Hölkkäsinkin muutamia pätkiä. Asemakadun rinnettä pistelin vastamäkeen päkiäjuoksulla.
Sianlihaa. Eilen olin ottavinani etuselän lihaista osaa. Otin paketin. Siinä olikin kolme kyljystä. Eipä noista kaalikeittoa. Kärvensin niitä. Sekaan porkkanoita, sipulia, makaroonia ja hippunen luomu ruishiutaleita. Muhivat kattilassa. Nälän tunne. Kohta nautiskelen hyvää ruokaa, omavalmistetta.
Päivällä vuorossa uimahalli. Syrjäytymisen torjuntaa.
Näin vanhus. Nuoretkin syrjäytyisi vähemmän, kun viitseliäsyyttä olisi. Itse keksittyä toimintaa vetelehtimisen sijaan. Vähemmän valittamista.
Suomen vanhukset surkeita, media niin kertoo. Hyvinvoinnissa vasta viidennellätoista sijalla maailmassa. Vasta!!!???
Eihän sijoitus huono ole. Satoja kansoja heikommalla! Pitääkö kaikessa olla kärjessä? Kertooko tutkimus totuuden?
Heti perään kertovat ikäihmisten matkustavan paljon. Ovat terveempiä ja rikkaampia. En pysty matkustelemaan. En ole rikkaampi. Sanon aina: vanha, köyhä ja ruma. Maailmassa on kuitenkin jokunen miljardi vähemmän materiaalia omistavaa ihmistä.
Tuskin näytän kovin surkealta?
