Tänään katsoin toisen kerran ohjelmaa suurkaupunkien ruokatoreilta. Kiinnostaa hyvin tehdyt ohjelmat. Yhtymäkohtaa löytyy nuoruudestani. Kahdeksan vuoden aikana ahkeroin pienissä ruokakaupoissa. Lihaa myytiin. Väärällä alalla olin. Paitsi että teurastus ja lihan käsittely sujui mainiosti. Luulen olleeni lihamiesten parhaimmistoa. Mutta luonteeni takia en sovellu kauppiaaksi enkä yrittäjäksi. Siitä huolimatta, vaikka tämmöinenkin lause löytyy työtodistuksesta: "Herra Jauhiainen omaa miellyttävän asiakaspalvelutaidon." Menivätkö nuo vuodet hukkaan?
Istahdin tähän viskomaan "kärpäsen paskoja" valkoiselle pohjalle syystä, kun näyttivät eläintuotteiden käsittelyä aina kasvatuksesta lautaselle asti. Alan veteraani kertoi: "En ollut nähnyt aikaisemmin lehmää. Mies tuli veitsi kädessään, halkaisi pötsin. Se oli täynnä ruohomössöä. Oli kylmä päivä. Mies sanoi: --- pane kätesi tuonne, siellä ne lämpiävät!"
Tiedän, muistan semmoisen kuuden vuosikymmenen takaa.
Tapahtui Joroisissa. En muista, millä pelillä matkustin muutamat kilometrit Kerisalonsaaren tienhaaraan. Siitä jatkoin suksilla. Kylmä, viimainen helmikuun aamu. Päivä juuri valjennut. Hetken hiihdeltyäni tavoitin miehet lapioimassa lunta. Tekivät tietä Osuusteurastamon autolle. Ostomies Mauri Liesvuori arvasi asiani; kysyi: Minnekäs sinä mänet?
--- Hoviniemeen.
--- Hittolaenen! Sinnehän myökii!
Hiljakseen hiihtelin perille. Iso talo. Hoviniemen kartanoksi sanoivat. Ulko-ovesta astuin pitkälle verannalle. Juuri nousseen auringon häikäisemät silmäni sumenivat hämärässä. Verannan jäätyneet ikkunat rajoittivat valonsäteiden pääsyä.
Pakko seisahtua hetkeksi. Katseellani etsin keittiön ovea. Silmäkulmassani näin liikettä. Katsoin, säikähdin. Lattialta kohosi hitaasti suuri otus. Näytti kasvavan valtavaksi. Tuli kohti. Silmäni tottuivat näkemään hämärässä. Bernhardilainen katsoi uteliaana. Havaitsin ystävälliset silmät. En enää pelännyt.
Karjanhoitaja näytti hiehon, jonka sain ottaa. Suuren ladon seinät oli pystytetty pintalaudoista. Reunojen muodot jättivät rakovälit, joista viima pääsi sisälle. Pakkasta - 18 %. Tainnutin hiehon pitkäpiippuisella käsiaseella. Pistäessä roiskahti verta käsille. Veri otettiin aina talteen. Siinä hommassa kului aikaa. Veri jäätyi käsieni iholle. Viillettyäni nahkan auki oli ensimmäisenä mielessä lämmön saaminen käsille. Hiehon ruhossa riitti lämmintä.
Ruho roikkui valmiina tuotavaksi kauppaan. Tulin sisältä. Laittelin suksia alleni, valmiina lähtöön. Mauri talutti tyytyväisenä sarvipäätä lehmää:
--- Suatiinhan myö molemmille elukat!
Pohdin lihalle tulevaa hintaa näin jälkeenpäin. Olosuhteista kertoo omaa kieltään, kun kolme miestä lapioi autolle tietä ja pääsivät perille vasta sitten, kun teurastukseni oli jo paljon ennen valmis.
