Kovaa puhetta

Putin häpäisee Leningradin piirityksessä kärsineitä.  Sitä paitsi Venäjä piirittää.  Ukraina ei pysty! Ukrainalla ei ole toimivaa armeijaa eikä poliisia. Ukrainan tilanne on kaukana Putinin vertauksesta. Voi kysyä: ketkä ovat fasisteja?

Pelottaa tilanne, mutta Natoa huutamalla ei säilytetä rauhaa, vaikka jotkut uskovatkin. Mitähän tämän päivän uutiset kertovatkaan? En ole vielä katsonut. Meni ohi television uutiset, enkä viitsi muita foorumeja perkata.

Miksi suomalaisten piti laulaa EU:n kuorossa pakotteita vaatimassa?  Muka pitää olla samassa rintamassa. Typeryyksissäkin?  Muistuu Itävallan julistaminen boikottiin.  Paavo Lipponen liitti Suomen samaan rintamaan omavaltaisesti, kuin diktaattorin valtuuksin.  Puolusteli: "Pitäähän meidän, kun vanhat eurooppalaiset sivistysvaltiotkin...."
Sai semmoisen kuvan, että Lipposen mielestä Itävalta ei ole sivistysvaltio!?
Lieneekö Suomi?

Nöyrtyykö Venäjä?  Sitä ei usko erkkikään.

"Kuinka hämmästyttävän vähällä..."

Tukkamuoti

Seija kauhisteli Jounin otsatukkaa. Poika oli saksilla haukkiloinut tummaan ukkaansa melkoisen loven.
--- Mitä varten sinä tuolla lailla olet leikellyt?
--- Samanlainen kuin ukilla!

Nykyään Jounin päälaki muistuttaa enemmän skiniä kuin ukkia.

Rommauttamisesta

"Ensin lämmitettään sauna ja sitten rommautettaan!"   Savolaisperäinen sana herättää hilpeyttä.  Käyttökelpoinen sana sopii erilaisiin tilanteisiin.  Alun perin kuulemanani se liittyi kylpemiseen.  Vastoilla kylpemisiin tarvitaan kipakat löylyt.
Sanoivat: "Rommautahan vähän löylyä!"
Vaikka sanoivatkin: vähän, ei se suinkaan merkinnyt lievää ilmaisua. Tarkoitti kunnon rommauttamista.

"Suuret sotahulluraukat"

Tämä maailmankolkka oli pitkään Euroopan rauhallisin.  Pelottaa ja järkyttää Ruotsin suunnitelmat sallia Naton joukkojen liikkuminen alueellaan.  Minne niillä on tarvis mennä?  Suomeenko? 
Läpinäkyvää politiikkaa.  Mihinkäs muualle kuin Venäjää vastaan.
Suomen sotahullut aleksanteri suuren johdolla vaahtoavat Natosta.
Rauhan säilyttämisestä ei sanaakaan!?  Suomen politiikan tavoitteena oli pitää vieraat sotajoukot poissa omalta alueelta. Samalla Ruotsi säilyi miehittämättömänä. "Onneksi heillä on suomalaiset"!

Täytyykö suurella suulla mitätöidä saavutettu vakaa tila, josta Suomi maksoi kalliin hinnan!

Suurvaltakin saattaa harkita hyötynäkökohtaa.  Rauha on aina hyödyllisempi. 
Niin kauan kun muistan, puhuvat asian vierestä. "Diplomatia on itse asiassa sujuvaa valehtelemista". Tuohon olen taipuvainen uskomaan.
Mauno Koivisto: "Jos aikoo saada jotain aikaan, joutuu joskus salaamaan todellista aikomustaan".

Nyt huudetaan avoimuuden perään ja kaikki toitotetaan televisiossa. Suurvaltojen johtajat neuvottelevat yksipuolisella julistuksella televisiossa koko maailman näkyvissä.  Emmekä tiedä, mitä he aikovat tehdä?

Presidentti Niinistön sukkuloinnista emme voi tietää, tuottaako se menestystä?  Tärkeintä on, että suomalainen Mies liikkuu oikealla asialla; Rauhan Asialla! Eikä verhon taakse pääse toimittajat tenttaamaan. Luotettavuus säilyy.

Äänestin EU:ta vastaan. En tiedä miten paljon olin väärässä? Eivätkä tiedä puolesta äänestäneet, miten oikeassa he olivat? Ennustaminen ja "tulevaisuuden ennustaminen"?  Yhtenä syynä mainitsivat turvallisuuden.  Utopistista höpinää.  EU:n armeija on vain unikuva.  Näillä näkymin sen muodostaminen lienee mahdotonta.
Nato on vain tyhjiä kirjaimia ilman USA:ta.  Maailmanpoliisin rooli tulee USA:lle raskaaksi. Ensimmäistäkään pesäkettä ei saanut järjestykseen. 
Vietnam näyttää olevan jonkinlaisessa järjestyksessä, mutta sitä ei tehnyt Amerikan apu.

Irakiin ei tule rauhaa pitkiin aikoihin. Afganistan epäonnistuu. Syyria huutaa Amerikkaa apuun.
Vallankumouksia aloittavat siinä uskossa ja toivossa, että länsi auttaa.  Suuri virhe on lännen aulis myötätunto, vaikka ei voikaan auttaa.  Mutta myötätunto innostaa.  Media julisti suurin otsikoin demokratian saapuneen Afrikkaan. "Afrikan kevät".  Ankara takatalvi.

Mellakoijat ja hulinoitsijat eivät pysty pitämään järjestystä.  Tosiasiaa eivät vain tunnusta. Eivät tunnusta Kiovan mellakoitsijoiden kyvyttömyyttä.  "Syitä sysissä ja sepissä".  Ukrainan levottomuudet olivat suuri typeryys. Siinäkin länsi, myös Suomenkin media, puolustivat rähinöitsijöitä.  Käsittääkseni presidentti oli valittu vaaleilla.  Vaalien rehellisyyttä niillä leveysasteilla voi epäillä.  "Voittaa, joka laskee äänet".
Liika kiire!  Seuraavissa vaaleissa voi valita toisin.  Niin: suunnitteliko entinen presidentti itselleen diktatuuria?  Kenpä tietäis sen?  Nykyinen sotku ei näytä hyvältä.

Sanoivat Kiovassa alkaneen rauhallinen mielenosoitus.  Sitä ei ruudussa näytetty. Sen sijaan näytettiin sekasortoa.  Näytettiin katukiveystä purkavia nuorukaisia. Sellaiset nuorukaiset eivät muodosta valtion selkärankaa.

Kirjoittamiseni ei hyödytä ketään. Eikä sepustukset ole joka kerta johdonmukaisia.  Kirjoitan tajunnan virtaa.   

Niukan saaliin veneily

Puolen päivän jälkeen sää näytti suopeutta. Puiden liikkeestä puntaroin tuulta. Pääsin vesille.
Poutataivaalla harvassa pilviä. Ei sateen uhkaa lähiaikoina.
Vaihtelevaa.  Tuuli puhalsi leppeästi, mutta välillä tuuli kovemmin.  Suonteen selän pituussuunnassa tuuli saa hyvän vauhdin.  Vastatuuli on useimmin kun täältä päin lähtee. Pieni aallokko liplattaa veneen keulaan, mutta uskomattoman nopeasti nousee puolen metrin aallokko. Ajelen kohtuullisella kaasulla, vältän aaltojen paukuttamista veneen pohjaan.  Aallokko ei häiritse läheskään niin paljon kuin aikaisemmin.  Moottori on paremmassa asennossa.

Siitä poukamasta sain joskus hyvin. Ahvenia ja haukia.  Yksi hauki tarttui. Kovin pieni. Heitin järveen. Pilkkiin tarttui pikkuinen ahven. Uistimeen näppäilivät, mutta ei tarttunut. Meni enemmänkin risteilyksi. Hyvä niinkin. Terveellistä keholle ja mielelle.

Välillä vedin.  Sattui ahven. Hyvän kokoinen, liian karkeat ruodot kukkoahveneksi. Seilasin kotiin päin, pilvi varoitti.  Tutussa ruohikon reunassa tarttui minihauki. Annoin pyristellä pintavedessä itsensä vapaaksi. 

Mikäs kolahti veneen perällä?  Katsoin hetken päästä taakseni. Ukkospilvi. Rauhallinen. Napsautti vain muutaman kerran. Musta pilvi näytti pysyvän paikallaan.
Havahduin kun katsoin kylän suuntaan. Sataman takaa nousi laaja pilvi. Syytä lähteä. Kokosin uistimen. Nostin pilkin vedestä. Siitä oli mato hävinnyt. Merkki kaloista. Uskoin illansuussa ahventen liikkuvan. En aikaillut. En halunnut myrskyn silmään. Ukkospilvien liike on arvaamaton. Tuulikin voi yltyä.
Siionin sillalle tultua ripotteli muutamia pisaroita. Pieniä pisteitä vedessä.  Arvelin jotta yhtyvätkö nuo pilvet?  Kävi kuitenkin niin että se ensiksi havaittu haihtui jotenkin.
 En nostanut kuomua vähän ajan takia.  Kastuin vähän. Kun pääsin rantaan, aurinko ilkkui hienolla paisteellaan.
Tuliko hieno ilta!  No, se siitä.
Mustia pilviä ilmestyi, mutta ei satanut. Vaikka mistäpä tiedän?  Sisällä istuin. Töllötin.

Huvittuneena katsoin kahta ahventa. Oli huomattava kokoero. Viskaanko pienen pois?  En heitäkään menemään.  Vaan ison seuraksi kattilaan.
Ei ollut perunoita, ei sipulia!  Pilkoin yhden tomaatin ja pussista hippu jauhettua pippuria, suolaa ja loppuvaiheessa loraus kermaa.
Hyvänmakuista lientä.   

Luikurisepät

Katsellessani kuvia Eilasta, putkahti muistini sokkeloista korjausmiehet.  Muistamieni asioiden yhteydestä se sattuu syyskesään v 1938. En ollut vielä koulussa.
Kaksi jalkaisin kulkevaa miestä tuli Korpelaan.  Tulivat sopivaan aikaan. Tiesivätkö tarpeen? Maitokone piti pahaa ääntä. Semmoinen käsinpyöritettävä  pienoinen laite, jolla erotettiin maito kermaksi ja kurriksi.  Tapanani oli panna metallimukini kurritorven alle. Sain lämmintä kurria ja vaahdosta  ylähuuleeni maitoparran.
Aikakausien eroista kertoo seikka, että Korpelan sanavarastossa ei tunnettu sanaa separaattori. Ja tämä kirjoitusohjelma lykkää punaista sanalle kurritorvi.

Keskustelu ei ole tajunnassani. Joka tapauksessa sopivat maitokoneen korjauksen. Verstaaksi varasivat saunan porstuvan.
Jossain vaiheessa menin katsomaan oviaukosta. Toinen mies tuumi kuin itsekseen:
--- En tykkää, että työtäni katsellaan.
Luultavasti poistuin heti.  Ennätin kuitenkin tehdä havainnon. Mies naputteli pienellä vasaralla kirkasta peltiä hammasrattaan päälle. Päässäni näkyy selvä muistikuva penkillä istuvasta miehestä työssään.

Iltalypsyn jälkeen pääsivät kokeilemaan maitokonetta.  Muistini kertoo, että tuo samainen mies pyöritti ja kone toimi hiljaisella äänellä ja tärisemättä. Kerma ja kurri lorisivat tasaisesti omista torvistaan. Kaikkien naamalla näkyi hyvän mielen ilmauksena hymy. Kuului tyytyväisyyden hyrinä. Koneesta ja ihmisistä.

Onnellista olotilaa jatkui. Kului kaksi viikkoa. Aamulypsyn maitoa laskiessa irtaantui hammasrattaan päältä peltiliuskaa!!!???
Sanoin nähneeni miehen vasaroivan sitä peltiä.
--- Minkä taatta et sanonna?
Turhaan minua moittivat. Mistä olisin ymmärtänyt, että ukko tekee vilunkia? Kuusivuotiaan metallityökokemus oli pitkien vuosien päässä tulevaisuudessa.
Sillä erotuksella, että asiakkaat katselivat työtäni monen monituista kertaa.
Jos jouduin turvautumaan "pielaveteläiseen konstiin", se tehtiin yhteisymmärryksessä. Hätävarana.     

Sodan uhrit

Joku valtias sanoi: "Minulle ei merkitse miljoonakaan miestä!" Merkitseekö nykyisille vaikuttajille miljardikaan ihmistä. Valtias tarkoitti sotilaitaan. Minä kysyn ihmisiä? Venäjä, Nato, EU, mitä  vielä?
Välittävätkö he yhdestä ihmisestä? Välittävätkö sadasta ihmisestä? Välittävätkö tuhannesta ihmisestä? Välittävätkö kymmenestätuhannesta?  Välittävätkö sadastatuhannesta? Välittävätkö miljoonasta ihmisestä? Välittävätkö miljardista ihmisestä?  VÄLITTÄVÄTKÖ HE MINUSTA????
Eivät välitä, ellei ihmisjoukoista tule heidän kannattajiaan!!!!!  minä olen mitätön, eikä mielipiteelläni ole mitään arvoa! 

Uskomatonta. Politiikkaa vai typeryyttä?

Venäläistä rekkajonoa näyttävät televisiossa päivästä päivään, viikosta viikkoon, eikä kukaan tee mitään????!!!!
Tyhmyyden huippuko vai suuri huiputus?  Huiputusta epäilevät lännen
"lokarit". Idän jättiläinen väittää humanitääriseksi.
Toimiiko Punainen Risti?  Punainen Risti vetoaa turvatakuisiin, eikä suostu saattamaan!  Miksi saattamaan?
Minua alkaa epäilyttää länsivaltojen moraali. Tekopyhyys. Putin sanoi EU:ta kaksinaamaiseksi! Sitä se on! Neuvostoliitosta opimme myös moninaamaisuuden!?

Katson sammakkoperspektiivistä, sillä tavalla kaltaisiani ajattelijoita pilkkaavat. Unohtavat, että jättimäistenkin puiden juuret ovat maassa.

Miksi Punainen Risti puhuu saattamisesta?  Korpifilosofin ajatus sukkuloi yksinkertaisissa asioissa. Kaikkein tyhmin junttikin (kuten minä) tajuaa, että yksinkertaisin tapa on tarkistaa rajalla, onko kuormassa elämää säilyttäviä vai tappovälineitä.  Elämää säilyttävät lasketaan, mutta tappovälineet estetään.

Monta viikkoa on jahkattu. Miksi ei ole otettu selvää rekkojen sisällöstä????  Inhimillisiä kärsimyksiä lisäävät Venäjä, EU, Ukrainan hallitus ja separatistit???!!!! Ehkä USA???

Miksi? Kenen etu?

Osallistuuko Punainen Risti politiikkaan?   

Lukuelämys?

Viime aikoina en lukenut paljoa.  Romaanien lukemisen jätin, katsoin sen joutavaksi. Eilen ryhdyin toimeen ja otin hyllystä kirjan. Dean R. Kootz Pimeyden palvelijat. Mistä lie moinen teos tullut? Kirjaston jämiä se ei ole.
Halusin kokeilla lukea se kokonaan. Ja luin. Kaikki 443 sivua.  Kansi kehuu: "USA:n listaykkönen".
Kannatti lukea.  Sain vaihtelua. Irrottauduin rutiineista. Ensiksi mekaaniseen puoleen.
Paksun kirjan lehtien kääntäminen onnistui huonosti. Saa vaikutelman, että tätä käsissäni ollutta ei ole kukaan lukenut.  Käsittelyn jälkiä ei näy.
Kömpelöillä sormillani ei meinaa millään saada lehteä erilleen.  Paksu kirja on jäykkä.  Hyllyssä lojuessa paperi tekeytynyt ja lehdet takertuvat toisiinsa.
Noin huonoa paperia ja kelvotonta painojälkeä tapaa venäläisissä.
Huonosti valkaistulla paperilla harmaa teksti ja minulla huonot lasit ja vielä huonommat silmät.
Aurinko näyttäytyi pilvien välistä. Luonnonvalossa näin lukea. Heti kun auringon valo alkoi himmetä, lukeminen hankaloitui.
Napsautin kattovalon palamaan kahdella lampulla.  Näkyi heikosti.  Pidin päällä kaikkia neljää lamppua, mutta Näin aina vain huonommin.  Huvittuneena jatkoin "lukemista".  Tiedän olleeni nopea lukija, mutta nyt silmäni harhautuivat vikariville, piti ottaa uusiksi. Halusin viedä "testini" loppuun asti.

Ei nukuttanut yhtään. Vilkaisin kelloa välillä. Tunnit kuluivat. En väsynyt.  Viimeisen rivin nujerrettuani kello ennätti puoli neljään. Joskus alaikäisenä luin kirjan loppuun. Nuorilla naisilla oli rakkauskirjoja. Niissä jahkailivat kommellusten kanssa, kunnes viimeisillä riveillä sanottiin: "Minä rakastan sinua". Sitten suudeltiin. Niinpä naiset katsoivat ensiksi lopusta ja vasta sitten alkoivat lukemaan alusta.  Semmoisen kirjan lukemisessa en viipynyt monia tunteja.  Alaikäisenä luin mitä käsiini sain.

Tämä "pimeyden" kirja on rakennettu sillä tavoin, ettei viimeisistä sivuista kostu ennakkoon lukemalla. Pitkitettyä tarinaa.

Aluksi tuli mieleen Päätalo.  Ei yhtä verkkaista, mutta pikkutarkkaa kuvailua kaikista esineistä: "Istui kuningatar anne tyylisellä tuolilla".  Useimmiten riittää sanonta "viskiryyppy".  Tähän piti präntätä" Chivas Regal. Halpojen kirjojen statusta nostavat tunnetuilla arvostetuilla "brändeillä".  Ollaan "paremmissa piireissä".  Hymyilytti pikku seikka. Chivas Regal tuli tietämykseeni Matti Ikäheimon myötä. Hänen fanituksensa kohdistui Chivas Regaliin.

Tarina ei ole millään tavalla uskottava. Väkivallalla mässäily menee liiallisuuksiin.  Kerrontaan sisältyy rajuja kohtauksia.  Minä niuhotan! Vainottujen kohtaloa pitkitettiin vihoviimeiseen asti. Selviytyminen oli aina heikon langan varassa.  Lopussa meni tilanne toivottomaksi. Puolustautuneet mies ja nainen, sekä pikkupoika olivat täydellisessä avuttomuuden tilassa, ampumalla haavoitettuja. Loppu mielettömän mielikuvituksellinen. Yksi "konna" teki "kääntymyksen", eikä totellut "Jumalan Lähettilästä". Vanhaa mielipuolista naista, jonka lepakot "nokkivat" kuoliaaksi. Miksi lepakot eivät "nokkineet" muita?             

Ihmisten ampumisessa en ole asiantuntija, mutta en voi käsittää tavallisen kiväärin luodin katkaisevan ihmisen päätä irtopoikki?

Syrjäisen vuoristomajan tuulimyllyn akkujen kirjoittaja sanoo olevan "kymmenen vuoden latauksessa".  Myllyhän lataa niitä silloin kun tuulee. Akuista otetaan virta käyttöön. Tuulettomana aikanakin on sähköä, kun mylly lataa akut.

Mahtaako tuota kirjailijaa olla olemassa. Epäilen kirjoittajiksi useita henkilöitä.
Olkoon miten tahansa. Tuon kaltaisia en lue. Vain ajanvietettä. Jossakin yksin eikä muuta tekemistä, lukemalla kuluu aika.

Lukemista olen aikonut, mutta toisen tyyppisiä.  Löytyyköhän kirjastosta Koraani. "Alaikäisenä" luin Raamatun lähes kokonaan. "Yli-ikämiehenä voisin lukea Koraanin". 

Pikkurikollinen

Jukka Raitanen nousi laulajana esille laululla vangin tuntemuksista. Pikkurikollinen.  Menestyi kohtalaisesti.
Miksi Jukka Raitanen aiheenani?  Sattuman sanelema summa.  Pirkko kertoi, että Jukka Raitasen vaimo on tullut jonnekin Pielavedelle.  Arvelin, ettei täällä paljon ole mahdollisuuksia, ainoastaan kunnalla.
Tuula Raitanen tuli Esso-Kokkoselle.  Havaitsin siellä asioidessani uuden sievän nuorehkon naisen. Enhän osannut yhdistää, enkä juoruiluja kuule.  Siinäkin on paradoksi: kukaan ei minulle kerro juoruja, kun olen luotettava?!

Pirkko ei minulle ilmaissut millään tavalla, että Tuula Raitanen on Essolla. Kun tuli puheeksi sattumalta, Pirkko sanoi: "Se pimu".

Terveenä ollessani olin nopealiikkeinen.  Siitä seurasi joskus jotain.

Tulin kotiini ja kuulin keskustelun häntää kun Pirkko oli puhelimessa. Puhui Paula Tuomaisen kanssa.
Kyseessä Tuula Raitanen.  Pirkko mainitsi juuri ettei ole tavannut lähiaikoina Tuulaa. Pirkko häkeltyi, kun törmäsin sisään, mutta myöhästyi selityksessä, yritti vesittää: Tuula ei arvaakaan että me tiedämme jne...
Ikään kuin ei tuntisi Tuula Raitasta. Ihmiset luuli ja Pirkko luuli, että olen kertakaikkiaan tyhmä.
En reagoinut kuulemaani puhelinkeskustelun aihetta.  Tuula oli tullut tuttavaksi Iisalmessa.  Paula Tuomainen asui silloin Iisalmessa.  Pirkko pelkäsi, että Tuulla Raitasen kautta tulee tietooni Iisalmessa tapahtuneista.

Ympäri käydään jne...  Muitakin yhteyksiä.  Pirkon kanssa Kohoniemen tansseissa.  Tähtenä Jukka Raitanen.
Jukka Raitasen seurueessa oli vaalea kaunotar. Todella kaunis nainen.  Tanssiyleisöä ei ollut runsaasti. Raitasen seurueen kaunis nainen maleksi siinä meidän lähistöllä. Sen kummempaa en siitä arvellut.
Lähtiessä selvisi, että Pirkon sievä pyöreä olkalaukku oli kateissa. Eikä sitä löytynyt mistään penkkien alta.
Raitasen kaunotar vei sen!
Jälkeenpäin tuli korviini, että Jukka Raitanen ja vaalea kaunotar riitelivät rajusti tanssien jälkeen!

Kirjailijan vikaa on ja pohdin sattumuksia.
Lähistöllä oli vain Raitasen kaunotar, joten vain hän pystyi vohkimaan Pirkon laukun.

Riitaa ymmärsin ja hekumoin ajatuksella: Laukussa ei ollut mitään arvokasta, vain kymmenen markan seteli!  Liian pieni saalis, että Jukka Raitanen uskoi sen todeksi, epäili nartun vetäneen välistä!?

Muita yhteyksiä.  Pirkon sisko nimeltään Sisko seurusteli Pentti Laukkasen kanssa.  Tekivät lapsen: Mikan, joka näyttää lukevan tätä foorumia.
Pentistä kerron arvioni. Kiltti ihminen. Pidin hänestä. Siitäkin huolimatta, että hän oli ollut Jukka Raitasen porukassa.  Asiasta en tarkemmin tiedä, kun en "juoruile".
Jukka Raitanen käyttänyt, kuten vaaleaa kaunotartakin?

Kävin katsomassa Pentti Laukkasta Ruotsissa hänen työpaikallaan. Pidin näkemästäni, Pentti työskenteli asianmukaisesti. Vanhemman ammattimiehen apurina.

Pentti Laukkanen ilmoitti tulevansa Pielavedelle linja-autolla  ja kertoi tulevansa  määrätyllä
aikataululla. Tuli käymään meillä. Sanoi tulleensa Iisalmeen junalla ja siitä Pielavedelle linja-autolla.

Kuinkas sattuikaan? Pirkon veli Pentti Kemppainen on rautatieläinen.  Hän oli ihmetellyt: siihen aikaan  ei tule Iisalmeen junaa, kuin vain pohjoisesta?

Pentti Laukkanen tuli vieraaksemme, eikä salannut, että tuli vankilasta Sukevalta.  Muistilokeroni eivät kerro: mistä syystä Pentti oli Sukevalla.  Tällä hetkellä tuli mieleeni puukotusjuttu, jonka takia Pentti karkotettiin Ruotsista.

Sukevalla Pentti oli tavannut tuttuja.  Samassa sellissä makasi yläpetillä Nestori Jauhiainen. Alapetin nuori mies leikitteli pomputtamalla jaloillaan yläpetiä.
Nestori karjaisi:
--- Haluatko sinä puukosta?!
Nuorukainen hiljeni.  Nestori oli melkein mustalaisen oloinen tumma äreä mies.
Järjellä ajatellen: Eihän Nestorilla ollut puukkoa!!!!????
Vai oliko?  En usko, ei Nestori ollut niin ovela. Yksinkertainen viinatrokari.

Pielavedellä kiersi juttu: "Nestori palo viimesen kerran." Nestori kärähteli useamminkin.
Nestori menehtyi tulipalossa. Siitä syytettiin miestä.  Nimeään en tiedä, mutta muistilokeroissa kummittelee nimi: Laukkanen. Muisti tekee tepposia.

Pentti Laukkanen koki kohtalonsa Varkaudessa.  Hänet tapettiin. Julmalla tavalla tehtyä murhaa ei selvitetty. Tappajat ymmärsivät kääriä ruumiin mattoon, mutta eivät muistaneet tapahtumista mitään. Niin juovuksissa olivat.
TV-sarjoissa annetaan semmoinen kuva, että kaikki murhat pyritään selvittämään.  Pentti Laukkasen murha oli pikkurikollisen murha, ei gangsteripomon. Murhatkoot toisiaan, mitä väliä, yksi vähemmän!

Tietooni tulleen mukaan Pentti Laukkasen murha ei selvinnyt, ei muka tiedetty, kuka seurueessa ollut teki teon. Järkyttävällä tavalla tehdyn murhan!

Kun uutisista kuulen rikollisten murhista, ajattelen, että tappakoot toisiaan! Mutta ketä tappavat?

Pentti Laukkasen murha on niin selittämättömän järjetön, ettei tajuntaani mahdu kuin varoittava esimerkki: Näin käy, jos tietää, mitä ei pidä tietää, tai jos epäillään tietävän, niin varmistetaan.

Niistä porukoista ei voi vetäytyä pois!

Luontoretki

Käpäisin pikaisesti Lintharjun lenkin alkupäässä.  Sieniä näkyi vähän. Ei herkkutatteja eikä kanttarelleja.  Muutamia haperoita, niistä en välitä. Pari kangastattia.  Ne ovat yleensä löperöitä, enkä kiinnostu.  Vilkaisin kuitenkin. Olivat erinomaisia. Luja kanta ja napakka lakki. Puhtaan valkoinen malto. En kerää.

Kävely sujui ihmeen hyvin. En hoiperrellut.  Tänä aamuna olin harvinaisen virkeä. Arvelin, etten olisi.  Torstaina ostin tavallisen 35 cl pullon Delfin-konjakkia. Torstai-iltana napsin osan ja perjantaina loput. Arvelin turhan paljoksi.  Kuitenkin tänään olo tuntuu huomattavasti paremmalta kuin torstaina. Silloin väsytti.

Täytynee yrittää katsoa netistä käärmeen lajia.  Kaksi havaintoa.  Viime kesänä lenkin loppuosalla polulla otti aurinkoa jumalattoman kaunis käärme. Ei iso, noin puoli metriä. Nahan väri häikäisi kuparin hehkuisena, loistavana.
Kyykäärmeen tunnen. Olen moista otusta tuijottanut silmiin noin kahdenkymmenen sentin päästä. Muita käärmeitä en ole nähnyt.  Tarhakäärme on olemassa, mutta se ei ehkä ole tuommoinen.
Sitten vaskitsa?  Dokumenttiohjelmassa sanoivat ettei se ole käärme, vaan joku muu otus.  Näkemäni vaikuttaa käärmeeltä. Samanlainen kaksihaarainen kieli, kuin kyylläkin, haroo ilmaa.

Tänään näkemäni oli samaa lajia, mutta vaatimattomamman näköinen.  Harmahtava.  Nahan pinta samanlainen. Kun siirryin katselemaan eri kulmista, niin auringon säteet heijastuivat eri värisinä, kirkkainakin. Tämä oli pienempi kuin se viimekesäinen, ehkä 40 cm, myös hoikempi.  Nuori yksilökö? Viimekesäiseen paistoi aurinko suoraan jyrkässä kulmassa. Vaikuttiko värin heijastukseen?
Aurinko ei sattunut tähän aivan suoraan. Puiden oksat varjostivat, eikä lämpökään ollut vielä korkealla.
Sinne jäi lekottelemaan.  Poikasena olisin kai tappanut ja näytellyt voitonmerkkinä.
Jokohan olen aikuinen?

Viisaita vai tyhmiä?

Kysymys koskee valtakuntien johtajia. Onko Suomen pääministeri sotahullu?  Natointoilu ei riitä, vaan pitää mennä uhoamaan Amerikan median haastattelussa Venäjän vastaisena?  Presidenttimme sentään menee oikealle asialle Moskovaan ja Kiovaan.  Lykkyä tykö!  Kunpa saisi edes "sinapinsiemenen verran" positiivista tulosta.

Nykyisen pääministerin harkintakyky näyttää pettävän. Pahanlaista vauhtisokeutta.

Suomen ei pidä vouhkata etunenässä Venäjää pakottamassa. Syytä viettää pitkänlainen tuokio kartan ääressä!  Nuoret poliitikot haluavat yhä enemmän vahinkoa maalleen.  "Pakotteista" seuraa vahinkoa.
"Takin kääntämistä" ei tarvitse hävetä, se on viisautta. Tosiasioiden tunnustaminen.  Media ilakoi, jos poliitikko sanoo jotain, mikä sotii vuosia aikaisempaa mielipidettään vastaan. Mielipide on mielipide ja tosiasia on erikseen.

"Suomettumista" häpeävät vieläkin. Suomettuminen oli yksi työkalu Suomen itsenäisyyden säilyttämisessä. "Sankarillinen itsemurha" vältettiin.

Kirja on painettu Suomessa v 1982.  Kirjassa ydinharha George F. Gennan ymmärtää Suomea, jota pilkkasivat suomettumisesta (finlandisierung):
"Suomi on nelimiljoonainen kansa ja sillä on pitkä vaarallinen raja."

Meidän herramme näyttävät unohtavan, että sama raja pätee tänäkin päivänä!

Unohdan ryssävihan ja nostan hattua Putinille.  Ainut osallinen valtionjohtaja, joka esiintyy. Maltillisesti.  Suomen Stub, Englannin ministeri hilluvat televisiossa. USA:n presidentti uhkaa julkisesti ruudussa.  Viisastako?  Neuvottelutuloksia tekivät tähän asti suljetuissa tiloissa.

Täysin katteettomia lausui Ukrainan puolustusministeriksi valittu.  Uhkaa voittaa Venäjän ja valloittaa Krimin!!???
Liian suuri urakka hänen hartioilleen.

Mihin unohtui poliitikoilta ja medialta: Kuka aloitti?
"Rauhalliset mielenosoittajat" mellakoivat Kiovassa.  Särkivät ja polttivat. Purkivat katukiviä aseikseen.  Länsivallat tukivat myötätunnolla.  Katsoivat edukseen ajaa "väärä" presidentti Venäjälle.  Ajattelematta seurauksia.
Tarkoittaessaan silloista Neuvostoliittoa, sanoo George F. Gennan Suunnilleen näin:
--- Meidän ei pidä pyrkiä kaatamaan hallitusta, sillä näköpiirissä ei ole sellaista tahoa, joka pystyisi ottamaan vastuun...

"Afrikan keväässä" veivät demokratian ilosanomaa.  Demokratian sijasta siellä vallitsee kaaos.  Eikä kukaan tiedä ennustaa sekasorron päättymistä.
Irakissa sotivat. Syyrian murhenäytelmä jatkuu. Egyptissä kuohuu. Kaikkialla yhtä mylläkkää, mielipuolista.  Afganistaniin ei tule rauha.
Natointoilijat eivät näe mahdollisuutta, että USA kyllästyy.  Maailmanpoliisin tehtävä osoittautuu ylivoimaiseksi.  Vihamielisyys USA:ta kohtaan lisääntyy entisestään, kun aloittaa pommitukset Irakissa.  Pommitukset eivät ratkaise.  Ratkaisevat sitten kun järjettömyys ylittää kaikki rajat ja tuhotaan valtakuntia.    

Haittaako helle

Ei paljon.  Poikkeuksellinen ilmiö. Sydämen puoli ei kärsi, mutta luultavasti turhan korkea lämpötila vaikuttaa enemmän aivoihin.
Illan tultua avaan ikkunoita olohuoneesta ja keittiöstä Tuuletusikkunan kummastakin.  Aamulla suljen, kun ulkoilman lämpö lähenee sisälämpöä.
Tällä hetkellä klo 13:28, huonelämpö 27,6.  Ulkona on lämpimämpää. Suljin ikkunat, vedin verhot. Tästä lähtien iltapäivällä auringon suunta muuttuu ikkunaseinän puolelle ja lämmittää hurjasti.
Eikä ole säleverhoja. Suunnittelin hankkimista, mutta olin saamaton. Paikkakunnalla ei kukaan ilmoita myyvänsä niitä.

Saan nukuttua hyvin ja riittävästi. Siihen avittaa riittävän pitkä kävely ja vesillä soliminen. Parina yönä on peti kostunut hartioiden kohdalla. Nukun iho paljaana, mutta tarvitsen peiton. Tottumus.

Eilen illalla sain tarmon puuskan ja läksin kävelylle. Se kesti kaksi tuntia. Puoli seitsemästä puoli yhdeksään. matkaa kertyi ehkä 7  kilometriä. Matelua! Pakollinen matka taajamassa yhteensä edestakaisin tekee kolmisen kilometriä.  Lenkkireitillä kuljin vain pakolliset sadat metrit päästäkseni pienille sivupoluille. Tutkailin herkkutattipaikkoja. Tähän aikaan ei vielä näy ainuttakaan.
Päätin oikaista poikkipolkua reitin paluupuolelle, mutta läksinkin heti ensimmäistä polkua, vaikka havaitsin sen aivan eri poluksi.

Ihminen vai karhu?  Päädyin karhuun.  Maassa ehkä kuusikymmentä senttiä läpimitaltaan laikku. Hävinnyt pintamaa kokonaan, kuin laikutuskoneen jälki, pienempi vain. Näkyvissä pelkkää soraa. Reunoille ei yhtään roiskunut.
Alasviettävällä rinteellä näkyi kokkareita. Lähinnä pienempi mutta siitä eteenpäin isompi kokkare. Potkaisin sitä. Kokkare ei hajonnut. Siinä oli koivun juuret kiinni, se oli "juuripaakku", koivu sojotti siitä eteenpäin. Tyvipäässä paakun välittömässä läheisyydessä näkyi kuoretonta, käsitellyn näköistä osaa.
Siitä päädyin ajatukseen: karhu temmannut nuoren hoikan, noin 5 cm, koivun paiskannut sitä taaksepäin. Koivu lentänyt viitisen metriä.
Tai sitten voimamies.  Kuka haluaa leikkiä paikassa missä kukaan ei näe?  Enhän minä voi tietää. Sen kuitenkin tiedän aikaisempien havaintojeni perusteella, että siellä karhu liikkuu. 

Lenkkipolku on leveää kangastietä. Talvella latukoneen tekemä hiihtoreitti.  Meno- ja tulopäät melko lähekkäin. En arvannut, eikä ehkä moni muukaan, mitä välissä on?  Entisiä hiekkahautoja, sekä metsää.
Kääntyilin eri poluille. Hylätyn hiekkahaudan jyrkän reunan yläreunalla korpikuusikkoa.  Väistin tiheintä ryteikköä ja jouduin rotkon reunalle.  Jyrkät seinämät jättävät väliin pienen laakson. Pohjalla sen kosteikon näköistä pieni alue.  Voin kuvitella paikalla olleen tuhat vuotta sitten viehättävän, syvän metsälammen. Nyt siinä kasvaa saraheinä tummanvihreänä erottuvana.

Mihinkä vesi menee?  joka puolella rinteillä on talvella paljon lunta. Sulamisvesiä ja valumavesiä tulee melkoisesti. Kuitenkaan vettä ei näy, vain kasvuston ilmaisema kosteus.
Hiekkahaudan ja laakson välinen kannas saattaa olla pelkkää soraa, tai sitten kallion halkeama läpäisee veden?
Onko ennen hiekan kaivamista siinä ollut lammikko?

Kävin aivan pohjalla. Maistoin suuria mustikoita. Ihailin luonnon muodostelmaa.  Kiipesin 60 asteen rinnettä ylös.  Sinne voisi eksyä "perseen alallekin".  Suunasta ei ollut hajuakaan, jos ei auringonsäteet olisi osuneet ylempänä oleviin puihin. Laaksossa vallitsi hämäryys.
Suunnistin auringon mukaan ja tulin tutuille poluille.
Kanttarelleja ei näkynyt.  

Tulitauko

Tulitauko, tulitauko, tulitauko......
Tuntuu kuin tuo olisi eniten käytetty sana mediassa. Mitä se tarkoittaa? Pallopeleissä vietetään puoliaikoja, erätaukoja sekä aikalisiä.  Pommitetaan tuhotaan ja tehdään julmuuksia. Sitten sovitaan tulitauko!  Sen jälkeen sopii taas mellastaa.

Kuka ampui ensimmäisen laukauksen? Kuka ampui viimeksi? Muna vai kana?  Kristitty maailma on Israelin kannattaja. Siitä huolimatta, että juutalaisia sanoivat "Jeesuksen murhaajiksi".  Kristityt ovat rasisteja.  Heidän mielestään Israelin vastustajat olivat "mutakuonoja".  Tänä päivänä ei voi tuon kaltaisia ilmaista! 

Edellä lausumalleni löytyy vahvistusta.  Ohemäen kansakoulussa opettaja Ida Remes oli hyvin isänmaallinen ja uskova. Meillä päin lukivat Savon Sanomia, mutta opettajalle tuli Uusi Suomi. Panin sen merkille, mutta mistäpä olisin ymmärtänyt?

Opettaja esitteli kartalle kuvattuja hahmoja. Ne esittivät eri rotuja.  Sellainen seikka harmitti, kun suomalaiset eivät olleet "ylempää" rotua, vaan sekoitus itä-balttilaisesta ja pohjoisesta rodusta.  Pohjoinen rotu sopi Hitlerin retoriikkaan. Arjalainen?  Mikä on Arja?
Opettaja piti meitä minun kaltaisiani alhaisempaan luokkaan kuuluvina. Minä olin hyvä esimerkki: Sekavaa seurakuntaa, huorpentulauma ja syntisiä. Toimeentulevat talolliset olivat "parempia".
Kun joku meistä sanoi jotain tyhmää, siihen opettajalla vakiovastaus:
---- Se on sitä taipalelaista!
Tosi on, että Pielaveden pitäjän Taipaleen kylä oli melkoinen takapajula.  Sodan jälkeen kukoisti "korpikommunismi".  Korpikommunismi sopi huonosti vallankumouksen ideologiaan.  Vallankumouksen tuli tehdä teollisuustyöntekijöiden.  Selvää on ettei Karl Marks tiennyt Suomen pienviljelijöistä mitään. "Roskaväkeä". 

Ja tulitauko. Kävin koulua sota-aikana. Ajankohtaan sopi Vänrikki Stoolin Tarinat. Opettaja otti esimerkeiksi sankarilliset taistelut. Suomalaiset kunnostautuivat.  Uskoiko opettaja silloin todella taistellun?  Vai tiesikö totuuden? Minä tietenkin uskoin tarinat pilkulleen.  Kysymys ei ollut puolustamisesta, vaan Suomen luovuttamisesta Venäjälle Ruotsin kuninkaan tekemän sopimuksen mukaan.  

Vänrikki Stoolin Tarinat kertoo silloisesta tulitauosta: "Sandels hän Partalas eineellään yhä istuu ja tyynenä syö. Kello on kakstoista ja kesken työ, mut Ryssäin se yks jo lyö.

Mieltäni askarrutti aina ristiriidat. Ihmettelin, tietenkään en ymmärtänyt.  Ristiriidat näkyvät räikeinä tänäkin päivänä.  Näkyvät Suomen politiikassa. Näkyvät Euroopan unionissa. Näkyvät Venäjän toimissa. Näkyvät Obaman esiintymisessä. "Toista suu puhuu".

Kauanko Israelin ja Hamasin tulitauko kestää?
Israel sanoo tuhoavansa tunneleita.  Tunnelit vain näyttävät olevan ilmassa. Siihen nähden, että uutiset kertovat tuhotuista rakennuksista, ihmisten asuntojen raunioista ja haavoittuneista ja kuolleista lapsista.  Pommituksen kauheuksia.  Sitä en ymmärrä, että pommittamalla puolustetaan?!
En ymmärrä sitäkään, että Suomea puolustettaisi Horneteilla ja ohjuksilla.  Yhtään ohjusta tai pommia ei Suomen pidä laukaista minkään valtion alueelle.

Koko Israelin valtio on kyseenalainen ja vääryys palestiinalaisia kohtaan.
Israel vetoaa Raamattuun. Kirjoittaneet Raamattuun Jumalan määräämänä "luvattuna maana". Sota-aikana kuulin erään mummun sanovan Suomeakin "Jumalan valituksi kansaksi". Kaikkea saa Suomessa sanoa.
"Israelin kansa ei ole Jumalan valittu. Jumala ei valinnut juutalaisia, vaan juutalaiset ensimmäisenä valitsi Jumalan".
Suunnilleen noin sen esittää Golda Meir kirjassaan Elämäni. Suomalaisessa painoksessa sivulla 13. 

Vakavilla asioilla leikkimistä ei pidetä sopivana. Kuitenkin leikin ajatuksella: jos tapahtuu mahdoton ja tekevät rauhan; kuka maksaa sotakorvaukset?

Esimerkkinä muistin "horjahtelusta" on Golda Meiriltä lainattu lause.  Joskus olen sen maininnut olleen sivulla 14. Tänään tarkistin, se löytyy sivulta 13.
Minulla ei ole kirjastoa, mihin tekstejäni nojaisin, mutta "enhän tohtorin hattua mä sillä voita, vaan mahtuuhan maailmahan noita".
Kirjoitan tajunnan virtaa.    

Älyn jumi

Olen aikani jankuttanut: --- tärkeintä on että pää ja jalat pysyvät toimintakuntoisina mahdollisimman pitkään.  Liian pitkään elämisellä ei ole mieltä. Se ei ole tarkoituksenmukaista.
Tällä hetkellä tuntuu, että minulta pehmenee pää.  Kaikenlaista pientä unohduksen hässäkkää. Liian usein poistun kämpästäni ilman avaimia ja puhelinta.

Avainprobleemaan etsin ratkaisua pitkään. Vaahteran jättimäisten haarojen välistä löytyi jonkin elukan nakertama pesäke, noin kahden nyrkin kokoinen. Pesimäjälkiä ei näkynyt. Siihen lokeroon löin naulan ja siihen ripustin avaimen. "Pesä" ei näy ulospäin, eikä avainta löydä kuin pikkulintu.  Pikkupojat kyllä löytäisivät, mutta Marian poika ei vielä ole kiipeilyiässä.

Veneessä vierailivat pitkään. Nyt on pisin aika, viime tiistain jälkeen eivät ole käyneet. Peräkotelon luukun eteen väsäsin pahaisen salvan. Pensasäiliökin säilyi, saa nähdä miten pitkään?