Keskimittaisen oloinen, vaatimattoman näköinen Sauli Niinistö on mies paikallaan Presidenttinä. Arvostukseni kasvoi pitkän vuosikasvaimen hänen puheidensa kuultuani.
Näyttää siltä että omahyväiset Ruotsin edustajat eivät anna arvoa sille, kun Suomi suurin uhrauksin pysäytti Neuvostoliiton pyrkimykset, jotka olivat osa sosialistiseen maailman valloitukseen.
Joku Ruotsin poliitikoista erehtyi sanomaan:
--- "Onneksi meillä on suomalaiset".
Siitä vetivät ruotsalaiset herneen nenäänsä. Jonniinmoinen meteli. Se näyttää unohtuneen. Siinäkin pätee sanonta: "Totuuden puhuja ei saa yösijaa".
Suomalaiset historian asiantuntijatkin tahallaan huitovat harhaan. Kirjoittavat sodista sankaritarinoita.
Kertovat, miten Neuvostoliitto pyrki katkaisemaan Suomen kahtia. Olenko minä niin jumalattoman tyhmä?
Tosiasia on, että Suomi oli sivuseikka. Tavoite oli paljon suurempi. Suomalaiset olivat "elämää suuremmat". Se pitäisi ymmärtää. Ehkä joku? Varmaan ymmärtävätkin, mutta hurskastelevat.
Muutaman kerran näin teeveestä dokumentin Norjan rannikon vaiheista. Pohjanmeren rannikolle oli pyrkijöitä. Englantilaisetkin. Sinne pyrki Stalin kaikella tarmollaan. Kuka esti?
Stalin joutui sanomaan:
--- "Te olette vaarallisempia kuin uskoimmekaan!"
IkiWanha korpifilosofi kysyy: Jos pidetään kansanäänestys siitä, pitääkö Suomen osallistua sotiin? Saako Suomi pommittaa vieraan valtion aluetta? Tämänhetkisen tuntuman mukaan kansa äänestäisi kieltävästi. Minäkin.
Miksi sitten pitää tuhlata pienen maan varoja hävittäjäkoneiden ostamiseen?? Ei niillä puolusteta Suomea. Ja maailmanpolitiikka pitää jättää isommille harteille. Suojelkaamme itseämme.
Miksi minä mitätön ihminen vaivaudun ajattelemaan pääni puhki tämmöisiä?
Miksi viisaammat eivät ratkaise?
