Söin päivälliseksi semmoista ruokaa, jota nautin harvoin. Että sitä oli pakkasessa, johtui antamastani reklamaatiosta. Sain siitä hyvästä 15 euron edestä tuotteita. Otin makkaraakin. Eilisiltana oli semmoinen mielentila, että unohdin ottaa lihaa sulamaan. Tänä aamuna otin esille lenkkimakkaraa, jotain "herkkua". Se sulaa nopeammin kuin lihakönttä.
Pyörittelin pannulla voin ja sipulin kanssa. Kaksi reilua tomaattia ja pikku pätkä kurkkua kaveriksi.
Makkaraa vain oli hieman liian paljon. Söin kuitenkin kaiken kerralla.
Syönnistä kului jo nelisen tuntia, kun läksin uimaan. Olo ei tuntunut kovin hyvältä, mutta en välittänyt. Jaksoin uida vain kaksi altaanmittaa. Kävi rasittavaksi. Ylös, saunaan ja kotiin. Vatsassa tuntui oudolta.
Nousin autosta ja kävelin kohti ulko-ovea. Vastaani tulvahti huumaava tuoksu. Pihassa kookas syreeni avannut kukkameren täysille.
Istahdin hetkeksi istumakeinuun.
Vanhuus ja mitä muuta?
Onkohan viimeinen kerta tuntea syreenin tuoksu?
Aavistelen soutajan läheisyyden tummalla virralla.
Nyt kuitenkin otan jäisen lihan jääkaappiin sulamaan.
"Vaikka tietäisin maailmanlopun tulevan huomenna, tänään istutan puun".
