Leenan tuoma matikka oli turhan iso. Enemmän kuin kilo perattua kalaa. En ottanut ajoissa pakasteesta. Hyvä niin. Pakastettu liha ja kala on helpompi paloitella vähän kohmeessa. Ei retkuile.
Askarrellessani pääsi tajunnan virta soljumaan. Pentti Nuutinen pääsi varttuneeseen ikään. Paikallislehdelle sanonut: "--- Jos en muuta liene elämässä oppinut, niin ainakin sen, että kalakeitossa suola pannaan ensimmäiseen veteen!"
Lausumaa kummeksuin. Ainakin minun kalakeitossa on vain yksi ja sama vesi keittämisen alusta aina syömiseen asti?
Vasta äskeisen lauseen präntättyäni tunkeutui ajatukseeni: Epäjohdonmukaisuus selittynee toimittajan tulkinnan vaikeudella?
Värkkäilin keittoa, johon käytetään maitoa. Panin keitettävät tarvikkeet ja suolan veteen. Nainen huomautti:
--- Suolahan pannaan vasta sitten, kun maito on lisätty.
Semmoinen tapa oli tuttua jo Korpelan ajoilta.
Keittotapaani komppasi joku kuuluisa kokki. Kaltaiseni sanaseppä:
--- Ainekset pannaan kypsymään yhtä aikaa. Ne seurustelevat keskenään ja muodostavat yhdistyksiä! Makuja.
Kokkaustoimiani ohjaa pelkkä tarkoituksen mukaisuus. Niin tämänkin matikan tapauksessa. En minä gourmeile. Mitäs keittoon tulikaan?
Paljon matikkaa, neljä isoa perunaa, sipuli, niin iso kuin kaupasta löytyi. Järvikylän ruukkutillistä puolet, loppu tilli pakkaseen. Pippuria, inkivääriä, suolaa, nokkosta. Keittimestä kiehunut vesi.
Kerran aiheutui naisen kanssa kina Katkaisijasta ja numerosta. Ymmärtävinäni tekniikasta ja rahan säästöstä käännän katkaisimen suurimmalle numerolle. Tällä kertaa käytössä on iso levy. Käännän pienimmälle ennen kuin ennättää pursuamaan. Pienimmällä kiehuu kannen alla. Välillä lepuutan vaivaisia jalkojani seinällä.
Kun tarkistin, oli kypsyys pikkuisen yli. Lisäsin sopivan määrän vispikermaa.
Syöminen onnistui.
Keittoa valmistui ainakin kolme litraa!
Normaali käytäntöni on pakastus sopiviin annoksiin. Kalakeittoa en ole ennen pakastanut. Onkohan "riskisijoitus".
