Ellen väärin muista, se on taiteiltu johonkin tauluun. Rautalammilla asuessani käytin nimenä Tuonelan Soutaja.
Pieni soutuvene oli tervattu ulkopuolelta mustaksi ja sisäpuolelta maalattu valkoiseksi. Melko vanhan veneen valkea maali oli jo likaisen näköistä.
Soutajan tunnistin tai aavistin vanhaksi mieheksi. Kasvojaan en nähnyt tunnistettavaksi. Soutajasta näkyi vain musta hupputakki. Takki ulottui reilusti istuimeen. Väljä huppu varjosti kasvot näkymättömiksi. Miehestä näkyi vain takki.
Soutaja viipyi monta tuntia jokapäiväisellä reissullaan. Uistimen vapa sojotti viistosti perään päin.
Mietiskelin, mahtoiko saalista tulla? Kertaakaan en havainnut soutajan pysähtyvän kelailemaan siimaansa, enkä liioin koukussa sätkivää kalaa. Vasta nyt tätä präntätessäni välähti aivoissani mahdollisuus: oliko siimassa koukkua, viehettä?
Soutajan tallensin videolle. Muun materiaalin joukossa se on nähtävissä DVD-levyllä.
Majapaikaltani katsottuna Kirkkoherra Raimo Jalkasen talon takana olevan rivitalon rannasta lähti nytkyttelemään heti kun avovesi salli. Rauhallista tahtia lipui vene joka päivä siihen saakka kun jäät estivät.
Syksyllä kipakka pakkanen jäädytti rantaveden. Vene pysyi rannalla. Kuinka ollakaan, sää lauhtui rajusti. Jääpeite kutistui muutaman metrin kaistaleeksi rannalle. Miekkonen ei malttanut pysyä poissa. Työnsi veneensä kapean jäätikön yli sulaan veteen. Pääsi soutelemaan.
Tuli kevät. Sulatti jäät. Soutaja ei tullut. Jäin mietteisiini. Hakiko varsinainen Tuonelan Lautturi uistelijan lopulliseen rantaan? Todennäköisesti. Missä vene? Venhoa ei näkynyt vakiopaikallaan.
Retkeillessäni näin veneen vedettynä vastarannan nurmikolle. Saattoi olla tallessa mahdollista pois vientiä varten? Venettä en sen koommin nähnyt.
Kymmenen vuotta on kulunut, ehkä muutaman vuoden enemmänkin. Asun Suonenjoella.
Tuonelan Soutaja viittilöi vastarannalla.
