Näyttää siltä ettei ole! On pakko osallistua uskonnon opetuksen tunneille, jos kuuluu valtion hyväksymän kirkon piiriin!
Ensinnäkin "uskonnon opetus" tarkoittaa uskomaan opettamista. Ohemäen kansakoulua käydessäni en osannut ihmetellä, vaikka "uskoni" lienee ollut horjuvaa. Jos ollenkaan. Luin kuitenkin uskonnon läksyt kapinoimatta.
Ihmetelin suuresti, mutta en asiaan kajonnut, kuullessani tyttäreni Leenan hokevan: "Leevi, Juuda, Daan, Naftali, vai mitä ne olivatkaan?" Yhäkö näitä jankutetaan??? Mitä pirua niiden muistamisella on virkaa?
En ole uskonnollinen, mutta en polta kirkkoja. Videokuvausta olen tehnyt seurakunnallekin! Kun minut ovat kastaneet kirkon jäseneksi, en vaivautunut eroamisprosessiin. Neljä tytärtäni kastettiin ev lut seurakunnan jäseniksi. Pääsi pienemmällä vaivalla. Tyttärieni äiti saattoi pitää sitä tarkoituksenmukaisena.
Tyttäreni saivat vapaasti tehdä omia ratkaisujaan. En oikonut yleistä käsitystä uskonnosta, vaikka oma käsitykseni poikkesi.
Uutiset kertovat kouluissa kiellettävän määrätyille tunneille osallistumisen valtion hyväksymän kirkon jäseniltä.
Tämä tarkoittaisi uskon pakkoa.
Mielestäni uskonnon opetus ei saa olla uskomaan opettamista. Jos se olisi nimityksensä mukaista, tunneilla käsiteltäisi eri uskontojen muotoja. Maailmassa on lajien kirjo. Ja mikä erottaa pakanauskonnot "oikeista".
Meidän "oikea usko", kristinusko on miekalla ja veren vuodatuksella levitetty. Valloitettu "pakanamaita" "sivistyksen" pariin. Pelottelemalla Helvetin tulella. "Iankaikkisella kadotuksella". Ja katteettomalla lupauksella "Taivaan ihanuudesta".
Mitä on usko? Mitä on tieto? Uskoa väittävät tiedoksi!
Perimmäistä ei kukaan tiedä. Ei tiedä lahkosaarnaaja. Ei tiedä evankelista. Ei tiedä pappi. Ei tiedä piispa. Ei tiedä Paavi.
Kuka on synnitön? Uskomatonta syntiä pesii kirkkojen ja lahkojen sisällä!
"Miten tässä voi elää jumalisesti?"
