Sunnuntaina myöhästyin tunnin. Kaikki kelloni olivat jälkijoukossa.
Joka kerran kellojenväännön aikaan kirjoitin johonkin tasopintaan madonluvut mokomasta riesasta.
No, eihän tuo oikeastaan minua hetkauta. Eikä terveyteni sen takia rapaudu. Rapautumiseen löytyy muita syitä.
"Miten hämmästyttävän vähällä järjellä maailmaa hallitaan?"
Tänä pänä töllössä toimittaja tuumaili tunnin voittamisesta tai menettämisestä. Kelloa edestakaisin veivaamalla ei vuorokauteen saada tai menetetä yhtään tuntia.
Järjetöntä puuhaa!
Arto Nyberg mainitsi tavan tulleen käyttöön 1980 luvulla.
IkiWanhalla on erilainen muistikuva. Arto ei sitä muista!
Varmistin ikäluokkani mieheltä. Hänkin sanoi muistavansa. Muistamistani vahvistaa Savon Sanomissa ollut Oki Räisäsen nurkkakuva, nurkkavitsi: Toimittaja kysyi isännältä aikamäärän vaikutusta karjanhoitoon: Isäntä suhtautui "savolaisesti " :
Ei haettoo mittään, noustaan viijjeltä ja ollaan nousovinammo neljältä!
En ole niin paljon historioitsija, että kehtaisin kaivella. Aivoissani ei piirry vuosilukuja, eikä muuta vahvistavaa löydy, vain nurkkakuvan vitsi.
Sota-aikaan se jotenkin liittyy. Ja työajan jatkumiseen. Melko vähän löytyy enää muistavia.
Mahtoiko olla välirauhan aikana? Siinä tapauksessa v 1941. Se vuosi selittäisi, ettei se jatkunut. En pysty sanomaan oliko se voimassa vain yhden vuoden.
Sotavuosia puolustaisi maanviljelystöiden tärkeys. Sodan jälkeen seuraava täysi vuosi oli v 1945.
Joka tapauksessa tapa oli ainakin yhtenä vuonna.
Sen jälkeinen aika pysyi mielessäni paremmin.
Toimittajat tekevät möläyksiä.
"Nyt oli kaikkien aikojan lämpimin tammikuu! IkiWanha: "Nyt nyrjähti"!
alkoivat käyttämään: "Mittaushistorian aikana havaittu."
Tänä päivänä erehtyi sanoja: "Lähellä kaikkien aikojen ajankohdan lämpimintä."
Venäjältä poistivat vaihtelut. Melkoinen sotku. Venäjällä oli yhdeksän aikavyöhykettä. Kenen aika milloinkin? Vähensivät aikavyöhykkeitä. Semmoinen jäi mieleen, että jättivät voimaan kesäajan.
Se poikkeaa alkuperäisestä ajasta.
Aurinko on meridiaanissa ja kello kaksitoista.
