Bio-uskovaiset

Tosiasia unohtuu monilta; valtion rahat eivät riitä! Vaikuttaa siltä että Suomessa on jokunen miljoona kansalaisia, jotka eivät sitä tiedä, eivätkä tiedä tai usko tämänkään jälkeen. Eivät lue IkiWanhan blogia.
Poimin lauseen Ylen netistä: Biotalous jäi nuolemaan näppejään. Kysymys on tukiaisista. Hallitus ei keksi, mitä tukia voi poistaa? Yksi mahdollisuus on käytettävissä: Ei lisätä tukiaisia. Kun ei lisätä, alkaa media myötäilemään valittajia.

Meitä opetettiin elämään kurissa ja Herran nuhteessa. Nyt biotaloudesta tehtiin jumala. Biotalouden ortodoksiset saarnaajat ovat fokuksessa.  Maailma pelastuu! Pelastuuko? Ja pitääkö Suomen kantaa vastuu pelastumisesta?
Mitä se maksaa?  Kuka maksaa? Suomen kansalaiset?

Öljyn kulutuksen vastustamisessa tulee kaksinkertainen lasku.  Menetetään öljyn tuomat verotulot ja lisätään tukiaisilla valtion menoja! Erkin laskuopilla tuo on huonosti kannattavaa. 
Jarrutetaan hurmiota tuulimyllyistä ja biolaitoksista siihen asti, että niillä saavutetaan taloudellista hyötyä.  Rautalangasta väännän. Tuloa enemmän kuin menoa.

Siinä vaiheessa kun näyttää kannattavalta tulee avuksi ahneus. Yritykset ja liikemiehet kyllä haistavat apajan.

Sähköautot yleistyvät ilman valtion porkkanoita. Joku aina haluaa kulkea etunenässä. Haluaa ostaa kuriositeettina sähköauton. Ilman valtion tukia. Valtion ei kannata hosua. Hosumalla tulee vain...
Uutinen kertoo kahden suuryhtiön hankkeesta: Rakentavat latauspisteverkoston. Sen tyylinen tapa on oikea. En tiedä, maksaako valtio siitä tukiaisia? Toivottavasti ei. Näille firmoille ei tuota vaikeuksia sen toteuttaminen.

Öljystä puheenollen: Keikkamatkoillani tapasin Vanhan Herran. Saksalainen mies yrittäjänä Suomessa. Sitten eläköitynyt. Poikansa jatkoi.
Vanhat yrittäjät eivät opi helpolla joutilaiksi. Vanha Herra vietti aikaansa poikansa yrityksessä. Ei puuttunut toimintaan näkyvästi. Liittyi seuraani kahvitauolla.  Ostanut leivoksia. Umpinaisessa kovamuovisessa pakkauksessa.
 --- Hyvä pakkaus. Näitä ei kohta ole. Kolmessakymmenessä vuodessa loppuu öljy.
Eletiin 1980-lukua. Tiedämme ettei öljy loppunut!

Olen elänyt jo liian pitkään. Jotain vähän muistan. Ensimmäinen kuulemani ennustus kertoi öljyn loppuvan v 1980 mennessä. Seuraava ennustus kertoi v 2000.  Yhä sitä vain riittää! Eikä sen kaivaminen tule vielä liian kalliiksi. Niin kalliiksi, että biohurmio voittaisi taloudellisuudessa.   

Politiikkaa

Vastoin vakaata uhmakkuuttani kävin äänestämässä. Kannatan kansanvaltaa, mutta: "Jos valta on kansalla, kenellä se silloin on?". Kansanedustajaksi pääsee vain puolueiden kautta. Puolueet ahnehtivat ehdokkaiksi jostain seikasta tunnettuja henkilöitä. Eivät halua heidän menestyvän, vaan taktikoida äänipotin kasvattamisessa. Joskus sattuu vahinko ja taktiikan kohde meneekin läpi!
Lienen niitä harvoja, jotka näkevät systeemin läpi.

Siksi lakkasin äänestämästä. Lupasin äänestää vasta, kun presidentin vaalissa on vastakkain hetero ja homo! Uskallan sanoa kuuluvani heteropuolueeseen.  Kerran äänestin piruillessani. Katsoin Kuopion vaalipiiristä semmoisen naisehdokkaan, kokoomuksesta, joka ei missään tapauksessa saa paljon ääniä. Piirsin hänen numeronsa.

Tarkistin tuloksista. Äänisaaliinsa oli vaatimaton. Tilastosta tarkistin. Tilasto kertoi hänen saaneen Pielavedeltä yhden äänen! Siinä se! Erkin antama ääni! Jos ehdokas oli realisti, hän ei  piitannut tuon taivaallista. Tiesi olevansa vain listan täyte. Itse olisin käyttäytynyt siten.
Entä sitten? Jos Hän oli nuori nainen ja aikomus kiivetä politiikan portaita?  Ehkä kiinnostui pienistäkin?
Tarkkaillessaan, mistä vähäiset äänet tulivat? Yksi ääni Pielavedeltä? Mitä ihmettä? Kukahan se on?
Hän oli IkiWanha Erkki.  Vahinko, etten pannut nimeään muistiin! Ihossani kerta kaikkiaan kihelmöi: Saisinpa tavata hänet!!!!!

Normaalimpi tilanne lienee sen kaltainen, että äänestäjät kehuvat oman ehdokkaansa menestyneen. Kaikki haluavat olla voittajan puolella! Esimerkiksi, Jörn Donner-Martti Ahtisaari. Donner sanoi olevansa "voittajan puolella".

Surkuhupaisalta näyttää Ville Niinistön riemu. Vasemmisto yrittää omia osansa "vaalivoitosta".
Aikovat viedä asioita "ihmiset edellä", kun "porvarit" vievät talous edellä.
Kun nuorilta kysytään toimintansa tavoitteita, ne sisältävät yksinomaan valtion menoja lisääviä.
Katsovat punaisilla ja vihreillä silmillä. Pitäisi katsoa kaukokatseisesti kirkkailla silmillä. Onko poliitikkojen silmät kirkkaat? Enimmäkseen näen niissä jonkin laista kiiltoa!

Tässä välillä istuin ruudun ääressä. Voi että! Kaikenlaisia typeryksiä haalivat asiantuntijoiksi! Kuvataiteilija Jani Leinonen esiintyi viisaana. Viisautensa oli varsinaista hölmöyttä. Varsinainen typerys. Tämä on sosiaalista mediaa, saan sanoa niin pahasti kuin haluan. Tätä lukevat varsin harvat. Vain Meidän kieliset, jota kieltä ei kukaan ymmärrä.

Koko ohjelma: "Perjantai" oli yhtä soopaa. Tuntui etten ole samalta planeetalta! Ehkä en olekaan? Elänkö vain unessa, kuten Yrjö Kallinen epäilee?  Masinoitu ruskeaihoinen nuorukainen panettelemaan persuja!  Se näyttää olevan trendi Ylessä. Ikään kuin persut eivät olisi suomalaisia. Ruskeapintaiset eivät ymmärrä, mitä uhrauksia ja ponnisteluja, muutama tuhat kuolluttakin, vaati tämän yhteiskunnan rakentaminen.
Miksi eivät rakenna omilla alueillaan ihannemaailmaa? Miksi se pitää tarjota Pohjan perukoilla? Miksi panettelevat meitä suvaitsemattomaksi? Jos Suomi ottaa miljoona vierasta, huomataanko sitä siellä, mistä lähtivät?

Rasismi? Olenko Rasisti? Siihen olen präntännyt tällä palstalla aikaisemmin. Kerroin ensimmäisestä kohtaamisestani tummaihoisen naisen kanssa asiakaspalvelutilanteessa. Tapahtui v 1952. Kertakaikkiaan positiivinen kohtaaminen. Pystyisivätkö nykyiset "suvakit" samaan, mitä ujo savolaisnuorukainen?
Minä vähä eppäelen!

Tarina saattaa löytyä tältä foorumilta otsikolla: "En ollut rasisti".  

     

Ihmisen arvostus

Omasta mielestäni pidän jonkin arvoisena tekemääni dokumenttia Ohemäen koulun vaiheilta. Surkeiden välineiden ja vähäisen kokemukseni ansiosta dokumentti ei täytä minkäänlaisia kriteereitä.
Ilmaisen jälkeenpäin näin: Tulipahan tehtyä. Kukaan muu ei semmoista tehnyt, saati sitten parempaa!

Taktikoin. Pyysin Esa Jääskeläistä pioneeriksi ja turvaksi. Itselläni ei ole minkäänlaista auktoriteettia, vain huono maine, joka seuraa haudan jälkeenkin. Kun varovasti kerroin epäilyksestäni, Esa suhtautui hyväntahtoisesti. Tosiasia on, että sekin vaatimaton tekele ei olisi onnistunut ilman Esan mukana oloa.
Esa vähätteli osuuttaan. Ei katsonut tarpeelliseksi oman nimensä tuloa esille. Jos Esa ei olisi ehdottanut osallistumista, ei monikaan olisi suostunut.

Unohdan turhan hienotunteisuuden, koska Väinö Malinen unohti!
Väinö Malinen kertoi vuosikymmenten takaista tarinaa: Kulkijamies saapui Tervarantaan. Kertoi kaskunomaisesti, miten lyhyellä matkalla hän kohtasi kolme kuuroa:  Ensin tuli vastaan Ventel Huuskonen. Sitten tuli vastaan Korpelan kuuro ja sitten ukkoskuuro.
Eikö Ristisen Väinö ajatellut, miltä minusta mahtoi tuntua viittaus alhaiseen syntyperääni?
Selvennän: Ukkoskuuron tuntee jokainen. Ventel Huuskonen oli vähäkuuloinen, yksi "meidän herramme muurahaisista." Korpelan kuuro oli äitini, vähäkuuloinen ja vähäjärkisenä tunnettu, huorpentukatraan synnyttäjä.

Ovatko ihmiset samanarvoisia?
"Minä vähä eppäelen".  

 

Uhkapelaajat

Saivarteleva luonteeni vaikuttaa, että takerrun sanamuotoihin. Urheilutoimittajat käyttävät mielestäni sopimattomia sanoja. Jotenkin tuntuvat vääriltä.
Lottorivien lukijat sanovat lopuksi: "Onnea voittajille". Minusta se kuulostaa oudolta; Voittajillahan oli onnea! En kyllä tiedä, miten muuten se pitäisi suomeksi sanoa. Englannin kielessä se on jotenkin näin: congratulate, tai congratulation. Olen vähäkielinen, enkä oikein ymmärrä.

Kuultuani tuosta hirmuisesta Jättipotista, tulin aatoksiin: Saattaapi olla, että juuri tuo voittaja tarvitsee onnea, jonka voitto ei kaikesta huolimatta olekaan onnenpotku?  Tai kenties semmoinen potku, joka vie vitelikkoon?

Luulen olevani peräti niin järkevä, että säilyttäisin tajuntani tuommoisen onnen kohdatessa. Tarkemmin ajatellen en uskalla tosissani väittää, että pystyisin säilyttämään mielenrauhani.
En ole tottunut rikkauteen. Kohta yhdeksän vuosikymmentä totuin köyhyyteen. Köyhän pää ei kestä tuommoisen rikkauden määrää.

Rikkaan pää kestää. Rikas tottui rikkauteen luonnollisena olotilana. Rikkaan mielestä kymmenentuhatta tai satatuhatta ovat vain varallisuuden mittarin numeroita. 89 000 € on käsittämätön rahamäärä köyhälle! Kestääkö pää? Tarvitseeko toivottaa onnea?

Tähän liittyen muisteloa. Savon Sanomien kolumnisti vertaili kahta lottovoittajaa: toista positiiviseen toista negatiiviseen voittajaan. Puumalalaiseen ja lapinlahtelaiseen. Muistini ei takaa toisen olleen Puumalalaisen. Sallikaa kirjailijan vapaus?
Lapinlahtelainen voitti lotossa parikin kertaa semmoisen summan, että pääsi julkisuuteen. Yksityiskohtia en tiedä, mutta luultavasti käyttäytyi "lottovoittajan" tavalla. Mihin Savon Sanomien tekstissä vihjattiin.

Puumalan lottoajasta oli henkilökuva lehdessä. Auvoinen kuva vaatimattomasta perheestä, joka osti läheisen lakkautetun kansakoulun. Artikkelissa mainittiin jonkun lapsensa sanoneen: "Jos voitetaan lotossa, ostetaan tuo koulu!"
Kuinkas sattuikaan? Voittivat lotossa ja ostivat sen koulun!
Tarvitsivatko onnea?
Lehden toimittaja vertasi puumalalaista lottovoitajaa positiivisena, verrattuna lapinlahtelaiseen.

Puumalalaisella ei ollut riittävästi onnea. Lehtiuutinen kertoi murheen Puumalasta. Puumalan lottovoittaja hirttäytynyt ostamansa koulun liiterissä.

Olenko minä onnellisempi köyhänä?
Synnyin köyhänä köyhäksi. Niinpä elää kituuttelen vähissä varoissani. Onnellisuudesta en tiedä?

Blogin katsojat

Kiinnostaa maat, joista tilasto kertoo muutaman numeron. Blogini on julkinen katsottavaksi. Selvää on, että joku Suomen kielellä kirjoittava korpifilosofi ei herätä huomiota, eikä kiinnosta tippaakaan.
Kysyin Samulilta Amerikasta olevia merkintöjä?  Samuli arveli, että mahdollisesti Firmat etsivät päästäkseen tyrkkäämään mainoksia. Pohdittuani tulin tulokseen, ettei firmoja kiinnosta, kun en ota vastaan kommentteja, joka tietää vähäistä, melkein olematonta liikennettä.

Vakoilijat haravoivat avainsanoja, jotka johtavat kohteeseen.  Venäjältä ei tullut moneen kuukauteen yhtään tärppiä. Kokeeksi kirjoitin joskus Venäjästä. Piruillessani sijoitin tekstiin Venäjän kielisen sanan sikäläisillä pukstaaveilla.
Tuli monta tärppiä!
Mitä vakoilua minussa on? Ei sitten mitään. Todella ei yhtään mitään!  Kertovat, että kaikki haravoidaan! Automaatti tekee sen halvalla ja nopeasti.

Eilen kirjoitin USA:n pommista ja pommituksista kirjoitin aikaisemmin. Heti näkyi 11 tärppiä, vaikka kuukausiin ei näkynyt yhtään.
Ennätys USA:sta yhdellä viikolla toistasataa merkintää!

Ruotsista tulee. Siellä asuu Mika Kemppainen. Saksassakin asuu paljon Suomalaisia. Joku saattoi tuntea minut. Joku nuorempi. Portugalissa asuu suomalaisia. Mutta Ranska? Jollakin viikolla näkyy kymmenen osumaa. Ihmisiä vai "haravakone"? Tiedetään Ranskan tekevän tiedustelua tehokkaasti.

En aiheuta toimenpiteitä. Saan kirjoittaa kammioni yksinäisyydessä ihan mitä tahansa.

En ole extrovertti

Olen introvertti. Sekin vielä kaikkien muiden vikojeni lisäksi. Vai onko introverttiys kaikkien vikojeni isä?
Ekstrovertti on parempi. Ekstroverttiä suositaan. Ekstrovertistä pidetään. Seurallinen ekstrovertti on tervetullut. Introvertti ei kelpaa. Introverttia ei huolita porukkaan. Introvertti ei saa olla oma itsensä.
Introverttia vaaditaan muuttumaan ekstrovertin suuntaan.
Vaaditaan toimimaan persoonallisuutensa vastaisesti!

Puolisona, isänä, työntekijänä, saattaa moni introvertti olla monta ekstroverttiä pätevämpi.
Jo  vuosia aikaisemmin  ajattelin tuohon suuntaan. Että miksi sitten? Miksi kaltaisiani kohdellaan kaltoin?

Avasin töllöttimen. Vilahti pätkä ohjelmaa, Akuutti.  Introvertti. Sallivatko introverteille kunnian palautuksen?  Vieraskielinen toimittaja sanoo introvertteja ymmärretyn väärin.

Kanssani asiakassuhteessa ollut, syöpään kuoleva mies sanoi: "Sinä olit väärin ymmärretty mies ja kärsit siitä vieläkin". Hänellä ei ollut tarvetta teeskennellä.
Jatkoi vielä: "Sinä teit minulle sellaisen työn jollaista ei kukaan muu."

Vieraskielisen ohjelman toimittaja luetteli useita introvertin ominaisuuksia, joita työhön ottajat haluavat, mutta eivät halua sitä, joka sanoo olevansa introvertti. 

"Kaikkien pommien äiti".

"Kaikkien pommien äiti".  Karkeaa jenkkihuumoria! Länsimaiset, suomalaisetkin, mediat julistavat suurta saavutusta, suurta pommia ihailevaan sävyyn. IkiWanha sanoo: sotahullut. Ei hyvältä näytä, pelottaa! Pohjois-Korea ei ole ainoa sotahullu maailmassa.

"Kolmas maailmansota myöhästyy." Tuo lause vilahti Ylen nettisivulla. Myöhästyykö? Ylipitkän elämäni varrelta en muista, oliko yhtään päivää, ettei jossain tapeltu? Loppuiko toinen maailmansota? Jos loppui, niin milloin? Uteliaalle melkoinen tutkimuksen aihe: Montako rauhan päivää oli suursodan jälkeen? Tuntuu, ettei yhtään!  Vuosikymmeniä kului Korean sodasta. Loppuiko se koskaan?

UISA on aina oikeassa. Sen vaikutelman saa mediasta ja Suomenkin poliitikkojen ajatuksista! Joskus tuntuu, että USA samaistetaan YK:n. Eilenkin uutisissa siihen sävyyn kerrottiin USA:n laivaston purjehtimisesta Koreoiden lähistölle.
Semmoistakin lientymistä oli havaittavissa, että USA ei olisikaan enää maailmanpoliisi? Nykyinen Presidenttinsä aikoo pitää sen aseman edelleen. Maailman vahvimman valtion aseman.

IkiWanha sanoo: --- Tulipa tarpeettoman kalliiksi? En voi kuvitella pommin hintaa? Montako loistoautoa? Montako kerrostaloa? Monenko Amerikan köyhä terveydenhoito?
Ja koko materiaalin tuhlaus vaivaisen 36 "vääräuskoisen" terroristin hengestä!
Ja paljonko uutta vihan siementä kylvivät?
Vähenivätkö, vai lisääntyivätkö terroristit?

Vaikuttaa siltä että terrorismi on ehtymätön luonnonvara.

Tukisukkamysteeri

Tukisukka käsitteenä oli tiedossani, mutta ei kokemusta. Tuli mieleeni jalkahäiriön seurauksena. Katsoin netistä. Melkein joka paikassa tulee lause: "kato netistä."! Nykyään ehkä eniten toistetut kaksi sanaa?

Näytti olevan kahta lajia; tukisukat ja hoitavat tukisukat. Aina jotain konstikasta. Tukisukat sanottiin olevan nailonista. Hoitavat sukat jotain sekoitetta. Apteekissa käydessäni otin puheeksi. Myyjä ei minua paljon valkaissut.
Mielessäni väikkyi nailonsukat. Myyjä sanoi: "Nailonia ne ovat." Sanoi jämäkiksi. Nailonin ominaisuus jäi kaivamaan mieltäni: Onko nailon terveellistä? Eikö se ole hautovaa?

Itä-Suomen yliopiston apteekin verkkoapteekista tilasin tukisukat.
Aina on joku väärin, en osaa mitään. Puhelimen testiviesti ilmoitti sukkapaketin saapuneen. Tarvitsee todistaa henkilöllisyys ja antaa tunnusnumero.
Hitaasti näkevänä tarkistin vielä netistä. Oikein! Tiskin takana "Iso Vaalee" Sanoi: "Ei sinulla satu olemaan se puhelin mukana?"  Sanoi ettei tällä numerolla löydy.
Tiuskaisin tylysti: "Anna tänne se kortti! Pistin henkilökortin taskuun. Vihoissani saapastelin huonolla kävelyllä kotiin. Tiesin numeron olevan oikea.
Puhelinta ja maksuvälinettä en kanna mukana muulloin kun tarvittaessa. Turvallisuus.

Taas sama juttu. Työtodistuksessa sanotaan: "Herra Jauhiainen omaa miellyttävän asiakaspalvelutaidon."
Niinpä! Herra J kohtaa harvoin tilannetta, jolloin yleensä edes palvellaan.

Mikä sitten hänksätti?  Tekee mieli sanoa, että tämä palvelija ei vaivautunut ajattelemaan. Katsoi vain nenänvarttaan pitkin höperöä vanhusta. Sellainenhan olen.
Postintuojia on enemmän kuin yksi. Palvelija otti huomioon vain yhden, eli Postin. Toinenkin linja kuljettaa, joku Shenkcer. Palvelija ajatteli vai Postia, sitä tulee enemmän, tältä tulee harvoin.
Usein tai harvoin! Kun ei postin numerosta löytynyt, miksi ei katsonut sitä toista, jota myös oli hyllyssä?

Tukisukat ovat mustat. Eivätkä pelkkää nailonia, vaan sekoitetta. Polyamidia oli vain  7%.  18% Elastane. 36% Cotton. 39% Prolene.  Runsaasti puuvillaa. Tuntuu miellyttävältä.

Uimahallilla pukemisvaiheessa lähes ikäiseni mies otti laukustaan mustat sukat.
--- Nuohan ovat saman näköiset kuin tilaamani tukisukat.  En ajatellut ääneen, seurasin vain huolellista sukkien laittamista.  Luinhan aivan äsken ohjeet.

---- Minullahan on kolmet sukat. Ovatkohan ne tukisukat? Ne pyörivät vuosikausia, ehkä kymmenen, sukkaläjässäni. Ne ovat moniraitaiset poikkiraitaiset. Mustaa, tummanruskeaa, tummanharmaata, vaaleanharmaata, oranssia. Iloisen väriset.  Jaana antoi ne.  Ei maininnut tukisukiksi. Tosin silloin ei ollut tiedossa tukisukkien tai -keppien tarvetta. Joten saivatkin olla rauhassa.
Toivat minun mieleeni vihjaavasti tukisukat. Arvelin: Ei kai?  Tänä talvena pidin niitä muutaman kerran Revontulen tansseissa. Autolla ajaessa pitkät sukat lämmikkeenä.

Tällä hetkellä on semmoiset jalassani. Ostamani ovat vielä pussissaan. Kävin kävelyllä. Olin tuntevinani hyvän vaikutuksen. En alkanut urheilemaan. Köpötellessäni meni kävely pilalle. Saanenko korjattua tukisukkien avulla?

En tietenkään osannut pukea oikein. Vedin pitkäksi. Ulottui yli polven. Tai asetin sukansuun kaksinkerroin. Väärin!  Mies uimahallilla puki oikein. Tiesin käyttöohjeesta. Nyt ne ovat oikein puetut.

Ostamieni tavaramerkki on Mabs. Etsin pesuohjetta. Ei löydy. Ei myöskään Jaanan antamista.
Niinpä. Mitään ylimääräistä ei saa olla. Tavaramerkkikin on painettu jalkapohjan kohdalle.
Jaanan antamilla on komea nimi:  Golden Man!!!!! Enhän minä ole!

"Eläminen on kuolemista"

Otsikon lainasin muistinvaraisesti viisunikkarilta. Erehtynenkö?  Kuolema on tabu. Siitä puhumista välttelevät liian paljon.  Uskovainen todisteli asioita pyöriteltyään: "Tästä voimme päätellä, että ihminen on luotu elämään ikuisesti". 
Ei ole! Uskovainen perusteli väärin. Ensinnäkin lähtökohtansa kertoo aivan muuta: totuuden! Lehdestä luin saman artikkelin kuin hänkin.  "Ihminen on ohjelmoitu kuolemaan." Uskovainen aloitti tuolla lauseella ja päätyi ihmisen ikuiseen elämiseen!?

Raamattuun en ole koskenut sen jälkeen kun luin sen 9-vuotisena. Vajavaisesti ymmärsin, eikä muisti kanna. Metusalem kuulostaa tutulta, mutta mitä se mahtaa pitää sisällään. Totuin sen liittämään pitkäikäisyyteen.
En todellakaan pysty sanomaan, liittyykö tämä Raamattuun.  Heti alettuani tätä kirjoittamaan, muistui kaukaisena kaikuna kertomus patriarkoista (?) .
"Eli niin monta sataa vuotta ja siitti poikia ja tyttäriä"!  Tämmöisiä "siittäjiä" oli useampia.
Tuommoiset kertomukset eivät ole "jumalan sanaa".  Ne ovat legendaa!

Sen sijaan on totta tiedemiehen (naisen) toteamus: "Ihminen on ohjelmoitu kuolemaan". Se on tosiasia ja vieläpä hyvä sellaisenaan.
Pohdin kirjoittamisen sanamuotoja: Nainen. Mies. Tiedenainen. Tiedemies.
Sanalle, lautamies, ei käy luontevasti vaihtoehto, lautanainen?  Kuollutta sanotaan vainajaksi, olipa mies tai nainen.

En suinkaan ole masentunut, enkä ahdistunut. Kirjoittelen levollisella mielellä. (korpifilosofi)
En odota kuolemaa. Se tulee varmasti. Tällä näkymällä en aio sitä kiirehtiä tai jouduttaa. Semmoinenkin tilanne saattaa vastaan tulla, että tekee mieli harkita?
Tällä hetkellä en tunne palavaa elämänhalua. En myöskään kuoleman pelkoa. Taivaan ilot ja Helvetin tuli ovat mielikuvituksen tuotetta. Keksittyjä kuvitelmia ihmisten manipulointia varten.

Luin netistä artikkelia. Kolahti ja pani ajattelemaan.
Eutanasiasta kiivailevat.  Armo on eri käsite kuin kuolema. Entä armokuolema? Onko se kuolema vai armo?

Sanotaan: "murheen viesti." Sitä se ei usein ole. Se on elämään kuuluva tapahtuma. Toinen ääripää syntymälle. Siinä välissä "vaellamme murheen laaksossa".  Tai elämme "rikasta elämää".

"Terveelliset" elämätavat lupaavat "apostolien" mukaan pitempää elämää.  Miksi elää pitempään? Vähemmässäkin on kestämistä.
Nettiesimerkissä näytetään itsensä aiheuttamaa vammaa. Aiheutunut järjettömällä "urheilulla", jota meni harrastamaan yksin. Tarvitsee hoitajiksi neljä voimakasta miestä koko ajan.

Uutiset tuovat esiin mahdollisuuksien kehittymisen lääkkeillä ja laitteilla. Kehitys voi olla kiihtyvää.
Pystytään hoitamaan entistä huonokuntoisempia entistä pitempään. Useimmiten tulee joskus raja vastaan. Pystytään hoitamaan, mutta ei parantamaan!

Peilaan asioita myös itseni kautta.
Sydämeni stoppi estettiin leikkauksella. Sattui siksi myöhään, (66 v) että leikkaus ennätti kehittyä. Keskempänä ikäkautta ei leikkaus ollut vielä mahdollinen.
Tapahtui v 1998. Silloinkaan ei voitu leikata kaikkia. Mietin omaani: kuka mahtoi jäädä sijastani leikkaamatta ja tuonen vietäväksi?  Moni minua arvokkaampi?  Onko minusta hyötyä kellekään?

Mistähän silloin kinastellaan, kun hoidettavien määrä lähestyy hoitajien määrää? Pelkät hoitajat eivät  riitä, tarvitaan talouden hoitajia.  Kalliimpien koneiden hankintaan tarvitsee enemmän resursseja.
Robottien valmistaminen ei ole halpaa huvia!

Juice Leskinen näytti esimerkkiä. Ansaitsee siitä kunnioituksen.

Teen selväksi: kun erkki on kuolemassa, antakaa erkin kuolla.

Missään tapauksessa en halua maata toimettomana toivottomassa tilassa. En halua kärsimystä!
Kivun lievitys on paikallaan "odottaessa".

Uskovainenkaan ei ollut johdonmukainen. Suostui samaan leikkaukseen mikä minulle tehtiin. Ei kuitenkaan suostunut veren käyttöön siinä yhteydessä.  Raamattu ei kiellä leikkausta, mutta kieltää veren. Vai kieltääkö? Kristityt syövät verilettuja. Syövätkö juutalaiset? Jehovalaiset eivät syö!

Raamatun kirjoituksen aikaan ei ollut nykyistä lääketiedettä. Lääkitsijöitä on ollut kaikkina aikoina kaikissa kulttuureissa. Niin luulen.

Luonnon kansat suhtautuvat kuolemaan luontevasti. Nykyiset hurskastelevat.

Vouhutos

Vouhutos: Mitä se on? Keskenkasvuisena luin uskontokirjaa. Niin ja niin mones käsky ja selitys:
Mitä se on? Kun säksy sanottiin, kristittyjen: sanoivat: Mitä se on?
Sitä varten olivat kirjanoppineet. Nykyiset Islamistit lukevat koraanikoulua. Minä kävin kerran pyhäkoulussa. Rippikoulua kävin, koska luulin sen tarpeelliseksi. Niin uskottelivat: Jos Et käy rippikoulua, Et saa koskaan naida!
Katoliset papit eivät olleet oikeutettuja siihen ihanuuteen!  Eikä rippikoulun käymättömät lutherilaiset!  Kuitenkin katoliset kirkonmiehet syyllistyivät synnin tekoon.

Kaikki Jumalat ovat ihmisten keksimiä ja uskonnot opetettuja. Islamistit ovat tietenkin erimieltä: heidän uskontonsa on mielestään ainoa oikeaoppinen. Miksi? Miksi he julistavat?
Niin heille opettivat!

Mistä tämä huomio? Television ohjelma: Pisara! Lempeäkasvoiseksi kloonattu mies selosti: "Menkää ja tehkää kaikki kansat opetuslapsikseni, niin Herra on teidän kanssanne!"

Kuka näin todella sanoi? Oliko se pelkkää politiikkaa?
Miten se tapahtui? Ensin tulivat Eurooppalaiset valloittajat. Sitten tulivat kristityt lähetys-saarnaajat!  
Lähetys-saarnaajat levittivät kristinuskoa ja Jeesuksen sanomaa. Niin he kertoivat. Ellei valloitetut, orjuutetut sopeutuneet, heitä lyhennettiin kolmekymmentä senttiä, tai jollain muulla tavalla suostuteltiin.

Ovatko kristityt solidaarisia? "Minä vähä eppäelen?"
Surkuhupaisaa kuunnella Ruotsin ja Suomen Median mellastamista Tukholman "iskusta". Kerrassaan kymmenkunta uhria!!!!
Samaan aikaan Egyptissä kuoli kymmeniä kristityiksi ilmoitetuista uhreista!
Keitä ovat koptit? Uutisissa mainitsevat kristityiksi!
En tiedä? Vain ihmettelen?!

Uskovaiset eivät tunnusta uskontojen tavoitteeksi ihmisten hallitsemista.  Kaikki uskonnot pyrkivät hallitsemaan.

Juutalaiset keksivät Jumalan. Varsin näppärä konsti mainiolle keksinnölle tuoda mukaan Jumalan Poika!

Kaikki tieteellinen käsittääkseni osoittaa mahdottomaksi neitseellisen syntymän ja ruumiin ylösnousemuksen,
Totuutena sitä kerrotaan tapahtuneeksi ja ihmiset uskovat!

Kristinusko ja seurakuntien ote kirpoaa.
Näyttää siltä, että Islam jyrää!

Terroristit

Valtava katastrofi Ruotsin maalla. Suomenkin teeveessä jauhavat jo toista päivää. Juoruileva Media paisutti suhteettomiin mittasuhteisiin.
Kadulla lojuu ruumiita  (4). Mahtuvatko loukkaantuneet Tukholman sairaaloihin? (noin kymmenen!)
Aseistettuja sotilaita monta.
Taloudelliset vahingot kalja-auton lisäksi muodostuvat suurimmiksi valtavan baliikin ja vouhotuksen kanssa liehuessa. Valjastavat suuret toimittajajoukot asialle.
Valtioiden päämiehet surunvalittelevat. Eifel-tornista sammuttavat valot!

Koko ajan tappavat, kiduttavat, ryöstävät ja raiskaavat lukemattomia määriä sivullisia, siviilejä ympäri maailmaa. Pommittavat hajalle kokonaisia kaupunginosia.
Ruotsin pääministeri vakuuttaa, etteivät alistu! Alistu mihinkä? Yksi kahjo kuorma-autolla!?
Tällä valtavalla meuhkaamisella ainoastaan innostavat toisia fanaatikkoja. Uskonnon avulla manipuloidut nuorukaiset havaitsivat, miten vähällä voi saavuttaa mittaamattoman huomion. Eivätkä he pelkää kuolemaansa. Luottavat pääsevänsä paratiisiin ja saavuttavansa kuolemattoman sankaruuden.

Länsivaltojen Media pitää siitä huolen, ettei heidän tekonsa jää pimentoon.

Kaikkeen verrattuna Tukholman "katastrofi" on pelkkä episodi.

"Hiljaisuutta kuuntelemaan jäin"

Tämän aamun teevee tarjosi aiheen: Hiljaisuus. Toimittajamies tuskin tajusi sitä. Säätoimittaja sanoi kaipaavansa ääniä. Jäin pohtimaan, miten hyvin sen sisäisti asiantuntijana esiintynyt nuorehko nainen?
Aivoni toisti automaattisesti otsikkoon lainaamaani lausetta: "Hiljaisuutta kuuntelemaan jäin." Se jäi hiertämään ajatuksiani.  Mistä se on mieleeni jäänyt? Minä en sitä kirjoittanut. Eikä se tunnu kirjasta lainatulta.

Melko pian muistini palasi kolmen vuosikymmenen takaisiin. Kirjoittajapiiriin Nurmijärvellä.
Kaivoin esille opuksen: Antologia 1986-1987  Jukolan kynäilijät.
En ollut unohtanut henkilöä.
Aktiivisimpina joukosta kirjoitti pari Olavi ja Eine Rönkkö. Vastakohtaiset ihmiset. Olavi, lyhyt jurrikka. Varsin "maatiaisen" oloinen. Vaaleana hapsottava tukka toi mieleen kuvauksen Jukolan veljeksistä. Kirjoittajana jalat maassa.
Sitten Eine! Hoikka viehättävä nainen. Luonteesta aistittavissa herkkä tunteikkuus. Tunteikkuus välittyi kirjoituksistaan.

Lapsista eivät maininneet. Oliko tai ei. Eipä silti, en minäkään kirjoittanut jälkeläisistäni.
Olavin ja Einen tarina osoittautui harvinaiseksi. Minun oli vaikea uskoa sellaista todeksi?!
Kertaakaan tapaamatta olleet kirjeenvaihdossa kuusi vuotta!

Uskoimme heidän sillä tavalla tutustuneen toisiinsa erinomaisesti.  

Kuuloni heikentyessä hiljaisuuden aistiminen vahvistuu? Niin luulisi. Toiminta seisahtuu ja jään kuuntelemaan. Mitä kuulenkaan? Jatkuvaa korvien suhinaa.

Atvailuja

Sallittaneen murteellinen otsikointi? Tänäänkin näkyi Martti Ahtisaari ruudussa. Mitä hän sanoikaan: "Pitäisi saada kokonaisvaltainen tulitauko." Mitä viisautta tuossa piilee?  IkiWanhakin voi tuommoisen lauseen väsätä, eikä se olisi suurta viisautta. Miksi Ahtisaari ei sano: "Mitä pitää tehdä".
"Pitäisi tehdä" tai pitää tehdä!
   Ulkoisen esiintymisen perusteella ei pysty päättelemään Ahtisaaren menestystä. Sitä, mitä tapahtuu verhojen siimeksessä, ei tiedetä.
Ahtisaaren omista kertomuksistaan ilmenee, että Ahtisaari toi Serbialle uhkan: "jos ette taivu, pommitamme lisää!
Kuka mahtoi olla uhkan takuumiehenä? USA ja Nato!!!

Entä YK? Suuressa arvovaltaisuudessa viisaudessaan väsää julkilausuman. Onko se uhka?  Uhka kenelle? YK on hampaaton. Sen julkilausumat ovat yhtä tyhjää. YK lausuu jotain. mitä se merkitsee?
YK on "esivalta ilman miekkaa". YK:n päätöslauselmat ovat "pieruja Saharaan".

"Kuin silloin ennen." 
Median viisaat jo hekumoivat: "rähmällään!"  "Propaganda toimii!"
Ensiksi Paasikiven lausuma: "eivät he meidän sinisilmiemme tähden."  Poliitikkojemme ymmärrys ei riitä tarpeeksi pitkälle. "Eivät he meidän sinisilmiemme tähden halua Natoon!" Vai juuri siksikö?

Mitä on YK`? Pitäisikö sen hallita maailmaa? Mielestäni pitäisi! Mutta kun ei! Yhtä tyhjän kanssa.
Samanlaista puppua kuin uskovaiset!
YK laatii julkilausuman!
"Jumala säätää",
Niinpä!?

Ei hyvältä näytä! Maailma menee yhä sekaisemmaksi. "Juoppo munkki näki seinällä piruja, siksi me tunnustamme lutherilaista uskoa," Tunnustammeko? En minä tunnusta, vaikka en ole eronnut sen kaltaisesta seurakunnasta.

Kristinuskon vaikutus hiipuu. Sanokoot piispat ja uskovaiset mitä tahansa. Mitä sen tilalle? Vaihtoehdot ovat vähissä.

"Miten hämmästyttävän vähällä järjellä maailmaa johdetaan?

Jospa sitä johdettaisiin järjellä?  Kenen järjellä? Onko järkeä ollenkaan?
Jos järkeä on, miksi sitä ei käytetä?      

Säästöt vai leikkaukset?

Otsikon kumpainenkin sana ovat kirosanoja.  Poliitikkojen ja etujärjestöjen toimesta valtio tuli persaukiseksi. Kunnatkin.
Vaalipaneeleita en kärsi kuunnella, enkä äänestä. Kouluikäiset tyttäreni soittivat levysoitinta. Heikkolaatuista. Esa Pakarisen laulu juuttui: "pöytäveitet ja kahvelit-pöytäveitet ja kahvelit-pöytäveitet ja kahvelit-----
Poliitikkojen puheita kuulin kiusaantumiseen asti. Saman toistoa vuodesta toiseen. Kuullessani alkaa soimaan päässäni: "pöytäveitet ja kahvelit------

Poliitikkojen ajattelu tuntuu nurinkuriselta. Säästetään tuhlaamalla.  Keksivät maksaa autojen romuttamisesta "tapporahaa."  Säästetään hävittämällä toimivat kodinkoneet? Muka sillä säästyy ympäristö? Luonnonvarat?  Jos uusi kone säästää sähkön kulutuksessa jonkun sentin vähemmän: säästyykö luonnonvarat? IkiWanhan mielestä uuden valmistamisessa kuluu energiaa ja materiaaleja.
Sitä paitsi Uudet koneet tehdään monimutkaisiksi. Korjauskelvottomiksi. Ja kestävät vain "pyhättömän viikon".

Pyykkikoneeni on Rosenlew.  Jussi hommasi sen Mikkelin Ekotorilta. Pyykkäröin sillä muutaman vuoden Rautalammilla ja kohta kymmenen vuotta Suonenjoella. Osasin loihtia sen käyntikuntoon.
Semmoinen päältä täytettävä.  Ainoan puutteen tunnistan: umpinaisesta ei pysty päättelemään pesuaineen määrää, kun ei näe vaahdon sopivuutta.  Huimempaa linkousta en kaipaa, kuivumiseen riittää aikaa.

Autoni on Toyota Avensis vm 1998.  Ostaessani sillä oli ajettu 272 000 km.  Olen katsastanut sen kolme kertaa vähällä laittamisella. Hiljattain pyörähti täyteen 300 000 km. Katsastan pian.
Tämän parempaa autoa en tarvitse. Moniko tarvitsee? Poliitikkojen mukaan tämmöinen on lainsuojaton, tuhoon tuomittu.

Järki sanoo: Kaikkia koneita on järkevää käyttää niin pitkään kuin ne ovat kohtuullisesti huollettavia.
Viisaiden mielestä pitää vaihtaa vaihtamisen ilosta.

Eduskunnassa päättävät päättämisen ilosta. Eikä aina järkevästi. 
Päättivät henkilöautojen etuistuimille turvavyöt. Asentelin niitä melkoisen määrän. Työtä tekevän vierelle ilmaantuu joutilaita.
Siinä näprätessäni tuumailin joutilaille:
 ---- Kun se äkkipysäys sattuu: takana istujasta tulee ohjus ja edessä olijat sidottu turvavöillä.
En muista montako vuotta meni ennen kuin huomasivat tulkinneensa tilastoa virheellisesti.
Siinäpä se, tilasto ja järki!  Mahtaako järkeä olla?

Entisenä elintarvikemyyjänä ärsyynnyin. Määräsivät pakolliseksi merkinnän viimeisestä myyntipäivästä. Selittivät ettei niitä saa käyttää merkityn päiväyksen jälkeen. Järjetön tulkinta teki tuhoa. Suuret määrät hyvää ruokaa hävitettäväksi.  Niitä ei saa myydä eikä syödä?!
Liekö missään muussa maassa tehty noin?  Ruotsissako? Sitähän matkitaan arvelematta.

Nyt on pakastimeni täynnä oransilla leimattuja lihapaketteja.  Virkaintoilijoille tuli järkeä "iltajunassa." 

Ohi kulkiessani vilkaisin "vaalitauluun".  Onko Petteri Orpo ehdokkaana Suonenjoella