Otsikon lainasin muistinvaraisesti viisunikkarilta. Erehtynenkö? Kuolema on tabu. Siitä puhumista välttelevät liian paljon. Uskovainen todisteli asioita pyöriteltyään: "Tästä voimme päätellä, että ihminen on luotu elämään ikuisesti".
Ei ole! Uskovainen perusteli väärin. Ensinnäkin lähtökohtansa kertoo aivan muuta: totuuden! Lehdestä luin saman artikkelin kuin hänkin. "Ihminen on ohjelmoitu kuolemaan." Uskovainen aloitti tuolla lauseella ja päätyi ihmisen ikuiseen elämiseen!?
Raamattuun en ole koskenut sen jälkeen kun luin sen 9-vuotisena. Vajavaisesti ymmärsin, eikä muisti kanna. Metusalem kuulostaa tutulta, mutta mitä se mahtaa pitää sisällään. Totuin sen liittämään pitkäikäisyyteen.
En todellakaan pysty sanomaan, liittyykö tämä Raamattuun. Heti alettuani tätä kirjoittamaan, muistui kaukaisena kaikuna kertomus patriarkoista (?) .
"Eli niin monta sataa vuotta ja siitti poikia ja tyttäriä"! Tämmöisiä "siittäjiä" oli useampia.
Tuommoiset kertomukset eivät ole "jumalan sanaa". Ne ovat legendaa!
Sen sijaan on totta tiedemiehen (naisen) toteamus: "Ihminen on ohjelmoitu kuolemaan". Se on tosiasia ja vieläpä hyvä sellaisenaan.
Pohdin kirjoittamisen sanamuotoja: Nainen. Mies. Tiedenainen. Tiedemies.
Sanalle, lautamies, ei käy luontevasti vaihtoehto, lautanainen? Kuollutta sanotaan vainajaksi, olipa mies tai nainen.
En suinkaan ole masentunut, enkä ahdistunut. Kirjoittelen levollisella mielellä. (korpifilosofi)
En odota kuolemaa. Se tulee varmasti. Tällä näkymällä en aio sitä kiirehtiä tai jouduttaa. Semmoinenkin tilanne saattaa vastaan tulla, että tekee mieli harkita?
Tällä hetkellä en tunne palavaa elämänhalua. En myöskään kuoleman pelkoa. Taivaan ilot ja Helvetin tuli ovat mielikuvituksen tuotetta. Keksittyjä kuvitelmia ihmisten manipulointia varten.
Luin netistä artikkelia. Kolahti ja pani ajattelemaan.
Eutanasiasta kiivailevat. Armo on eri käsite kuin kuolema. Entä armokuolema? Onko se kuolema vai armo?
Sanotaan: "murheen viesti." Sitä se ei usein ole. Se on elämään kuuluva tapahtuma. Toinen ääripää syntymälle. Siinä välissä "vaellamme murheen laaksossa". Tai elämme "rikasta elämää".
"Terveelliset" elämätavat lupaavat "apostolien" mukaan pitempää elämää. Miksi elää pitempään? Vähemmässäkin on kestämistä.
Nettiesimerkissä näytetään itsensä aiheuttamaa vammaa. Aiheutunut järjettömällä "urheilulla", jota meni harrastamaan yksin. Tarvitsee hoitajiksi neljä voimakasta miestä koko ajan.
Uutiset tuovat esiin mahdollisuuksien kehittymisen lääkkeillä ja laitteilla. Kehitys voi olla kiihtyvää.
Pystytään hoitamaan entistä huonokuntoisempia entistä pitempään. Useimmiten tulee joskus raja vastaan. Pystytään hoitamaan, mutta ei parantamaan!
Peilaan asioita myös itseni kautta.
Sydämeni stoppi estettiin leikkauksella. Sattui siksi myöhään, (66 v) että leikkaus ennätti kehittyä. Keskempänä ikäkautta ei leikkaus ollut vielä mahdollinen.
Tapahtui v 1998. Silloinkaan ei voitu leikata kaikkia. Mietin omaani: kuka mahtoi jäädä sijastani leikkaamatta ja tuonen vietäväksi? Moni minua arvokkaampi? Onko minusta hyötyä kellekään?
Mistähän silloin kinastellaan, kun hoidettavien määrä lähestyy hoitajien määrää? Pelkät hoitajat eivät riitä, tarvitaan talouden hoitajia. Kalliimpien koneiden hankintaan tarvitsee enemmän resursseja.
Robottien valmistaminen ei ole halpaa huvia!
Juice Leskinen näytti esimerkkiä. Ansaitsee siitä kunnioituksen.
Teen selväksi: kun erkki on kuolemassa, antakaa erkin kuolla.
Missään tapauksessa en halua maata toimettomana toivottomassa tilassa. En halua kärsimystä!
Kivun lievitys on paikallaan "odottaessa".
Uskovainenkaan ei ollut johdonmukainen. Suostui samaan leikkaukseen mikä minulle tehtiin. Ei kuitenkaan suostunut veren käyttöön siinä yhteydessä. Raamattu ei kiellä leikkausta, mutta kieltää veren. Vai kieltääkö? Kristityt syövät verilettuja. Syövätkö juutalaiset? Jehovalaiset eivät syö!
Raamatun kirjoituksen aikaan ei ollut nykyistä lääketiedettä. Lääkitsijöitä on ollut kaikkina aikoina kaikissa kulttuureissa. Niin luulen.
Luonnon kansat suhtautuvat kuolemaan luontevasti. Nykyiset hurskastelevat.
