Vastoin vakaata uhmakkuuttani kävin äänestämässä. Kannatan kansanvaltaa, mutta: "Jos valta on kansalla, kenellä se silloin on?". Kansanedustajaksi pääsee vain puolueiden kautta. Puolueet ahnehtivat ehdokkaiksi jostain seikasta tunnettuja henkilöitä. Eivät halua heidän menestyvän, vaan taktikoida äänipotin kasvattamisessa. Joskus sattuu vahinko ja taktiikan kohde meneekin läpi!
Lienen niitä harvoja, jotka näkevät systeemin läpi.
Siksi lakkasin äänestämästä. Lupasin äänestää vasta, kun presidentin vaalissa on vastakkain hetero ja homo! Uskallan sanoa kuuluvani heteropuolueeseen. Kerran äänestin piruillessani. Katsoin Kuopion vaalipiiristä semmoisen naisehdokkaan, kokoomuksesta, joka ei missään tapauksessa saa paljon ääniä. Piirsin hänen numeronsa.
Tarkistin tuloksista. Äänisaaliinsa oli vaatimaton. Tilastosta tarkistin. Tilasto kertoi hänen saaneen Pielavedeltä yhden äänen! Siinä se! Erkin antama ääni! Jos ehdokas oli realisti, hän ei piitannut tuon taivaallista. Tiesi olevansa vain listan täyte. Itse olisin käyttäytynyt siten.
Entä sitten? Jos Hän oli nuori nainen ja aikomus kiivetä politiikan portaita? Ehkä kiinnostui pienistäkin?
Tarkkaillessaan, mistä vähäiset äänet tulivat? Yksi ääni Pielavedeltä? Mitä ihmettä? Kukahan se on?
Hän oli IkiWanha Erkki. Vahinko, etten pannut nimeään muistiin! Ihossani kerta kaikkiaan kihelmöi: Saisinpa tavata hänet!!!!!
Normaalimpi tilanne lienee sen kaltainen, että äänestäjät kehuvat oman ehdokkaansa menestyneen. Kaikki haluavat olla voittajan puolella! Esimerkiksi, Jörn Donner-Martti Ahtisaari. Donner sanoi olevansa "voittajan puolella".
Surkuhupaisalta näyttää Ville Niinistön riemu. Vasemmisto yrittää omia osansa "vaalivoitosta".
Aikovat viedä asioita "ihmiset edellä", kun "porvarit" vievät talous edellä.
Kun nuorilta kysytään toimintansa tavoitteita, ne sisältävät yksinomaan valtion menoja lisääviä.
Katsovat punaisilla ja vihreillä silmillä. Pitäisi katsoa kaukokatseisesti kirkkailla silmillä. Onko poliitikkojen silmät kirkkaat? Enimmäkseen näen niissä jonkin laista kiiltoa!
Tässä välillä istuin ruudun ääressä. Voi että! Kaikenlaisia typeryksiä haalivat asiantuntijoiksi! Kuvataiteilija Jani Leinonen esiintyi viisaana. Viisautensa oli varsinaista hölmöyttä. Varsinainen typerys. Tämä on sosiaalista mediaa, saan sanoa niin pahasti kuin haluan. Tätä lukevat varsin harvat. Vain Meidän kieliset, jota kieltä ei kukaan ymmärrä.
Koko ohjelma: "Perjantai" oli yhtä soopaa. Tuntui etten ole samalta planeetalta! Ehkä en olekaan? Elänkö vain unessa, kuten Yrjö Kallinen epäilee? Masinoitu ruskeaihoinen nuorukainen panettelemaan persuja! Se näyttää olevan trendi Ylessä. Ikään kuin persut eivät olisi suomalaisia. Ruskeapintaiset eivät ymmärrä, mitä uhrauksia ja ponnisteluja, muutama tuhat kuolluttakin, vaati tämän yhteiskunnan rakentaminen.
Miksi eivät rakenna omilla alueillaan ihannemaailmaa? Miksi se pitää tarjota Pohjan perukoilla? Miksi panettelevat meitä suvaitsemattomaksi? Jos Suomi ottaa miljoona vierasta, huomataanko sitä siellä, mistä lähtivät?
Rasismi? Olenko Rasisti? Siihen olen präntännyt tällä palstalla aikaisemmin. Kerroin ensimmäisestä kohtaamisestani tummaihoisen naisen kanssa asiakaspalvelutilanteessa. Tapahtui v 1952. Kertakaikkiaan positiivinen kohtaaminen. Pystyisivätkö nykyiset "suvakit" samaan, mitä ujo savolaisnuorukainen?
Minä vähä eppäelen!
Tarina saattaa löytyä tältä foorumilta otsikolla: "En ollut rasisti".
