Omasta mielestäni pidän jonkin arvoisena tekemääni dokumenttia Ohemäen koulun vaiheilta. Surkeiden välineiden ja vähäisen kokemukseni ansiosta dokumentti ei täytä minkäänlaisia kriteereitä.
Ilmaisen jälkeenpäin näin: Tulipahan tehtyä. Kukaan muu ei semmoista tehnyt, saati sitten parempaa!
Taktikoin. Pyysin Esa Jääskeläistä pioneeriksi ja turvaksi. Itselläni ei ole minkäänlaista auktoriteettia, vain huono maine, joka seuraa haudan jälkeenkin. Kun varovasti kerroin epäilyksestäni, Esa suhtautui hyväntahtoisesti. Tosiasia on, että sekin vaatimaton tekele ei olisi onnistunut ilman Esan mukana oloa.
Esa vähätteli osuuttaan. Ei katsonut tarpeelliseksi oman nimensä tuloa esille. Jos Esa ei olisi ehdottanut osallistumista, ei monikaan olisi suostunut.
Unohdan turhan hienotunteisuuden, koska Väinö Malinen unohti!
Väinö Malinen kertoi vuosikymmenten takaista tarinaa: Kulkijamies saapui Tervarantaan. Kertoi kaskunomaisesti, miten lyhyellä matkalla hän kohtasi kolme kuuroa: Ensin tuli vastaan Ventel Huuskonen. Sitten tuli vastaan Korpelan kuuro ja sitten ukkoskuuro.
Eikö Ristisen Väinö ajatellut, miltä minusta mahtoi tuntua viittaus alhaiseen syntyperääni?
Selvennän: Ukkoskuuron tuntee jokainen. Ventel Huuskonen oli vähäkuuloinen, yksi "meidän herramme muurahaisista." Korpelan kuuro oli äitini, vähäkuuloinen ja vähäjärkisenä tunnettu, huorpentukatraan synnyttäjä.
Ovatko ihmiset samanarvoisia?
"Minä vähä eppäelen".
