On se vaan kumma, miten tyhmän korpifilosofin järjellä ajattelu osuu joskus (usein) kohdalleen. Otetaan vaikka viralliset ravintosuositukset. Niille viittaan kintaalla. En tarkoita sellaisia, joita tarvitaan sairauksien takia. Mieleeni painuneista tunnustan monipuolisen ravinnon hyödyn. Diabeetikot, gluteenikot ym tarvitsevat omat sääntönsä. Tavallisempi ei tarvitse.
Olen lukutaitoinen ja luetun ymmärtäminen kohtuullisella tasolla. Kysyin joltakin henkilöltä: -- Oletko kuullut tai lukenut, että sianlihassa on 60 % hyviä rasvoja. Ei tiennyt sitä. Mielipide ja tosiasia ovat eri juttuja. Edellisen luin KYS:sä sairaalan aulasta löytämästäni opuksesta. Vahvistin tietoa Hanna-Kaisa Partasen taulukosta. Pitää paikkansa. Rasvajutuista luin sellaisenkin, että oliiviöljyssä on 20 % huonoja rasvoja. Kaikissa rasvoissa on sekä hyviä, että huonoja. Pitoisuus vaihtelee.
Sen verran sivusin nuoruudessani elintarvikealaa, että on aavistus valmistuksesta. Vaikkapa margariini. Sitä keitetään, paistetaan, turjataan ja värjätään sekä lisätään monilukuinen määrä lisäaineita, jotka eivät ole ravintoaineita. Minkäänlainen auktoriteetti ei saa minua uskomaan margariinia terveellisemmäksi kuin voi. Voi on luonnontuote. käsittääkseni ei tarvitse muuta kuin suolaa.
Margariinin kohdalla ajatukseni sai vahvistusta: transrasvat. Joku puolusti ettei semmoisia ole, tai on kovin vähän. Valmistuksessa muodostuu.
Vanhenemisen mukana tulee muutoksia elimistöön. Pieru lisääntyi rajusti. Muodostui jo haitalliseksi.
Joku arveli maitoa. Se ei tullut minulle ensiksi mieleen, kun vuosikymmenien aikana ei vaivaksi asti ollut. Helppo saada tieto, kun kokeilee. Jätin maidon pois. Pieru asettui, mutta tuli tavara kovaksi. Sitä koetan hoitaa. Kun erehdyin asiasta mainitsemaan, suosittelivat maitovalmisteita, eilaa ja mitä niitä lieneekään. Teollisia valmisteita. En käytä. Käytän piimää, voimariinia, juustoa ja kermaa. Kalat paistan voissa. Niistä uskon saavani tarpeita.
Kiminkinen kimittää: Pitää syödä kuusi kourallista heiniä. En tarvitse. Ruuan valmistuksessa käytän kaalia, porkkanoita, sipulia ja vähemmän perunoita. Proteesiturpaiselle sopii Taikaruis. Väittävät 100 prosenttiseksi. Yhden palan päivässä, harvoin useampia. Päälle valkosipulia ja reilusti voimariinia.
Pyrin syömään yhden tomaatin joka päivä. Sekä joskus omenan tai rypäleitä. Heiniäkin joskus. Ostan ruukkutilliä keittoa varten.
Kohottelevat kulmakarvojaan, kun kerron ruokavaliooni kuuluvan säännöllisesti sianlihaa ja vispikermaa. Makkaraa ostan harvoin. Teollista valmistetta. Laitan itse ruuan.
Miksi tätä jälleen pränttäsin?
Lääkäri sanoi: "Vielä on urheilijan sydän, syke 49 ja ruokavaliokin oikein, veriarvot kohdallaan."
Hemoglobiinia korjaan nokkosella. Kaksi edellistä lukemaa 156 ja 155. Nokkosesta en ole enempää lukenut. Lääkäri mainitsi siitä muutakin hyötyä.
Tänä pänä näkyi ruudussa: "Antibiootteja syödään liikaa". Siitä ovat monet huolissaan. Luontoon joutuessaan aiheuttaa vahinkoa.
Siinäkin asiassa tyhmä pääni ajatteli samoin mitä sain lukea. Ankarasti varoittavat, ettei saa poiketa annosteluohjeesta. Pitää syödä määrätyt lääkkeet maailman tappiin. En tottele, enkä syö, kun arvelen tarpeettomaksi. Leikkauksen jälkeen tarvitsin beetasalpaajaa. Sairaalasta päästyäni se jätettiin. Mutta oudon rytmin takia lääkäri antoi jälleen. Vuoden kuluttua tutkimusta tekevälle lääkärille valitin, leposyke 39 eikä UKK-kävelytestissä nousut kuin 96:n. Semmoisella sykkeellä ei pysty kuntoilemaan. Jotkut lääkärit eivät ota sanomisiani kuuleviin korviinsa, pahimmillaan suuttuvat.
Aliarvioivat älyni kun lukevat paperista: "Eläkkeellä oleva autonasentaja." Jos olisin insinööri tai opettaja?
Tämä lääkäri tutki aikaisemmat ja sen kertaiset tulokset, sanoi: "Ei se ole välttämätöntä.
Leikkauksen jälkeen kolmen kuukauden kuluttua tarkasteleva lääkäri määräsi sen. Tarpeellisena, joka tuli todistetuksi. Sydämen rytmin takia. Vuoden kuluttua tieteellistä tutkimusta tekevä lääkäri sanoi: "Ei se ole välttämätöntä".
Moniko lääkäri sanoo noin?
Lääke on Emconcord. Muistinkohan nimen oikein?
Tapaus on erinomainen esimerkki. Kolmivaiheinen. Ensiksi sitä määräsi terveyskeskuslääkäri, kun ensimmäisen kerran otin yhteyttä oireiden takia. Seuraavalla viikolla jouduin sairaalaan.
Leikkauksen jälkeen jättivät "tauolle". Luultavasti alhaisen rytmin takia. Jälkitarkastuksessa se tuli uudelleen ohjelmaan. Syynä rytmivirhe, joka huolestutti itseäni. Söin vuoden. Leposyke ja verenpaine turhan alhaiset. En lopettanut omapäisesti, vaan käytin tarkasti ohjeen mukaan.
"Tieteellisellä" lääkärillä oli nähtävissä kaikki entiset ja sillä kertaa tarkasti tutkitut, joiden perusteella teki suosituksen.
Lähipiirini tuttava henkilö teki yksinkertaisen ihmisen yksinkertaisen päätelmän. Mitä varten minä käytän lääkitystä. Niistä tulee niin paha olo. Jos minä kuitenkaan en elä kuin puoli vuotta?
Henkilö ei kuollutkaan vielä puolen vuoden päästä.
Muutaman kerran satuin avaamaan tv:n ohjelman aikana: "Viimeiset sanat". Saattovaiheessa olevat ihmiset esiintyivät. Tarkoituksella loppuun saakka. Ja senkin jälkeen. Videoivat viimeisen tervehdyksen, joka näytettiin omaisille kuoleman jälkeen. Ohjelmaa katsoin kolme kertaa. Kerran nainen sanoi lopettavansa lääkityksen. Siitä ei mainittu sen jälkeen.
Kuinkas sattuikaan. Toiset kuuntelivat videoilta viimeisiä sanoja. Lääkinnän lopettanut ei videoinut. Siihen käsitykseen jäin. Toisten videoita katsoivat. Lääkinnän lopettanut oli tällä välin mennyt uudelleen naimisiin!
En sentään niin paksupää ole, että yrittäisinkään vastustaa lääkkeitä. Se vakaumus, että tarpeettomia ei pidä käyttää, eikä liian paljon, eikä liian pitkään. Tämän kuulee jo lääkärien suusta. Apteekkari haluaa myydä! Se on markkinataloutta.
Tähän pränttäämillä syöpätapauksilla en tietenkään halua osoittaa väärää lääkitystä, vaan arvelen lääkityksen tehonneen ja potilaiden omapäisyys saattoi sattumalta osua ajankohtaan, missä se oli lopetettava. Liian pitkälle viety osoittautuu monissa muissakin asioissa haitalliseksi.
Oma probleemani liittyy veren hyytymisenestoon; Primaspan. Kaksi annosteluohjetta. Minulle: "Tyhjään vatsaan aamulla". Ohje ei ole hyvä. Hukkuu verta ja seuraa anemia.
Julkkisuudessa esiintyville heidän mukaansa otettava ruokailun yhteydessä. Sopii vähän paremmin.
Havaitsin verta tulleen isommasta ja pienemmästä putkesta. Lopetin aspiriinin ja keräsin nokkosta.
Jalkajumi pysäytti. Lääkäri lohdutti: "Parannuskeinoa ei ole." Jalkajumin sairaus on laskimosuonissa.
Kun se selvisi, en ole vuoteen käynyt sen takia. Aspiriinia käytetään hyytymisen estona. Jaloissa on suonikohjuja. Ryhdyin ottamaan. Vähemmän rassaa kun otan ruuan yhteydessä, kuulemani mukaan.
Että välttyisin enemmiltä tukoksilta.
On vähän tarkan pelin aikaa. Ei passaa ottaa joka päivä. Reilu viikko sitten näkyi merkki.
Näillä tiedoilla jatkan. Saattaa olla, että jätän seuraavan kontrollin väliin. Sydän toimii normaalisti.
Lääkkeitä määrätään yleisen normin mukaan. Ihmiset ovat erilaisia ja erikokoisia.
Kun lääkkeitä määrätään, pitäisi myös tarpeen tullen määrätä pois.
