Takavuosina julkisuudessa joku venäläinen ihmetteli suomalaisten ryssävihaa. Hänen näkökulmansa oli sellainen, mutta suomalaisten näkökulma toisenlainen.
Tähän yhteyteen sopii mainita Maailmanlaajuinen Fordin kampanja: "hopeakengät". Kampanja kehotti asiakaspalvelijoita ajattelemaan asiakkaan kannalta. Kaikille jaettiin pinssi, jossa oli pikkuruiset hopeaiset "patiinit". Tarkoitti vertauskuvallisesti asettumaan asiakkaan kenkiin.
Ryssävihan voisi ymmärtää vastapuoli asettumalla suomalaisten kenkiin. Vuosisataista ryöstelyä kuvaa ruotukaverini Olavi Jeskasen toistelu karjalaismiehen sanoja katkeruudesta: "Tyttäret nykyttämäs, eikä yhtään jengoa antamas".
Niinä aikoina tarinat kertoivat ryssistä kovina panomiehinä.
Kuuntelin Pielavedellä sukututkijaa. Kaivanut Ruotsista mikrofilmejä paikkakunnan sukujen historiasta. Perusteena hopeaveroluettelo. Monta kertaa esiintyi: "Ryssä polttanut talon ja tappanut asukkaat".
Nauratti minua suomalaisten yksinkertaisten "toverien" intoilu. Restentin alakerrassa joku kysyi jääkiekko-ottelusta. Möläytin: - En viitsi, kun kuitenkin Ryssät juhlii. Se oli sitä aikaa. "Toveri" pahastui:
--- Kuule Jauhiainen, ite oot Ryssä!
Ryssäviha Suomessa oli mietoa verrattuna Viroon. Virolaiset kärsivät enemmän ja pitkään.
Miksi Ryssä koetaan pilkkanimeksi? Sehän Suomessa muotoutui Ruotsinkielisestä sanasta. "Toverit" katsoivat sanan "jumalan pilkaksi". Englanniksikin on Russian. Venäjäksikin ruskij, ruskaja.
Entä venäläisten käyttämä tsuhna? Se vasta pilkkanimi onkin.
Ryssäviha kulminoitui Karjalan menetyksestä. Sitä seurasi saksalaismielisyyden voimistuminen. Suomalaisilla naivi uskomus takaisin saannista korkojen kanssa. Ei saatu pääomaa ja korkojakin jouduimme maksamaan lisää.
Sitäkin sopii ihmetellä, kun Suomi selviytyi häviävällä puolella paremmin kuin moni voittajan puolella?! Ei voitettu sotaa. Ihme kyllä, voitettiin rauha!
Natokiihkoilijat eivät näytä pohtivan, Nato vai RAUHA?
Evankelislutherilaisessa Suomessa on Katolinen ulkoministeri ja sotahullu puolustusministeri.
Palaan asiaan
